Pikkulabradorin kanssa ollaan pohdittu syntyjä syviä aiheesta sivulletulo. Edellisen postauksen videolla näkee, että se on hyvin ruma, tulee "säkä edellä". Tähän saatin nyt vinkiksi kokeilla ensin käsikosketusta sivulla ja siitä vasta sivulletuloa. Ainakin ekan treenin jälkeen olemme vielä iloisen optimistisia tämän suhteen, näyttäisi aika kivalle.
Isolabradori käy ja kukkuu mainiosti. Jalka näyttää päivä päivältä paremmalta. Tänään haava oli ottanut vähän takapakkia, kun ihan haavan yläreuna vähän repsottaa ja oli kerännyt jtn möhmää + kosteutta ja haisi hieman märkäiselle. Aloitettiin pikapikaa antibioottikuuri ja paikallishoidot, sillä mitään luutulehdusta tai metalliosien ympärille kerääntyvää mätää ei tähän projektiin tarvita. Isolabra ei itse ole moksiskaan vieläkään. Tikit otettiin kanssa juuri pois. Pikkulabradorin kanssa ollaan pohdittu syntyjä syviä aiheesta sivulletulo. Edellisen postauksen videolla näkee, että se on hyvin ruma, tulee "säkä edellä". Tähän saatin nyt vinkiksi kokeilla ensin käsikosketusta sivulla ja siitä vasta sivulletuloa. Ainakin ekan treenin jälkeen olemme vielä iloisen optimistisia tämän suhteen, näyttäisi aika kivalle.
0 Comments
Pipsan toipumiskuulumisia: Päivä 1 leikkauksen jälkeen meni tosi nousujohteisesti. Aamusta kun lähti varaamaan painoa jalalle, niin illalla se jo käveli aika normaalinoloisesti. Päivänä 2 se jo nosti koipea niin, että varas sille leikatulle. Samana iltana yritti jo kuopia sillä jalalla. Sänkyyn ja sohvalle on yrittänyt pomppia päivästä 2 eteenpäin. 1 ja 2 päivän aikana leikkausalueella alkoi kudosturvotus. Alkuun se oli vain polven yläpuolella masmalossa, mutta sunnuntai illasta valahti myös kintereeseen n kananmunan kokoinen turvotus. Pieni hierominen ja kylmääminen laksee turvotusta. Kipulaastari napattiin irti maanantaina (päivä 3) ja sen jälkeen on ollut tulehduskipulääkkeen ja kylmäämisen varassa. Hyvin käyttää jalkaa myös ennen kipulääkkeen antoa, kun edellisestä satsista on kulunut jo se 24h. Yhtään ei ole yrittänyt nuolla haavaa, joten kauluria ei (paha minä) ole pidetty kertaakaan. Hihnaan jouduin ottamaan sen sunnuntai illasta eteenpäin. Pahin humala oli nähtävästi nukuttu pois, joten vauhti meinasi kasvaa liikaa. Rapupapu on yhä ollut aivan ihana ja iloinen ja reipas. Ärsyttävänä piirteenä siitä on löytynyt se, että se syö ulkona KAIKEN. Pikkukivet on suurta herkkua. Kaksi kuollutta pikkulintua se on jo löytänyt metsästä, kantanut mun jalkoihin ja yrittänyt nielaista kokonaisena... iiiiuuuuuuu. Lampaanpaska oli suuuuuuuurta herkkua, sitä meni ainakin kahden Rapun verran eilen. Treenipuolella ollaan nyt vähän jumituttu sivulletulotreeneissä. Selkeesti mieltää sivu käskyn nyt takapuolnheitoksi. Yrittää liikaa ja parhaassa tapauksessa se pakittaa mua ympäri, aina hetkeksi pysähtyen sivulle, että saisiko tästä palkan :D Kokeilin tänään nyt ihan vaan, että naksuttelen siitä, kun se a) korjaa toiseen suuntaan, kun taaksepäin ja b) liikkuu kun mä liikun. Se on niin hyvin ymmärtänyt ton naksuttelun ja se tykkääkin tarjota vähän kaikkea, niin josko se saisi tästä kiinni seuraamisesta. Maahanmenot alkaa sujumaan myös jo käskystä. Ekat on aina hieman epävarmoja, mutta sen jälkeen varmuus kasvaa. En ole vielä päättänyt, että miten haluan, että se menee sivulta maahan. Normaalisti lätsähtämällä, vai opetanko sen menemään siinäkin etujalakakaukotyyppisesti taaksepäin maahan. Istuminen on aika vahva. Siinä asennossa myös odottaminen on aika hyvällä mallilla. Seisominen pompun kautta ei näytä tuovan ongelmia, Rapu on osottautunut olevan oikea viereripomppupallo normiarjessakin. Rapu on käynyt ekat hakutreenitkin. Oltiin Ulvilan vanhan kaatopaikan maastoissa. Oli aika lämmin, eikä oikein tuullut ollenkaan. Rapu ei oikein harrasta hihnalenkkeilyä, joten hylkäsin siis ajatuksen perinteisestä hajuhausta, koska se ei liiku hihnassa mihinkään suuntaan. Päästin sen siis vaan irti keskilinjalla ja lähdettiin yhdessä kävelemään metsään. Alkoi nostelemaan nenää aika nopeasti, että sai hajun ukosta, mutta ei ihan uskaltanut mennä katsomaan, että mitä siellä on. Ja sinä vaiheessa kun näki pressun alla makaavan ukon, niin meni vähän enemmän vielä pupu pöksyyn. Pyysin sitten maalimiestä rauhallisesti maatessaan kehumaan Rapua ja juttelemaan sille mukavia, niin tästähän penska innostu ja pomppasi isolla loikalla maalimiehen kainaloon pusuttelemaan. Näitä löytöjä tehtiin neljä ja kaikki oli oikein hyviä. Harmittaa ihan Rapun puolesta, että tuuli oli niin köykäsen olematon, koske se selkeesti yritti vähän nostella nenää, mutta ilma vaan seisoi paikallaan.
Vähän ketuttanut tuo Pipsan jalka, niin kaikki reeniminen on jäänyt vähemmälle ja ollaan vaan ryvetty itsesäälissä ja syöty jäätelöä. Lapsikoiran kanssa ollaan vähän reenailtu, sekin vähän on ollut kovin epäjohdonmukaista. Mutta kuitenkin sivulletulo alkaa näyttää jo ihan kivalle, hyppypomppu on jäänyt jo aika pieneksi. Nyt pitäs vaan vielä päästä alustasta kokonaan eroon ja alkaa ottamaan eris uunnista, että ymmärtää, että sovulletulo on paikka, eikä pepunheilautusliike.
Sivulletulon lisäksi ollaan vähän naksuteltu pomppua, hyvin hyppii käden perässä, sekä alettu pohtimaan maahanmenoa. Maahanhan se ei mene edes vahingossa, vaikka kuinka namilla ohjais tai odottelis... Tämän suhteen on nyt suuri mietintämyssy päässä, että millä tavalla lähtisi tätä työstämään. Pipsan kanssa muistuteltiin muutamia rallijuttuja: pikkukukkasia, jäävät, isot kukkaset ja saksalaiset. Hyvin on vielä muistissa. Oi vapaaviikonloput <3 miksi teitä ei voi olla enemmän? Perjantaina iltapäivästä käytiin porukalla vähän Yyterissä kävelemässä. Tuhman mielestä ehkä parasta ikinä, kun pääsi rantaveteen juoksemaan. Mukana kaverin 7(?)kk vanha kutainennoutaja Lysti. Lysti kyykytti Rapupapua ihan ajatukselle, kovasti penska yritti sanoa takaisin, mutta ei ihan mennyt vielä perille. Tuhma-veikka onneksi tuli pelastamaan pikku-Rapun pulasta ja juoksutti uutta kaveria. Lauantaina tehtiin vähän tossa takanurmella tottista kaikkien kolmen kanssa. Tarkotus oli, että kaksi aina odottaa takapihalla ja yksi pääsee treenaamaan, mutta Rapupapu nokkela pikkupiru mahtuu tulemaan aidan läpi, joten järjestys oli: yksi iso poika treenaa, Rapu on häiriö ja yksi iso poika odottaa pihalla :D Tuhman kanssa tehtiin ihan vaan leikkiä ja siitä muutaman askeleen seuruu. Aika syvällä siinä kyllä on se semmonen vietikäs ja hyvän näkönen tekeminen, sen kaivaminen pintaan ei tule olemaan mikään ihan lyhyt prosessi. Pitäisi varmaan senkin tekemistä ottaa joku päivä videolle, niin näkee vähän hännän asentoa ja muuta mikä ei siinä treenatessa niinkään tule esiin. Mutta korvat oli kyllä loppua kohden pystymmät, askel lennokkaampi ja asento huomattavasti keulivampi, että eiköhän se vähän noussut :D Pipsa teki alkuun vähän samaa, ja sitten täyskäännöksiä ja jäävien seuruuosioita. Nokkelana poikana Pipsa on jo oppinut pk-tottiksen järjestyksen ja kun sen ottaa istumisesta matkaan, alkaa se jo kyyristelemään, joten palkkailin hyvää seuruuta ja juoksuseuruuta istumisen jälkeen. Papuperkele teki ekaa kertaa ulkona kahden lelun leikkiä, takapäänkäyttöä sekä muutaman imutuspätkän. Ulkona leikki on ihan samanlaista kun sisälläkin, eli tähän ei nähtävästi paikka vaikuta, hyvä! Imuttamista ei nyt taas olla ehkä viikkoon tehty ollenkaan, ja sen kyllä huomas, yritti taas pomppia namia kiinni, joten tehtiin ihan lyhkäsiä pätkiä vaan. Takapääntarjoaminen on hyvällä mallilla ja samanlaista ulkona kuin sisällä. Iltapäivästä ajettiin sitten Huittisiin päin tapaamaan Rapun Batman veljeä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita :) Veljekset oli aika saman kokoiset ja leikki luonnistu hyvin. Pienen hetken malttoivat jopa olla paikallaan, että saatiin posetuskuva :D Eilen sunnuntaina pidettiin pienet metsätreenit. Kävin ensin tallomassa Tuhmalle n 500m pitkän jäljen, jolle laitoin 9 keppiä aika tiuhaan. Ei ollut yhtään merkkejä mukana, niin en saanut jälkeä tai keppejä merkattua, oletin muistavani :D ei kannata olettaa. Jäljen vanhetessa tehtiin kaikkien poikien kanssa esineruutua. Isoille pojille tallojn n 20m leveän ruudun. Ruudun etuosassa oli muutama kaatunut puunrunko, jonka yli / läpi piti mennä ja alueen takaosassa aika tiheää matalaa kuusta (?). Laitoin takalinjalle 3 esinettä (puiden oksille) ja ehkä n 40 metriin yhden. Pipsa teki ensin. Ja ai että kun se alkaa saamaan sen nenän irti sieltä maasta, niin nyt näyttää aika kivalle. Se liikkuu ruudussa aika kivasti. Lumitreeni teki sille ilmeisen hyvää, koska ei kaahaa ihan kaasu pohjassa, vaan keskittyy vähän paremmin. Löys kohtuu nopeasti kaikki neljä esinettä. Tuhmalle sama ruutu, samat esineet. Sekin on alkanut liikkumaan ihan kivasti ruudussa. Menee joko reipasta ravia tai hidasta keinuhevoslaukkaa. Ei enää kysele, että mitä sen pitää tehdä, vaan tekee töitä. Ei se mitenkään järin hieoa katseltavaa ole, kun on tottunut tohon Pipsan hieman määrätietoisempaan työskentelyyn, mutta Tuhmakin löysi kohtuuhienosti 3 esinettä, joten lopetettiin siihen ja mentiin yhdessä etsimään se neljäs. Rapulle kävin vaan viskomassa tallaamattomalle alueelle 3 isoa esinettä (villasukan, hanskan ja pipon) ja lähdettiin kävelemään yhdessä metsään. Mentiin pienen tuulen alapuolelta ja ihanasti se reagoi heti hajun saatuaan esineisiin ja meni katsomaan, että mitä siellä on. Leikittiin sitten vähän aikaa joka esineen kanssa ja jatkettiin etsimään seuraavaa. Hyvä Rapu! Tähän kaikkeen sai tunnin kulumaan, joten Tuhman jälki oli ajettaessa tunnin vanha. Tehtiin ekaa kertaa pieni n 5m mittanen jana, tai siis lähdettiin tien reunasta kävelemään metäsään ja annoin Tuhman ite nostaa jäljen. Sen teki hienosti. Jäljestäminen oli tosi rauhallista ja varmaa, kulmat nätisti. Ekat kaks keppiä pakotin sen nostamaan, kun ei reagoinut niihin ollenkaan. Lopuista kepeistä annoin mennä yli, koska reagointi oli nolla, eli ei vielä osaa, joten turha vaatia. Jäljestäminen sen sijaan oli nättiä, joten olkaamme siihen tyytyväisiä. Jäljen jälkeen muisteltiin taas vähän keppejä. Tuominen on sille selkeästi vastenmielistä, joten pitää miettiä, että otettaisiinko sittenkin joku toinen ilmaisutapa? Rapun sivulletulo alkaa näyttämään jo ihan kivalle. Täytyy nyt kiinnittää huomiota tohon saatanan pomppuun, mitä en ite jotenkin huomannut ollenkaan, mutta kaveri videon nähtyään totesi, että tuolle täytyy varmaan tehdä jotain ;D
Viime viikon koko jäi päivittämättä, eli 8 viikkoinen rapu on 31cm korkea ja painaa 5,9kg. Sen sijaan 9 viikkoinen Rapu on 32,5cm korkea ja painaa 6,4kg. Penskan kanssa on eletty pentuelämää. On leikitty, vähän reenattu, käyty metsäkävelyillä, painittu kavereiden kanssa ja opeteltu kodin sääntöjä. Ruoka maistuu paremmin kuin hyvin, annos on Rapun mielestä aina turhan pieni ja tulee turhan harvoin. Sisään ei ole tullut kuin yksi pissavahinko. Nyt osaa jo pyytää ulos pissalle, huutaa ja hyppii vasten ulko-ovea. Tyhmempikin ymmärtää, että nyt täytyy avata ovi :D Alla vähän videolla joitain reenipätkiä. Peppu pyörii vadin ympärillä hirveetä vauhtia, sivulle osuu aina välillä :D kahden lelun leikki ei ihan vielä auennut, ei millään haluaisi päästää siitä ekasta lelusta irti... Namista luopumista ollaan myös tehty, se onnaa aika kivasti jo. Seisomisen pomppua ollaan pompittu muutaman kerran. istuminen ja odottaminen onnistuu jo myös vieraissa paikoissa, esim metsälenkillä siitä saa jo otettua yksin valokuvia, kun istuu hetken paikallaan. Isot pojat kävi reilu viikko sitten luovuttamassa verta. Verenluvoutus oli Pipsalle kymmenes kerta ja Tuhmalle ensimmäinen. Molemmat käyttäytyivät mallikkaasti, etenkin Tuhma yllätti olemalla kiltisti :D Viime viikonloppu meni Tuhman kanssa Jyväskylässä rallivalkkurenkaan leirillä. Labradorit oli la-su yön hoidossa Jyväskylässä ja Rapu oli kuulema ollut oikein kiltti ja kultainen pikkupoika, sillai sopivasti rasittava :D Tuhman kanssa löydettiin ongelmia peruuttamisessa (sekä sivulla että edessä) sekä ihan vaan seuraamisessa sekä eteentulossa. Sivulla peruuttamista lähdettiin työstämään askel kerrallaan tyyliin: pysähdys, askel, pysähdys, kaks askelta pysähdys jne. Eli kun pysähtyy seisomaan, joutuu ymmärtämään, että täytyy olla suora, ei voi aueta vasemmalle. Seuraamisessa tehtiin tötsienkiertoja. Selkeesti tavan spiraalit ja pujottelut on Tuhman mielestä vähän turhan tylsiä ja tuttuja ja seuraaminen rakoilee ja se ehtii vähän vilkuilla. No tehtiin siis tötsienkierron yhteydessä esim jääviä ja puolenvaihtoja, niin johan alkoi skarppaamaan ja seuraaminen muuttui eri näköiseksi! Näitä jatketaan (kunhan joskus muistettaisiin treenata rallia.....).
Lisäksi meillä alko H-vallassa tottiskurssi Tuhman kanssa. Yritetään tehdä nätistä ja teknisesti korrektista tottiksesta semmonen hieman vietikkäämmän ja hienomman näköinen. Ihan vaan leikittämällä, haukuttamalla ja virettä nostattamalla. Pipsankin kanssa taas vähän väännetty tottista. Kerran jopa käyty ihan kentällä asti testaamassa metrinen hyppy. Eka muistuts 50cm, meni hyvin, toka 80cm, rämähti rinta edellä päin, ei yhtään kattonut mistä ponnistaa tai minkä kokonen on hyppy. Onneks kevyt pressueste, joka kaatui. Seuraavalla yrityksellä siististi yli, Sit 90cm ilman ongelmia. Metrisen kolautti ensin mennessä kahdesti, takas hyppäs siististi. Viimeisellä toistolla nätti hyppy mennen ja tullen. Jätettiin siihen. Ja mikä ihaninta, niin seuraavan päivänä liikkui ihan puhtaasti, ei mitään viitteitä siitä, että kroppa ei olisi kestänyt hyppyjä <3 Kohta pikkutermiitti on ollut täällä jo viikon. Se alkaa pikkuhiljaa näyttämään jo ihan koiralta, jalkaa sille on tullut ainakin puoli metriä lisää :o Illalla on virallisen 8-viikkoispunnituksen ja posekuvan vuoro. Olen nyt ollut "mammalomalla" Rapun kanssa ja ihan fiksu veto, sillä en kyllä olisi saanut yhtään mitään aikaiseksi :D Alkuun oltiin ihan vaan kahdestaan penskan kanssa kotona ja viikonloppuna Simba liittyi meidän seuraan: Loppuviikosta haetaan Tuhma vielä sekoittamaan pakkaa vähän lisää. Lapsi on alusta asti ollut tosi avoin ihmisiä kohtaan. Jokaisen moikkaavan ihmisen syliin se juoksee ja alkaa pusuttelemaan. Uudet paikat sitä vähän jännittää, mutta menee itse tutkimaan. Ulkona muiden koirien haukku saa sen hetkeksi jähmettymään (eiköhän haukkuun totu kun Tuhma palaa kotiin :D). Arki lapsikoiran kanssa on ollut kohtalaisen helppoa. Alkuun se muutaman yön herätti kolmen aikaan ulos pissalle ja uudestaan kuuden aikaan. Nyt tuo kolmen herätys on jo jäänyt ja se herää enää kerran kuuden aikaan. Ulos se ei vielä osaa pyytää, mutta tekee kyllä ulos, jos sen vaan vie. Yhtään vahinkoa ei ole vielä sisälle tullut. Ruokahalu kupista on ollut vähän heikohko, tai ailahteleva. Syö jos on selkeesti nälkä, mutta jos ei ole kuolemaisillaan nälkään, ei ruoka kupista maita. Onneksi samat nappulat kuitenkin kelpaavat kädestä ja treenipalkkana, joten lapsikoira tuskin kuolee nälkään, ja onpahan pakko vähän jotain treenata :D Pikkutreenejä ollaan jo aloiteltu tekemään. Odottamista ruokakupilla (ei vielä ihan onnistu ensimmäisellä käskyllä). Naksuttelun alkeita ja kun ymmärsi naksahduksen ja palkan yhtälön, aloitettiin ensin ihan etujalkatargetilla ja sen jälkeen jatkettiin siitä takapäänkäyttötreeneihin. Lisäksi ollaan tehty imuttamalla seuruuta. Alla muutama pätkä tän viikon naksutteluista. Lapsi keksii homman idean aika nopeasti ja nyt se aika itsenäisesti jo tarjoaa takapäätä. www.instagram.com/p/BhpBEkBBGxN/?taken-by=emma.alve ja tuolla hieman imutusseuruuta Pipsakin on vähän päässyt reenailemaan. Ollaan otettu nyt tehokuuri sivulta maahanmenoja. Tällä hetkellä kotona sisällä menee pääasiassa molemmat kyynärät heti ekasta käskystä maahan. Katsotaan tänään ilallla ulkotottiksessa häiriössä, että miltä se siellä näyttää. Lisäksi ole kotona palkkaillut suoria sivulletuloja sekä liikkeestä seisomisia. kaikki nämä joutuvat tänään testiin ryhmäreeneissä. Eilen oli hakutreenit. Oltiin taas samassa Anolan maastossa kuin kauden ekoissakin treeneissä. Rakennettiin rata vähän vinoon, eli keskilinja eri kuin viimeksi. Aloitin oikeaan etukulmaan n 20m etenevä. Etukulmaan päästäkseen piti ylittää edellisen kerran keskilinja, n 2m leveä "metsätie". Eka ukko oli tosi hieno, upposi hyvin ihan suoraan etukulmaan, käänty hyvin ja ilmaisi nätisti. Toinen ukko vasemmalle suora. Sekin oli hyvä. Sitten oli tarkotus ottaa oikealle vähän enemmän edennyt n 50m. Laitoin pistolle, upposi n 150m syvälle, mutta tuli kutsusta pois. laitoin uudestaan, nyt kääntyi nätisti 50m kohdalla etenemään, teki kauniin laatikon = tyhjän. Laitoin siis vasemmalle suoran piston, se kaunis. Ja lopuksi sitten oikealle suora pisto, sekin ihan nätti. Kaikilla ukoilla hieno ja vahva ilmasu. Mihin nyt täytyy kiinnittää huomiota on se, että se menee sinne 50m asti suoraan ennen kun lähtee etenemään. Ei saa hyväksyä niitä banaanipistoja, mitä Pipsa tykkäisi tehdä. Pitää myös päästä jonnekin, missä on hyviä umppareita. Lapsikoira pääsi vaan vähän hengailemaan malimiesten kanssa. Se oli umpiunessa kun otin sen autosta ja hieman hämillään siitä, että minne se on nostettu. Vähän varovasti häntä alhaalla heiluen meni moikkaamaan ihmisiä. Ja kun sieltä tulikin herkkuja, niin häntäkin lähti nousemaan ja pusuja lenteli. Eilinen oli kothuu pitkä päivä, kun aamulla (liian aikaisin) starttasi auto kohti Riihimäkeä ja Peter Scherkin tottissemmaa. Tottissemman jälkeen kävin vielä tapaamassa Rapu 3.0:n (toivottavasti) kasvista ja mammaa. Kotiin tultiin reilu 15 tuntia myöhemmin täynnä treeni-intoa ja tarmoa :) Yritän nyt tähän hieman koota hänen oppejansa, että muista niistä edes jotain sitten kun Rapu 3.0 saapuu toivottavasti 11 viikon kuluttua.
Kaikki lähtee siitä, että koira haluaa tehdä ohjaajalleen. Suhde on ensiarvoisen tärkeää. Treenit tehdään aina pennun ollessa nälkäinen ja energinen. Koiran tehdessä oikein, täytyy ohjaajalta tulla rehellistä iloa ja sosiaalista palkkaa ja vasta sitten ruoka. Näin penska oppii pienestä jo siihen, että kun ohjaaja on iloinen, on kaikki hvyin. Guru itse panostaa paljon siihen, että innostaa pentua kyselemällä, että "tehdäänkö tottista?!?" ja kun pentu todella haluaa ja meinaa haljeta innosta, niin sen annetaan tehdä töitä. Tästä seuraa koiralle niin mahtavan iso halu ja palo työntekemiseen, että se ei vain halua tehdä töitä, vaan sen "täytyy saada tehdä" töitä. Toinen erittäin tärkeä pointti oli se, että koiraa palkataan siihen haluttuun liikkeeseen, eikä siitä liikkeestä pois. Eli liikkeestä istumisessa se koira palkataan ja kehutaan siihen istumiseen, ei "jes vapaa" + lelu, jolloin liikkeestä istumisen tärkeimmäksi päämääräksi tulee koiralle siitä istumisesta leluun pomppaaminen, josta seuraa vieteri-istuminen. LIIKKEESTÄ ISTUMINEN "sitz" He aina kertovat koiralle tottiksessa, että mikä liike on seuraavaksi tulossa. Esimerkiksi liikkeestä istumista ennen seuraa koiran nenänpään koskettaminen, joka on koiralle vihje siitä, että seuraavaksi istutaan. Tätä vihjettä lähdetään viljelemään koiraan jo ihan pennusta. Ja samaa vihjettä voi käyttää myös koetottiksessa. Koiraa saa kiittää jokaisen liikkeen välissä ja seuraamisen jälkeen kiittäminen on heillä koiran nenänpään koskettaminen, jolloin koira siirtää ajatuksensa siihen, että tehdään istuminen. Pennun istuttaminen on helppoa. Ruoka viedään pään yläpuolelle, jolloin takapää menee maahan ja penska istuu. Nopean istumisen edellytys on oikea tekniikka, eli koira vetää takajalat etuosan alle. Nopean istumisen edellytys on myös se, että koira on rentona. Jännittynyt tai stressaava koira ei tee hyviä istumisia. Kun pentu istuu jo jonkilaisesta käskystä, aletaan sille hakemaan oikeaa mielentilaa istumisliikkeeseen, tehdään istumisesta superhauska leikki. Eli koiralta kysytään, että "tehdäänkö istumisliike" (Willst du sitzie machen?) ja kun koira meinaa revetä pöksyistään ja se oikeasti haluaa tehdä istumisen, niin se ns "vapautetaan" istu-käskyllä (sitz) istumiseen. Ja kun peppu koskee maahan, niin alkaa superhyväsuperoletparasihanmahtavin kehu ja ruoka. Jos takapuoli nousee, niin kehu vaan loppuu ja tulee uusi käsky. Ja vihjesanaa "haluatko istua" niin kauan, että koira on aktiivinen ohjaajan suuntaan ja sitten vasta se istu käsky. Kun koiran halu tehdä istumisliike on tarpeeksi iso, on istumiskäsky sille lähes vapauttava, Koiran ei tarvitse pohtia, vaan se suorittaa nopean istumisen. Kun tämä onnistuu leikkinä, niin aletaan mennä kohti liikkeestä istumis -liikettä. Ensin koiraa pyöritetään käden perässä vihjesanojen ajan ohjaajaa ympäri. Kun tämä onnistuu, lähdetään peruuttaen seuraamaan. Eli siis koira seuraa oikeinpäin, ohjaaja peruuttaa. Ohjaaja peruutta, koska näin näkee kunnolla sen hetken, kun takapuoli osuu maahan ja voi merkata sen hetken heti kehuilla ja näin olleen liike pysyy vakiona. Jos menee etuperin, saattaa välillä palkata jo hieman liian aikaisin kehulla. Tähän annettiin ihan käypä vertaus: jokainen ihminen painaa valonkatkaisijan aina ihan loppuun asti ja silloin syttyy valot. Mitä jos silloin tällöin valot syttyvätkin jo sekuntia ennen kuin käsi osuu katkaisijaan? Varmaan sitä seuraavaksi lähtisikin kokeilemaan, että missä kohtaa valot alkavat mennä päälle, et enää reippaasti paina katkaisijaa loppuun, vaan lähestyt sitä hitaasti sormella ja odotat, milloin valot syttyvät. Samaa tekee koira. Jos palkkaat muutaman kerran jo ennen kuin takapuoli menee maahan, alkaa testaaminen ja kysely, että mistä kohtaa se palkkaa jo tulee ja istumisista tulee A) vajaita ja B) hitaita. Näitä liikkeestä istumisia tehdään useita ja niin, että ohjaaja pysähtyy koiran kanssa. Kun lähdetään hakemaan liikehäiriötä, niin ensin liikkuu vain namikäsi pois koiran luota ja vasta kun tämä toimii, niin ohjaaja lähtee erkanemaan. Jos ituminen ei ole tarpeeksi hyvä, ei sitä täydä hyväksyä. Sanotaan vaan ohoh hupsista ja uusi yritys. Ei iso rankaisua / koiralle huutamista väärin suoritetusta liikkeestä, koska se syö heti motivaatiota seuraavalta yritykseltä ja tekee koiran epävarmaksi. Tarpeeksi iso rankaisu koiralle on jo se, että palkkaa ei tule. Palkan poistumisen myötä koiran pitäisi haluta yrittää seuraavalla yrityksellä paremmin. Kun itse istuminen alkaa olla hyvä, lähdetään hakemaan sitä fokusta ohjaajan suuntaa istumisen aikana. Ohjaaja käskyn jälkeen vähän vaihtelee paikkaa, leikkii asennollaan, eli saattaa nousta varpaille, heiluttaa vähän jalkaa, ja kun koira on aktiivinen ja tarkkaavainen ohjaajan suuntaan, tipahtaakin ohjaaja nopealla liikkeellä polvilleen. Tämä visuaalinen ärsyke toimii koiralle vapautuksena ja koira saa ohjaajalta palkan (lelu). Koira jää tästä eteenpäin odottamaan tätä ohjaajan tipahtamista, eikä pälyile ympärilleen istumisen aikana. (Tässä haetaan samaa ajatusta, kun ipon paossa. Ei siinäkään koira pälyile ympärilleen, vaan tuijottaa herkeämättä maalimiestä ja odottaa sitä visuaalistä ärsykettä, että saa lähteä). Vaihtoehtoiset palkkausmenetelmät: Jos aina vaan palkkaa koiran leluun eteenpäin, alkaa koiran istuminen muuttua etupainoiseksi ja pikkuhiljaa takapuoli alkaa nousemaan. Joten palkkaustyylejä vaihdellaan. Koira opetetaan myös takapalkkaan. Ja tässä ei tarkoiteta suomalaista takapalkkaa, että pallo jätetään koiran selän taakse, vaan niin, että koiran vieressä on appari, joka pitää koiran pään takana namia. Ohjaaja antaa "ota vain" käskyn, jolloin koira saa ottaa pään takaa namin vetämällä päätä taaksepäin. Huom. täytyy opettaa erikseen. Eli opetusvaiheessa palkka pään takana, sitten "saa ottaa" käsky, joilloin appari ojentaa koiran pään yli namin koiralle suuhun. Pikkuhiljaa koira alkaa ymmärtää mistä se nami tulee ja että sen saa nopeammin, kun ryhdistää istumista ja vetää itse päätä taaksepäin. Näin saadaan istumiseen ryhtiä. Tässä täytyy kuitenkin olla ehdoton, että palkka otetaan vain ohjaajan vapautuksella. Tässä haetaan sitä, että kun ohjaaja erkanee istu käskyn jälkeen, jää koiralle toive, että se palkka voi tulla koiran pään takaa, jolloin koira ei valu eteenpäin, vaan istuu ryhdikkäästi takapuolensa päällä. Eli liikkeen opetuksen aikajana: "make exited for exercise", "revard in exercise", "takaperin seuraten", "oikeinpäin seuraten". Kun käännytään seuraamiseen, voi appari antaa koiralle ruoan heti kun takapuoli osuu maahan istumisessa, niin koira ei jää ohjaajan liikkeeseen kiinni. Tämän heti palkan jälkeen voi tulla palkka seuraavaksi joko pään takaa, tai ohjaajan tipahtamisesta. ISTUMINEN SEURAAMISEN PERUSASENTONA Yhden askeleen leikki. Eli koira istuu, sille sanotaan, että kohtakohtakohta "istu" ja samalla yksi aksel eteenpäin. Kohtakohtakohta nostattaa koiraa, jolloin istuminen on nopea. (gleichgleichgleich, joka laimenee koiran oppiessa enää vaan tiheäksi hengittämiseksi. kokeessakin täytyy hengittää ja siitä ei tuomari voi rankaista). Samalla puhuttiin hieman perusasennosta ja tottiskädestä. Seuratessa saa tottiskättä pitää, mutta peruasennossa se on virhe. Joten peruasennosssa seistään kädet kiinni vartalossa, vasen käsi noin oman takapuolen kohdalla hyvässä ryhdissä. Seuratessa kädet liikkuvat rentona, mutta kun aletaan lähestyä peruasentoa, alkaa ohjaajan ryhti paranemaan, kädet menevät taakse -> koira tietää että PA tulossa. Alkuun voi tässäkin hokea sitä kohtakohtakohta. LIIKKEESTÄ MAAHANMENO "platz" Perusajatuksena sama, kuin istumisessa. Aikajanallisesti he tuo aina uuden liikkeen kahden viikon välein pennun elämään. Eli viiko 7-10 seuraamista, 10-12 istuminen, 12-14 maahanmeno, 14-> seisominen. Maahanmeno alotetaan istumisesta, merkinä sään kohdalta rapsutus. Käsky ja vasta sen jälkeen käsiapu, koska muuten koira ei opi kuuntelemaan käskyä, vaan seuraa vain tyhmänä kättä. Kun autetaan kädellä, niin viedään käsi kohti rintakehää, että koira joutuu menemään reilusti taaksepäin maahan. Tämän jälkeen opetetaan maassa taakespäin rymiminen. Eli maahan+back. Kun osaa maahan istumisesta, niin sitten maahan seisomisesta. Maahanmenossa käydään läpi kaikki istumisenkin vaiheet. Pään takaa palkkauksessa se ero, että "ota vain" käskyn jälkeen koiran kuuluu ryömiä taaksepäin palkkakäteen kiinni. LIIKKEESTÄ SEISOMINEN "steh" Alotetaan menemällä takaperin, eli koira peruuttaa ja se pysäytetään siitä. Tässä schschschschshc on se peruutuskäsky ja schschsch"TEH" on se itse seisominen. Eli koira suhinalla peruuttaa ja odottaa sitä eh käskyä, joka on se pysähtyminen. Sitten aletaan menemään etuperin, eli ohjaaja pakittaa, koira kulkee oikein päin, jonka jälkeeen SCH -> pakitus ja EH -> seisominen. Koira lakaa siis eteenpäinliikkeessä odottamaan pakittamista. Seisomisen vihje on rinnasta rapsutus. ETEENISTUMINEN JA LUOKSETULON LOPPU Aloitetaan luoksetulon viimeisestä metristä. Ei koskaan juoksuteta koiraa jalkojen välistä luoksetulon läpi. Koska tämän jälkeen eteenistuminen tulee sille aina olemaan pettymys. Koiralle opetetaan erikseen istuminen ja vasta sen jälkeen aletaan treenaamaan eteenistumista. Alkuun ohjataan ihan vain ruoalla istumaan eteen. Koska alkuun matka on lyhyt, ei koiralla ole mitään syytä mennä vinoon. Kädet liikkuu ohjatessa koiran nenän mukana, eivät ole jo valmiina kiinni kropassa odottamassa, sillä tämä ohjaa koiran herkästi a) tökkäämään ja b) istumaan kauas. Eteenistumisen seuraava vaihe on se, että kädet auttavat vielä oikean paikan löytämisessä, mutta palkka syljetään suusta. Tällä saadaan koiran fokus naamaan eikä käsiin. Tästä eteenpäin kädet auttaa ja alkaa sitten siirtymään sivulle normi paikalleen ja palkka tulee suusta. Luoksetulomatkaa pidennetään metri kerrallaan. Kun siirrytään pois namista, niin pallo leuan alle. Palloon siirrytään kuitenkin vasta, kun koira tehnyt tuhansia toistoja, eikä vauhti sotke hyvää tekniikkaa. Seuraavaksi siirretään lelu tissiväliin, tai jos treeniliivissä on etutasku rinnan kohdalla, niin siihen. Pallolla/lelulla palkatessa ei kannata kääntää kroppaa ja palkata koiraa sivulle, vaan itse väähn peruuttaa ja palkata koira siihen eteen. Mikäli koira alkaa istumaan vinoon, voi ottaa apurimat mukaan. Rimojen ajatus on se, että kun koira koskee rimaan, siltä katoaa palkan mahdollisuus. Alkuun rimat ylhäällä, sitten aletaan siirtämään lähemmäs maata, lopuksi valkoinen rima maassa ja sitten valkoinen muutetaan punaiseksi, ettei koira enää näe niitä. Sitten luoksetuloa aletaan yhdistämään liikkeisiin. Eli koira laitetaan maahan. Maahankäskyn jälkeen se välillä ksäketään uudella maahankäskyllä ryömimään taaksepäin palkkaan ja välillä otetaan luokse. Näin koirasta tulee jäävässä liikkeessä aktiivinen ja ei tiedä kumpi tulee tapahtumaan ja se kuuntelee ja odottaa. ETEENISTUMISESTA PERUSASENTOON Vaihtoehtoja on kolme. 1) Koira dyykkaa pää edellä sivulle. 2) Koira kiertää takaa sivulle. 3) Koira heittää takapuolen sivulle pitäen katseen ohjaajassa. 1) Tämän opettelu alkaa jo siitä, kun pentukoira aloittaa seuraamisen opettelun imuttamalla. Niitä innostetaan edessä ja sitten ohjataan namilla sivulle seuraamaan. Tässä siis tuo ohjaajan vieressä pyärähtäminen pää edellä saadaan kaupan päälle. Eli koiralle annetaan edessä normaali seuraa käsky ja kun se on käännähtänyt paikalleen tulee "katso". 2) Palkataan koiraa oikeeseen käteen. Eli "sivu" ja palkka oikeessa kädessä. -> tästä seuraa nopea ja voimakas dyykkaaminen oikeaan suuntaan. Tämän jälkeen lähdetään opettamaan kiertämistä. Koira otetaan perusasentoon. Koira jätetään istumaan ja avataan perusasentoa vähän oikealle ja samalla "odotaodotaodota" luo painetta ja halua suorittaa seuraava käsky nopeasti. Sitten sanotaan "sivu" ja koira tulee nopeasti perusasentoon. Kulmaa suurennetaan koko aika. Ja kohta koira kiertääkin jo kokonaan ympäri. 3) Perusasennosta perusasentoon avaamalla kulmaa vasemmalle. Tämä kolmas tapa ehkä heidän mielestään riskaabelein, että tulee ongelmia (törmäämistä, vajaata perusasentoa jne). Sopii tietyntyyppisille koirilla ja ohjaajille. Koiran palkkaaminen edessä/sivulla. Kun koira istuu edessä, sitä katsotaan silmiin. Tämä on merkki siitä, että koiralla on mahdollisuus saada palkka edestäistumisesta. Aina kun palkataan eteen, pidetään katse koiran silmissä. Jos ohjaaja kääntää katsee koiran yli / koiran otsaan, katoaa tämä edessäistumisesta palkansaantimahdollisuus ja koira tietää odottaa palkkaa sivulta -> tekee nopean sivullesiirtymisen palkan toivossa. Alussa katse-ero on selkeä, pääkin heiluu katseen mukana. Katseen kulmaa aletaan pienentämään ja samalla pään liike katoaa. PAIKKAMAKUU Eka vaan maahan kotona mahdollisimman vähähäiriöisessä paikassa. Otetan pari askelta pois koiran luota, käännytään sivuttain koiraan nähden, mennään takaisin palkkaamaan. Muutaman kerran käy palkkaamassa koiran. Tämän jälkeen siirtyy siihen seisomispaikalle ja tipahtaakin äkisti polvilleen. Tämä ennata tuttu visuaalinen ärsyke, joka vapauttaa koiran. Koira alkaa odottamaan tätä ja on tarkkaavainen ohjaajaa kohtaa, koska se ei halua että siltä menee tämä tipahtaminen ohi. Ekan tipahtamisen jälkeen saattaa tulla se hetki, kun koira yrittää tullaa ohjaajaa vastaan, kun sitä käy palkkaamassa sinne makuupaikkaan. Koira palautetaan takaisin paikalleen ja se ei saa palkkaa ja tulee uusi yritys. Ulkona kun aletaan tekemään, otetaan parempi palkka kun ruoka, eli tyyny, pallo tms. Ja palkan aikaa aletaan vaihtelemaan. Välillä jo kun kävelee pois jättöpaikalta. Välillä pienen makuuhetken jälkeen. Välillä kun kävelee nostamaan koiraa, välillä vasta sivulla. Tästä tulee siis korkean vietin paikkamakuu, ei haistelujaväsymys paikkamakuu. Koira joutuu kunnolla keskittymään makaamiseen, kun ohjaaja välillä vähän leikitteleekin, eli nousee esim varpailleen, tekee pientä liikettä ja näihin koira ei saa mennä lankaan. Paikkamakuupiilon takaakin voi kurkistella ns väliaikaärsykkeen, joihin koira ei saa reagoida. ETEENMENO Tehdään mieluisalla palkalla, eli usein tyynyllä. Eteenmenoleulle kaivetaan kuoppa kentän laitaan tai katsotaan muuten semmoinen paikka, ettei koira sit näe. Koira hetsataan palkkaan, avustaja vie sen kuoppaan ja koira vapautetaan palkalle. koira oppii juoksemaan oikeaan suuntaan, vaikkei se näe sitä siellä olevaa lelua. Näit tehdään jonkin verran ja pidennetään aina matkaa. Koiraa voi muutaman askeleen taluttaa kaulapannasta pomppien lelun suuntaan ja sitten vapauttaa. Seuraava treeni tehdään kuitenkin taas lyhyelle matkalle ja treenin nimi on taikatemppu :D Eli appari vie taas koiran nähden tyynyn kuoppaan. Koira lähetetään eteenmenoon ja se hakee lelun ja palauttaa sen ohjaajalle ja koiran ja ohjaajan leikkiessä lelulla appari vie toisen identtisen lelun kuoppaan. Ohjaaja pakkaa lelun selkeästi koiran nähden liivin takataskuun ja antaa taas vihjeen eteenmenosta. Tässä kohtaa moni koira alkaa kyselemään, että se leluhan on siellä taskussa. No koiraa autetaan menemään eteenmenopaikalle ja koira saa yllättyä iloisesti ohjaajan taikataidoista, kun taskussa oleva lelu onkin taiottu eteenmenopaikalle. Näitä voidaan saman treenin aikana tehdä useampia, että aina se toinen lelu viedään eteenmenokuoppaan sillä aikaa, kun ohjaaja ja koira leikkivät juuri noudetulla lelulla. Pikkuhiljaa koira oppii luottamaan ohjaajan vihjeeseen, että kyllä siellä on jotain, vaikka et sen lelun vientiä nähnytkään. Tämän treenikerran jälkeen koira ei enää koskaan näe lelun vientiä. Nuori koira vapautetaan eteenmenoon vasta, kun se fokusoi katseensa yhteen kohtaan eteenmenossa. Katse ei saa pyöriä eri puskien ja kukkien välillä, vaan koiralla pitää olla selkeä päämäärä ja fokus juoksemisessa. Tämän jälkeen aletaan lähettämään katsekontaktista. ETEENMENON MAAHANMENO Ensin koiralle opetetaan tietty näkymän. Eli koira valkaisiin ja liinaan ja apparille kiinni. Ohjajaa leikittää ja hetsaa koiraa tyynyllä. Koira saa riehhua liinassa. Ohjaaja pysähtyy tyyny sivulla ja käskee maahan. Kun koira menee maahan, tipahtaa ohjaaja taas näköärsykkeen alas ja koira vapautuu leluun. Tässä koira oppii, että kun näkee ohjaajan seisomassa tyyny sivulla, tarkoittaa se maahanmenoa. Sitten appari on vievinään eteenmenopalkan, mutta ei viekään kuoppaan mitään. Koira lähetetään eteenmenoon. Sen annetaan tarkastaa tyhjä kuoppa ja siellä aletaan rauhallisesti käskemään sitä maahan. Moni koira hetken pyörii tylsistyneenä kuopan ympärillä, että missä se lelu on. Ohjaja rauhallisena kuitenkin ksäkyttää maahanmanoa ja samalla pitää tyynyä sivulla. Kun koira vihdoin ottaa katsekontaktin ohjaajaan, näkee se edellisestä treenistä tutun näyn, eli ohjaajan tyyny sivulla ja kuulee samaan aikaan maahankäskyn. Koira menee maahan ja saa siitä tipahtamispalkan. Tulipas pitkä sepustus ja ehkä ihan kaikkea ajatusta en osannut puida sanoiksi muille ymmärrettävään muotoon, mutta itse varmaan muistan näistä kyllä, että mitä piti ja ei pitänyt tehdä :D |