Eilinen oli kothuu pitkä päivä, kun aamulla (liian aikaisin) starttasi auto kohti Riihimäkeä ja Peter Scherkin tottissemmaa. Tottissemman jälkeen kävin vielä tapaamassa Rapu 3.0:n (toivottavasti) kasvista ja mammaa. Kotiin tultiin reilu 15 tuntia myöhemmin täynnä treeni-intoa ja tarmoa :) Yritän nyt tähän hieman koota hänen oppejansa, että muista niistä edes jotain sitten kun Rapu 3.0 saapuu toivottavasti 11 viikon kuluttua.
Kaikki lähtee siitä, että koira haluaa tehdä ohjaajalleen. Suhde on ensiarvoisen tärkeää. Treenit tehdään aina pennun ollessa nälkäinen ja energinen. Koiran tehdessä oikein, täytyy ohjaajalta tulla rehellistä iloa ja sosiaalista palkkaa ja vasta sitten ruoka. Näin penska oppii pienestä jo siihen, että kun ohjaaja on iloinen, on kaikki hvyin. Guru itse panostaa paljon siihen, että innostaa pentua kyselemällä, että "tehdäänkö tottista?!?" ja kun pentu todella haluaa ja meinaa haljeta innosta, niin sen annetaan tehdä töitä. Tästä seuraa koiralle niin mahtavan iso halu ja palo työntekemiseen, että se ei vain halua tehdä töitä, vaan sen "täytyy saada tehdä" töitä.
Toinen erittäin tärkeä pointti oli se, että koiraa palkataan siihen haluttuun liikkeeseen, eikä siitä liikkeestä pois. Eli liikkeestä istumisessa se koira palkataan ja kehutaan siihen istumiseen, ei "jes vapaa" + lelu, jolloin liikkeestä istumisen tärkeimmäksi päämääräksi tulee koiralle siitä istumisesta leluun pomppaaminen, josta seuraa vieteri-istuminen.
LIIKKEESTÄ ISTUMINEN "sitz"
He aina kertovat koiralle tottiksessa, että mikä liike on seuraavaksi tulossa. Esimerkiksi liikkeestä istumista ennen seuraa koiran nenänpään koskettaminen, joka on koiralle vihje siitä, että seuraavaksi istutaan. Tätä vihjettä lähdetään viljelemään koiraan jo ihan pennusta. Ja samaa vihjettä voi käyttää myös koetottiksessa. Koiraa saa kiittää jokaisen liikkeen välissä ja seuraamisen jälkeen kiittäminen on heillä koiran nenänpään koskettaminen, jolloin koira siirtää ajatuksensa siihen, että tehdään istuminen.
Pennun istuttaminen on helppoa. Ruoka viedään pään yläpuolelle, jolloin takapää menee maahan ja penska istuu. Nopean istumisen edellytys on oikea tekniikka, eli koira vetää takajalat etuosan alle. Nopean istumisen edellytys on myös se, että koira on rentona. Jännittynyt tai stressaava koira ei tee hyviä istumisia.
Kun pentu istuu jo jonkilaisesta käskystä, aletaan sille hakemaan oikeaa mielentilaa istumisliikkeeseen, tehdään istumisesta superhauska leikki. Eli koiralta kysytään, että "tehdäänkö istumisliike" (Willst du sitzie machen?) ja kun koira meinaa revetä pöksyistään ja se oikeasti haluaa tehdä istumisen, niin se ns "vapautetaan" istu-käskyllä (sitz) istumiseen. Ja kun peppu koskee maahan, niin alkaa superhyväsuperoletparasihanmahtavin kehu ja ruoka. Jos takapuoli nousee, niin kehu vaan loppuu ja tulee uusi käsky. Ja vihjesanaa "haluatko istua" niin kauan, että koira on aktiivinen ohjaajan suuntaan ja sitten vasta se istu käsky. Kun koiran halu tehdä istumisliike on tarpeeksi iso, on istumiskäsky sille lähes vapauttava, Koiran ei tarvitse pohtia, vaan se suorittaa nopean istumisen.
Kun tämä onnistuu leikkinä, niin aletaan mennä kohti liikkeestä istumis -liikettä. Ensin koiraa pyöritetään käden perässä vihjesanojen ajan ohjaajaa ympäri. Kun tämä onnistuu, lähdetään peruuttaen seuraamaan. Eli siis koira seuraa oikeinpäin, ohjaaja peruuttaa. Ohjaaja peruutta, koska näin näkee kunnolla sen hetken, kun takapuoli osuu maahan ja voi merkata sen hetken heti kehuilla ja näin olleen liike pysyy vakiona. Jos menee etuperin, saattaa välillä palkata jo hieman liian aikaisin kehulla. Tähän annettiin ihan käypä vertaus: jokainen ihminen painaa valonkatkaisijan aina ihan loppuun asti ja silloin syttyy valot. Mitä jos silloin tällöin valot syttyvätkin jo sekuntia ennen kuin käsi osuu katkaisijaan? Varmaan sitä seuraavaksi lähtisikin kokeilemaan, että missä kohtaa valot alkavat mennä päälle, et enää reippaasti paina katkaisijaa loppuun, vaan lähestyt sitä hitaasti sormella ja odotat, milloin valot syttyvät. Samaa tekee koira. Jos palkkaat muutaman kerran jo ennen kuin takapuoli menee maahan, alkaa testaaminen ja kysely, että mistä kohtaa se palkkaa jo tulee ja istumisista tulee A) vajaita ja B) hitaita.
Näitä liikkeestä istumisia tehdään useita ja niin, että ohjaaja pysähtyy koiran kanssa. Kun lähdetään hakemaan liikehäiriötä, niin ensin liikkuu vain namikäsi pois koiran luota ja vasta kun tämä toimii, niin ohjaaja lähtee erkanemaan.
Jos ituminen ei ole tarpeeksi hyvä, ei sitä täydä hyväksyä. Sanotaan vaan ohoh hupsista ja uusi yritys. Ei iso rankaisua / koiralle huutamista väärin suoritetusta liikkeestä, koska se syö heti motivaatiota seuraavalta yritykseltä ja tekee koiran epävarmaksi. Tarpeeksi iso rankaisu koiralle on jo se, että palkkaa ei tule. Palkan poistumisen myötä koiran pitäisi haluta yrittää seuraavalla yrityksellä paremmin.
Kun itse istuminen alkaa olla hyvä, lähdetään hakemaan sitä fokusta ohjaajan suuntaa istumisen aikana. Ohjaaja käskyn jälkeen vähän vaihtelee paikkaa, leikkii asennollaan, eli saattaa nousta varpaille, heiluttaa vähän jalkaa, ja kun koira on aktiivinen ja tarkkaavainen ohjaajan suuntaan, tipahtaakin ohjaaja nopealla liikkeellä polvilleen. Tämä visuaalinen ärsyke toimii koiralle vapautuksena ja koira saa ohjaajalta palkan (lelu). Koira jää tästä eteenpäin odottamaan tätä ohjaajan tipahtamista, eikä pälyile ympärilleen istumisen aikana. (Tässä haetaan samaa ajatusta, kun ipon paossa. Ei siinäkään koira pälyile ympärilleen, vaan tuijottaa herkeämättä maalimiestä ja odottaa sitä visuaalistä ärsykettä, että saa lähteä).
Vaihtoehtoiset palkkausmenetelmät: Jos aina vaan palkkaa koiran leluun eteenpäin, alkaa koiran istuminen muuttua etupainoiseksi ja pikkuhiljaa takapuoli alkaa nousemaan. Joten palkkaustyylejä vaihdellaan. Koira opetetaan myös takapalkkaan. Ja tässä ei tarkoiteta suomalaista takapalkkaa, että pallo jätetään koiran selän taakse, vaan niin, että koiran vieressä on appari, joka pitää koiran pään takana namia. Ohjaaja antaa "ota vain" käskyn, jolloin koira saa ottaa pään takaa namin vetämällä päätä taaksepäin. Huom. täytyy opettaa erikseen. Eli opetusvaiheessa palkka pään takana, sitten "saa ottaa" käsky, joilloin appari ojentaa koiran pään yli namin koiralle suuhun. Pikkuhiljaa koira alkaa ymmärtää mistä se nami tulee ja että sen saa nopeammin, kun ryhdistää istumista ja vetää itse päätä taaksepäin. Näin saadaan istumiseen ryhtiä. Tässä täytyy kuitenkin olla ehdoton, että palkka otetaan vain ohjaajan vapautuksella. Tässä haetaan sitä, että kun ohjaaja erkanee istu käskyn jälkeen, jää koiralle toive, että se palkka voi tulla koiran pään takaa, jolloin koira ei valu eteenpäin, vaan istuu ryhdikkäästi takapuolensa päällä.
Eli liikkeen opetuksen aikajana: "make exited for exercise", "revard in exercise", "takaperin seuraten", "oikeinpäin seuraten". Kun käännytään seuraamiseen, voi appari antaa koiralle ruoan heti kun takapuoli osuu maahan istumisessa, niin koira ei jää ohjaajan liikkeeseen kiinni. Tämän heti palkan jälkeen voi tulla palkka seuraavaksi joko pään takaa, tai ohjaajan tipahtamisesta.
ISTUMINEN SEURAAMISEN PERUSASENTONA
Yhden askeleen leikki. Eli koira istuu, sille sanotaan, että kohtakohtakohta "istu" ja samalla yksi aksel eteenpäin. Kohtakohtakohta nostattaa koiraa, jolloin istuminen on nopea. (gleichgleichgleich, joka laimenee koiran oppiessa enää vaan tiheäksi hengittämiseksi. kokeessakin täytyy hengittää ja siitä ei tuomari voi rankaista). Samalla puhuttiin hieman perusasennosta ja tottiskädestä. Seuratessa saa tottiskättä pitää, mutta peruasennossa se on virhe. Joten peruasennosssa seistään kädet kiinni vartalossa, vasen käsi noin oman takapuolen kohdalla hyvässä ryhdissä. Seuratessa kädet liikkuvat rentona, mutta kun aletaan lähestyä peruasentoa, alkaa ohjaajan ryhti paranemaan, kädet menevät taakse -> koira tietää että PA tulossa. Alkuun voi tässäkin hokea sitä kohtakohtakohta.
LIIKKEESTÄ MAAHANMENO "platz"
Perusajatuksena sama, kuin istumisessa. Aikajanallisesti he tuo aina uuden liikkeen kahden viikon välein pennun elämään. Eli viiko 7-10 seuraamista, 10-12 istuminen, 12-14 maahanmeno, 14-> seisominen. Maahanmeno alotetaan istumisesta, merkinä sään kohdalta rapsutus. Käsky ja vasta sen jälkeen käsiapu, koska muuten koira ei opi kuuntelemaan käskyä, vaan seuraa vain tyhmänä kättä. Kun autetaan kädellä, niin viedään käsi kohti rintakehää, että koira joutuu menemään reilusti taaksepäin maahan. Tämän jälkeen opetetaan maassa taakespäin rymiminen. Eli maahan+back. Kun osaa maahan istumisesta, niin sitten maahan seisomisesta. Maahanmenossa käydään läpi kaikki istumisenkin vaiheet. Pään takaa palkkauksessa se ero, että "ota vain" käskyn jälkeen koiran kuuluu ryömiä taaksepäin palkkakäteen kiinni.
LIIKKEESTÄ SEISOMINEN "steh"
Alotetaan menemällä takaperin, eli koira peruuttaa ja se pysäytetään siitä. Tässä schschschschshc on se peruutuskäsky ja schschsch"TEH" on se itse seisominen. Eli koira suhinalla peruuttaa ja odottaa sitä eh käskyä, joka on se pysähtyminen. Sitten aletaan menemään etuperin, eli ohjaaja pakittaa, koira kulkee oikein päin, jonka jälkeeen SCH -> pakitus ja EH -> seisominen. Koira lakaa siis eteenpäinliikkeessä odottamaan pakittamista. Seisomisen vihje on rinnasta rapsutus.
ETEENISTUMINEN JA LUOKSETULON LOPPU
Aloitetaan luoksetulon viimeisestä metristä. Ei koskaan juoksuteta koiraa jalkojen välistä luoksetulon läpi. Koska tämän jälkeen eteenistuminen tulee sille aina olemaan pettymys.
Koiralle opetetaan erikseen istuminen ja vasta sen jälkeen aletaan treenaamaan eteenistumista. Alkuun ohjataan ihan vain ruoalla istumaan eteen. Koska alkuun matka on lyhyt, ei koiralla ole mitään syytä mennä vinoon. Kädet liikkuu ohjatessa koiran nenän mukana, eivät ole jo valmiina kiinni kropassa odottamassa, sillä tämä ohjaa koiran herkästi a) tökkäämään ja b) istumaan kauas. Eteenistumisen seuraava vaihe on se, että kädet auttavat vielä oikean paikan löytämisessä, mutta palkka syljetään suusta. Tällä saadaan koiran fokus naamaan eikä käsiin. Tästä eteenpäin kädet auttaa ja alkaa sitten siirtymään sivulle normi paikalleen ja palkka tulee suusta. Luoksetulomatkaa pidennetään metri kerrallaan. Kun siirrytään pois namista, niin pallo leuan alle. Palloon siirrytään kuitenkin vasta, kun koira tehnyt tuhansia toistoja, eikä vauhti sotke hyvää tekniikkaa. Seuraavaksi siirretään lelu tissiväliin, tai jos treeniliivissä on etutasku rinnan kohdalla, niin siihen. Pallolla/lelulla palkatessa ei kannata kääntää kroppaa ja palkata koiraa sivulle, vaan itse väähn peruuttaa ja palkata koira siihen eteen. Mikäli koira alkaa istumaan vinoon, voi ottaa apurimat mukaan. Rimojen ajatus on se, että kun koira koskee rimaan, siltä katoaa palkan mahdollisuus. Alkuun rimat ylhäällä, sitten aletaan siirtämään lähemmäs maata, lopuksi valkoinen rima maassa ja sitten valkoinen muutetaan punaiseksi, ettei koira enää näe niitä.
Sitten luoksetuloa aletaan yhdistämään liikkeisiin. Eli koira laitetaan maahan. Maahankäskyn jälkeen se välillä ksäketään uudella maahankäskyllä ryömimään taaksepäin palkkaan ja välillä otetaan luokse. Näin koirasta tulee jäävässä liikkeessä aktiivinen ja ei tiedä kumpi tulee tapahtumaan ja se kuuntelee ja odottaa.
ETEENISTUMISESTA PERUSASENTOON
Vaihtoehtoja on kolme.
1) Koira dyykkaa pää edellä sivulle.
2) Koira kiertää takaa sivulle.
3) Koira heittää takapuolen sivulle pitäen katseen ohjaajassa.
1) Tämän opettelu alkaa jo siitä, kun pentukoira aloittaa seuraamisen opettelun imuttamalla. Niitä innostetaan edessä ja sitten ohjataan namilla sivulle seuraamaan. Tässä siis tuo ohjaajan vieressä pyärähtäminen pää edellä saadaan kaupan päälle. Eli koiralle annetaan edessä normaali seuraa käsky ja kun se on käännähtänyt paikalleen tulee "katso".
2) Palkataan koiraa oikeeseen käteen. Eli "sivu" ja palkka oikeessa kädessä. -> tästä seuraa nopea ja voimakas dyykkaaminen oikeaan suuntaan. Tämän jälkeen lähdetään opettamaan kiertämistä. Koira otetaan perusasentoon. Koira jätetään istumaan ja avataan perusasentoa vähän oikealle ja samalla "odotaodotaodota" luo painetta ja halua suorittaa seuraava käsky nopeasti. Sitten sanotaan "sivu" ja koira tulee nopeasti perusasentoon. Kulmaa suurennetaan koko aika. Ja kohta koira kiertääkin jo kokonaan ympäri.
3) Perusasennosta perusasentoon avaamalla kulmaa vasemmalle. Tämä kolmas tapa ehkä heidän mielestään riskaabelein, että tulee ongelmia (törmäämistä, vajaata perusasentoa jne). Sopii tietyntyyppisille koirilla ja ohjaajille.
Koiran palkkaaminen edessä/sivulla. Kun koira istuu edessä, sitä katsotaan silmiin. Tämä on merkki siitä, että koiralla on mahdollisuus saada palkka edestäistumisesta. Aina kun palkataan eteen, pidetään katse koiran silmissä. Jos ohjaaja kääntää katsee koiran yli / koiran otsaan, katoaa tämä edessäistumisesta palkansaantimahdollisuus ja koira tietää odottaa palkkaa sivulta -> tekee nopean sivullesiirtymisen palkan toivossa. Alussa katse-ero on selkeä, pääkin heiluu katseen mukana. Katseen kulmaa aletaan pienentämään ja samalla pään liike katoaa.
PAIKKAMAKUU
Eka vaan maahan kotona mahdollisimman vähähäiriöisessä paikassa. Otetan pari askelta pois koiran luota, käännytään sivuttain koiraan nähden, mennään takaisin palkkaamaan. Muutaman kerran käy palkkaamassa koiran. Tämän jälkeen siirtyy siihen seisomispaikalle ja tipahtaakin äkisti polvilleen. Tämä ennata tuttu visuaalinen ärsyke, joka vapauttaa koiran. Koira alkaa odottamaan tätä ja on tarkkaavainen ohjaajaa kohtaa, koska se ei halua että siltä menee tämä tipahtaminen ohi. Ekan tipahtamisen jälkeen saattaa tulla se hetki, kun koira yrittää tullaa ohjaajaa vastaan, kun sitä käy palkkaamassa sinne makuupaikkaan. Koira palautetaan takaisin paikalleen ja se ei saa palkkaa ja tulee uusi yritys.
Ulkona kun aletaan tekemään, otetaan parempi palkka kun ruoka, eli tyyny, pallo tms. Ja palkan aikaa aletaan vaihtelemaan. Välillä jo kun kävelee pois jättöpaikalta. Välillä pienen makuuhetken jälkeen. Välillä kun kävelee nostamaan koiraa, välillä vasta sivulla. Tästä tulee siis korkean vietin paikkamakuu, ei haistelujaväsymys paikkamakuu. Koira joutuu kunnolla keskittymään makaamiseen, kun ohjaaja välillä vähän leikitteleekin, eli nousee esim varpailleen, tekee pientä liikettä ja näihin koira ei saa mennä lankaan. Paikkamakuupiilon takaakin voi kurkistella ns väliaikaärsykkeen, joihin koira ei saa reagoida.
ETEENMENO
Tehdään mieluisalla palkalla, eli usein tyynyllä. Eteenmenoleulle kaivetaan kuoppa kentän laitaan tai katsotaan muuten semmoinen paikka, ettei koira sit näe. Koira hetsataan palkkaan, avustaja vie sen kuoppaan ja koira vapautetaan palkalle. koira oppii juoksemaan oikeaan suuntaan, vaikkei se näe sitä siellä olevaa lelua. Näit tehdään jonkin verran ja pidennetään aina matkaa. Koiraa voi muutaman askeleen taluttaa kaulapannasta pomppien lelun suuntaan ja sitten vapauttaa. Seuraava treeni tehdään kuitenkin taas lyhyelle matkalle ja treenin nimi on taikatemppu :D Eli appari vie taas koiran nähden tyynyn kuoppaan. Koira lähetetään eteenmenoon ja se hakee lelun ja palauttaa sen ohjaajalle ja koiran ja ohjaajan leikkiessä lelulla appari vie toisen identtisen lelun kuoppaan. Ohjaaja pakkaa lelun selkeästi koiran nähden liivin takataskuun ja antaa taas vihjeen eteenmenosta. Tässä kohtaa moni koira alkaa kyselemään, että se leluhan on siellä taskussa. No koiraa autetaan menemään eteenmenopaikalle ja koira saa yllättyä iloisesti ohjaajan taikataidoista, kun taskussa oleva lelu onkin taiottu eteenmenopaikalle. Näitä voidaan saman treenin aikana tehdä useampia, että aina se toinen lelu viedään eteenmenokuoppaan sillä aikaa, kun ohjaaja ja koira leikkivät juuri noudetulla lelulla. Pikkuhiljaa koira oppii luottamaan ohjaajan vihjeeseen, että kyllä siellä on jotain, vaikka et sen lelun vientiä nähnytkään. Tämän treenikerran jälkeen koira ei enää koskaan näe lelun vientiä.
Nuori koira vapautetaan eteenmenoon vasta, kun se fokusoi katseensa yhteen kohtaan eteenmenossa. Katse ei saa pyöriä eri puskien ja kukkien välillä, vaan koiralla pitää olla selkeä päämäärä ja fokus juoksemisessa.
Tämän jälkeen aletaan lähettämään katsekontaktista.
ETEENMENON MAAHANMENO
Ensin koiralle opetetaan tietty näkymän. Eli koira valkaisiin ja liinaan ja apparille kiinni. Ohjajaa leikittää ja hetsaa koiraa tyynyllä. Koira saa riehhua liinassa. Ohjaaja pysähtyy tyyny sivulla ja käskee maahan. Kun koira menee maahan, tipahtaa ohjaaja taas näköärsykkeen alas ja koira vapautuu leluun. Tässä koira oppii, että kun näkee ohjaajan seisomassa tyyny sivulla, tarkoittaa se maahanmenoa.
Sitten appari on vievinään eteenmenopalkan, mutta ei viekään kuoppaan mitään. Koira lähetetään eteenmenoon. Sen annetaan tarkastaa tyhjä kuoppa ja siellä aletaan rauhallisesti käskemään sitä maahan. Moni koira hetken pyörii tylsistyneenä kuopan ympärillä, että missä se lelu on. Ohjaja rauhallisena kuitenkin ksäkyttää maahanmanoa ja samalla pitää tyynyä sivulla. Kun koira vihdoin ottaa katsekontaktin ohjaajaan, näkee se edellisestä treenistä tutun näyn, eli ohjaajan tyyny sivulla ja kuulee samaan aikaan maahankäskyn. Koira menee maahan ja saa siitä tipahtamispalkan.
Tulipas pitkä sepustus ja ehkä ihan kaikkea ajatusta en osannut puida sanoiksi muille ymmärrettävään muotoon, mutta itse varmaan muistan näistä kyllä, että mitä piti ja ei pitänyt tehdä :D
Kaikki lähtee siitä, että koira haluaa tehdä ohjaajalleen. Suhde on ensiarvoisen tärkeää. Treenit tehdään aina pennun ollessa nälkäinen ja energinen. Koiran tehdessä oikein, täytyy ohjaajalta tulla rehellistä iloa ja sosiaalista palkkaa ja vasta sitten ruoka. Näin penska oppii pienestä jo siihen, että kun ohjaaja on iloinen, on kaikki hvyin. Guru itse panostaa paljon siihen, että innostaa pentua kyselemällä, että "tehdäänkö tottista?!?" ja kun pentu todella haluaa ja meinaa haljeta innosta, niin sen annetaan tehdä töitä. Tästä seuraa koiralle niin mahtavan iso halu ja palo työntekemiseen, että se ei vain halua tehdä töitä, vaan sen "täytyy saada tehdä" töitä.
Toinen erittäin tärkeä pointti oli se, että koiraa palkataan siihen haluttuun liikkeeseen, eikä siitä liikkeestä pois. Eli liikkeestä istumisessa se koira palkataan ja kehutaan siihen istumiseen, ei "jes vapaa" + lelu, jolloin liikkeestä istumisen tärkeimmäksi päämääräksi tulee koiralle siitä istumisesta leluun pomppaaminen, josta seuraa vieteri-istuminen.
LIIKKEESTÄ ISTUMINEN "sitz"
He aina kertovat koiralle tottiksessa, että mikä liike on seuraavaksi tulossa. Esimerkiksi liikkeestä istumista ennen seuraa koiran nenänpään koskettaminen, joka on koiralle vihje siitä, että seuraavaksi istutaan. Tätä vihjettä lähdetään viljelemään koiraan jo ihan pennusta. Ja samaa vihjettä voi käyttää myös koetottiksessa. Koiraa saa kiittää jokaisen liikkeen välissä ja seuraamisen jälkeen kiittäminen on heillä koiran nenänpään koskettaminen, jolloin koira siirtää ajatuksensa siihen, että tehdään istuminen.
Pennun istuttaminen on helppoa. Ruoka viedään pään yläpuolelle, jolloin takapää menee maahan ja penska istuu. Nopean istumisen edellytys on oikea tekniikka, eli koira vetää takajalat etuosan alle. Nopean istumisen edellytys on myös se, että koira on rentona. Jännittynyt tai stressaava koira ei tee hyviä istumisia.
Kun pentu istuu jo jonkilaisesta käskystä, aletaan sille hakemaan oikeaa mielentilaa istumisliikkeeseen, tehdään istumisesta superhauska leikki. Eli koiralta kysytään, että "tehdäänkö istumisliike" (Willst du sitzie machen?) ja kun koira meinaa revetä pöksyistään ja se oikeasti haluaa tehdä istumisen, niin se ns "vapautetaan" istu-käskyllä (sitz) istumiseen. Ja kun peppu koskee maahan, niin alkaa superhyväsuperoletparasihanmahtavin kehu ja ruoka. Jos takapuoli nousee, niin kehu vaan loppuu ja tulee uusi käsky. Ja vihjesanaa "haluatko istua" niin kauan, että koira on aktiivinen ohjaajan suuntaan ja sitten vasta se istu käsky. Kun koiran halu tehdä istumisliike on tarpeeksi iso, on istumiskäsky sille lähes vapauttava, Koiran ei tarvitse pohtia, vaan se suorittaa nopean istumisen.
Kun tämä onnistuu leikkinä, niin aletaan mennä kohti liikkeestä istumis -liikettä. Ensin koiraa pyöritetään käden perässä vihjesanojen ajan ohjaajaa ympäri. Kun tämä onnistuu, lähdetään peruuttaen seuraamaan. Eli siis koira seuraa oikeinpäin, ohjaaja peruuttaa. Ohjaaja peruutta, koska näin näkee kunnolla sen hetken, kun takapuoli osuu maahan ja voi merkata sen hetken heti kehuilla ja näin olleen liike pysyy vakiona. Jos menee etuperin, saattaa välillä palkata jo hieman liian aikaisin kehulla. Tähän annettiin ihan käypä vertaus: jokainen ihminen painaa valonkatkaisijan aina ihan loppuun asti ja silloin syttyy valot. Mitä jos silloin tällöin valot syttyvätkin jo sekuntia ennen kuin käsi osuu katkaisijaan? Varmaan sitä seuraavaksi lähtisikin kokeilemaan, että missä kohtaa valot alkavat mennä päälle, et enää reippaasti paina katkaisijaa loppuun, vaan lähestyt sitä hitaasti sormella ja odotat, milloin valot syttyvät. Samaa tekee koira. Jos palkkaat muutaman kerran jo ennen kuin takapuoli menee maahan, alkaa testaaminen ja kysely, että mistä kohtaa se palkkaa jo tulee ja istumisista tulee A) vajaita ja B) hitaita.
Näitä liikkeestä istumisia tehdään useita ja niin, että ohjaaja pysähtyy koiran kanssa. Kun lähdetään hakemaan liikehäiriötä, niin ensin liikkuu vain namikäsi pois koiran luota ja vasta kun tämä toimii, niin ohjaaja lähtee erkanemaan.
Jos ituminen ei ole tarpeeksi hyvä, ei sitä täydä hyväksyä. Sanotaan vaan ohoh hupsista ja uusi yritys. Ei iso rankaisua / koiralle huutamista väärin suoritetusta liikkeestä, koska se syö heti motivaatiota seuraavalta yritykseltä ja tekee koiran epävarmaksi. Tarpeeksi iso rankaisu koiralle on jo se, että palkkaa ei tule. Palkan poistumisen myötä koiran pitäisi haluta yrittää seuraavalla yrityksellä paremmin.
Kun itse istuminen alkaa olla hyvä, lähdetään hakemaan sitä fokusta ohjaajan suuntaa istumisen aikana. Ohjaaja käskyn jälkeen vähän vaihtelee paikkaa, leikkii asennollaan, eli saattaa nousta varpaille, heiluttaa vähän jalkaa, ja kun koira on aktiivinen ja tarkkaavainen ohjaajan suuntaan, tipahtaakin ohjaaja nopealla liikkeellä polvilleen. Tämä visuaalinen ärsyke toimii koiralle vapautuksena ja koira saa ohjaajalta palkan (lelu). Koira jää tästä eteenpäin odottamaan tätä ohjaajan tipahtamista, eikä pälyile ympärilleen istumisen aikana. (Tässä haetaan samaa ajatusta, kun ipon paossa. Ei siinäkään koira pälyile ympärilleen, vaan tuijottaa herkeämättä maalimiestä ja odottaa sitä visuaalistä ärsykettä, että saa lähteä).
Vaihtoehtoiset palkkausmenetelmät: Jos aina vaan palkkaa koiran leluun eteenpäin, alkaa koiran istuminen muuttua etupainoiseksi ja pikkuhiljaa takapuoli alkaa nousemaan. Joten palkkaustyylejä vaihdellaan. Koira opetetaan myös takapalkkaan. Ja tässä ei tarkoiteta suomalaista takapalkkaa, että pallo jätetään koiran selän taakse, vaan niin, että koiran vieressä on appari, joka pitää koiran pään takana namia. Ohjaaja antaa "ota vain" käskyn, jolloin koira saa ottaa pään takaa namin vetämällä päätä taaksepäin. Huom. täytyy opettaa erikseen. Eli opetusvaiheessa palkka pään takana, sitten "saa ottaa" käsky, joilloin appari ojentaa koiran pään yli namin koiralle suuhun. Pikkuhiljaa koira alkaa ymmärtää mistä se nami tulee ja että sen saa nopeammin, kun ryhdistää istumista ja vetää itse päätä taaksepäin. Näin saadaan istumiseen ryhtiä. Tässä täytyy kuitenkin olla ehdoton, että palkka otetaan vain ohjaajan vapautuksella. Tässä haetaan sitä, että kun ohjaaja erkanee istu käskyn jälkeen, jää koiralle toive, että se palkka voi tulla koiran pään takaa, jolloin koira ei valu eteenpäin, vaan istuu ryhdikkäästi takapuolensa päällä.
Eli liikkeen opetuksen aikajana: "make exited for exercise", "revard in exercise", "takaperin seuraten", "oikeinpäin seuraten". Kun käännytään seuraamiseen, voi appari antaa koiralle ruoan heti kun takapuoli osuu maahan istumisessa, niin koira ei jää ohjaajan liikkeeseen kiinni. Tämän heti palkan jälkeen voi tulla palkka seuraavaksi joko pään takaa, tai ohjaajan tipahtamisesta.
ISTUMINEN SEURAAMISEN PERUSASENTONA
Yhden askeleen leikki. Eli koira istuu, sille sanotaan, että kohtakohtakohta "istu" ja samalla yksi aksel eteenpäin. Kohtakohtakohta nostattaa koiraa, jolloin istuminen on nopea. (gleichgleichgleich, joka laimenee koiran oppiessa enää vaan tiheäksi hengittämiseksi. kokeessakin täytyy hengittää ja siitä ei tuomari voi rankaista). Samalla puhuttiin hieman perusasennosta ja tottiskädestä. Seuratessa saa tottiskättä pitää, mutta peruasennossa se on virhe. Joten peruasennosssa seistään kädet kiinni vartalossa, vasen käsi noin oman takapuolen kohdalla hyvässä ryhdissä. Seuratessa kädet liikkuvat rentona, mutta kun aletaan lähestyä peruasentoa, alkaa ohjaajan ryhti paranemaan, kädet menevät taakse -> koira tietää että PA tulossa. Alkuun voi tässäkin hokea sitä kohtakohtakohta.
LIIKKEESTÄ MAAHANMENO "platz"
Perusajatuksena sama, kuin istumisessa. Aikajanallisesti he tuo aina uuden liikkeen kahden viikon välein pennun elämään. Eli viiko 7-10 seuraamista, 10-12 istuminen, 12-14 maahanmeno, 14-> seisominen. Maahanmeno alotetaan istumisesta, merkinä sään kohdalta rapsutus. Käsky ja vasta sen jälkeen käsiapu, koska muuten koira ei opi kuuntelemaan käskyä, vaan seuraa vain tyhmänä kättä. Kun autetaan kädellä, niin viedään käsi kohti rintakehää, että koira joutuu menemään reilusti taaksepäin maahan. Tämän jälkeen opetetaan maassa taakespäin rymiminen. Eli maahan+back. Kun osaa maahan istumisesta, niin sitten maahan seisomisesta. Maahanmenossa käydään läpi kaikki istumisenkin vaiheet. Pään takaa palkkauksessa se ero, että "ota vain" käskyn jälkeen koiran kuuluu ryömiä taaksepäin palkkakäteen kiinni.
LIIKKEESTÄ SEISOMINEN "steh"
Alotetaan menemällä takaperin, eli koira peruuttaa ja se pysäytetään siitä. Tässä schschschschshc on se peruutuskäsky ja schschsch"TEH" on se itse seisominen. Eli koira suhinalla peruuttaa ja odottaa sitä eh käskyä, joka on se pysähtyminen. Sitten aletaan menemään etuperin, eli ohjaaja pakittaa, koira kulkee oikein päin, jonka jälkeeen SCH -> pakitus ja EH -> seisominen. Koira lakaa siis eteenpäinliikkeessä odottamaan pakittamista. Seisomisen vihje on rinnasta rapsutus.
ETEENISTUMINEN JA LUOKSETULON LOPPU
Aloitetaan luoksetulon viimeisestä metristä. Ei koskaan juoksuteta koiraa jalkojen välistä luoksetulon läpi. Koska tämän jälkeen eteenistuminen tulee sille aina olemaan pettymys.
Koiralle opetetaan erikseen istuminen ja vasta sen jälkeen aletaan treenaamaan eteenistumista. Alkuun ohjataan ihan vain ruoalla istumaan eteen. Koska alkuun matka on lyhyt, ei koiralla ole mitään syytä mennä vinoon. Kädet liikkuu ohjatessa koiran nenän mukana, eivät ole jo valmiina kiinni kropassa odottamassa, sillä tämä ohjaa koiran herkästi a) tökkäämään ja b) istumaan kauas. Eteenistumisen seuraava vaihe on se, että kädet auttavat vielä oikean paikan löytämisessä, mutta palkka syljetään suusta. Tällä saadaan koiran fokus naamaan eikä käsiin. Tästä eteenpäin kädet auttaa ja alkaa sitten siirtymään sivulle normi paikalleen ja palkka tulee suusta. Luoksetulomatkaa pidennetään metri kerrallaan. Kun siirrytään pois namista, niin pallo leuan alle. Palloon siirrytään kuitenkin vasta, kun koira tehnyt tuhansia toistoja, eikä vauhti sotke hyvää tekniikkaa. Seuraavaksi siirretään lelu tissiväliin, tai jos treeniliivissä on etutasku rinnan kohdalla, niin siihen. Pallolla/lelulla palkatessa ei kannata kääntää kroppaa ja palkata koiraa sivulle, vaan itse väähn peruuttaa ja palkata koira siihen eteen. Mikäli koira alkaa istumaan vinoon, voi ottaa apurimat mukaan. Rimojen ajatus on se, että kun koira koskee rimaan, siltä katoaa palkan mahdollisuus. Alkuun rimat ylhäällä, sitten aletaan siirtämään lähemmäs maata, lopuksi valkoinen rima maassa ja sitten valkoinen muutetaan punaiseksi, ettei koira enää näe niitä.
Sitten luoksetuloa aletaan yhdistämään liikkeisiin. Eli koira laitetaan maahan. Maahankäskyn jälkeen se välillä ksäketään uudella maahankäskyllä ryömimään taaksepäin palkkaan ja välillä otetaan luokse. Näin koirasta tulee jäävässä liikkeessä aktiivinen ja ei tiedä kumpi tulee tapahtumaan ja se kuuntelee ja odottaa.
ETEENISTUMISESTA PERUSASENTOON
Vaihtoehtoja on kolme.
1) Koira dyykkaa pää edellä sivulle.
2) Koira kiertää takaa sivulle.
3) Koira heittää takapuolen sivulle pitäen katseen ohjaajassa.
1) Tämän opettelu alkaa jo siitä, kun pentukoira aloittaa seuraamisen opettelun imuttamalla. Niitä innostetaan edessä ja sitten ohjataan namilla sivulle seuraamaan. Tässä siis tuo ohjaajan vieressä pyärähtäminen pää edellä saadaan kaupan päälle. Eli koiralle annetaan edessä normaali seuraa käsky ja kun se on käännähtänyt paikalleen tulee "katso".
2) Palkataan koiraa oikeeseen käteen. Eli "sivu" ja palkka oikeessa kädessä. -> tästä seuraa nopea ja voimakas dyykkaaminen oikeaan suuntaan. Tämän jälkeen lähdetään opettamaan kiertämistä. Koira otetaan perusasentoon. Koira jätetään istumaan ja avataan perusasentoa vähän oikealle ja samalla "odotaodotaodota" luo painetta ja halua suorittaa seuraava käsky nopeasti. Sitten sanotaan "sivu" ja koira tulee nopeasti perusasentoon. Kulmaa suurennetaan koko aika. Ja kohta koira kiertääkin jo kokonaan ympäri.
3) Perusasennosta perusasentoon avaamalla kulmaa vasemmalle. Tämä kolmas tapa ehkä heidän mielestään riskaabelein, että tulee ongelmia (törmäämistä, vajaata perusasentoa jne). Sopii tietyntyyppisille koirilla ja ohjaajille.
Koiran palkkaaminen edessä/sivulla. Kun koira istuu edessä, sitä katsotaan silmiin. Tämä on merkki siitä, että koiralla on mahdollisuus saada palkka edestäistumisesta. Aina kun palkataan eteen, pidetään katse koiran silmissä. Jos ohjaaja kääntää katsee koiran yli / koiran otsaan, katoaa tämä edessäistumisesta palkansaantimahdollisuus ja koira tietää odottaa palkkaa sivulta -> tekee nopean sivullesiirtymisen palkan toivossa. Alussa katse-ero on selkeä, pääkin heiluu katseen mukana. Katseen kulmaa aletaan pienentämään ja samalla pään liike katoaa.
PAIKKAMAKUU
Eka vaan maahan kotona mahdollisimman vähähäiriöisessä paikassa. Otetan pari askelta pois koiran luota, käännytään sivuttain koiraan nähden, mennään takaisin palkkaamaan. Muutaman kerran käy palkkaamassa koiran. Tämän jälkeen siirtyy siihen seisomispaikalle ja tipahtaakin äkisti polvilleen. Tämä ennata tuttu visuaalinen ärsyke, joka vapauttaa koiran. Koira alkaa odottamaan tätä ja on tarkkaavainen ohjaajaa kohtaa, koska se ei halua että siltä menee tämä tipahtaminen ohi. Ekan tipahtamisen jälkeen saattaa tulla se hetki, kun koira yrittää tullaa ohjaajaa vastaan, kun sitä käy palkkaamassa sinne makuupaikkaan. Koira palautetaan takaisin paikalleen ja se ei saa palkkaa ja tulee uusi yritys.
Ulkona kun aletaan tekemään, otetaan parempi palkka kun ruoka, eli tyyny, pallo tms. Ja palkan aikaa aletaan vaihtelemaan. Välillä jo kun kävelee pois jättöpaikalta. Välillä pienen makuuhetken jälkeen. Välillä kun kävelee nostamaan koiraa, välillä vasta sivulla. Tästä tulee siis korkean vietin paikkamakuu, ei haistelujaväsymys paikkamakuu. Koira joutuu kunnolla keskittymään makaamiseen, kun ohjaaja välillä vähän leikitteleekin, eli nousee esim varpailleen, tekee pientä liikettä ja näihin koira ei saa mennä lankaan. Paikkamakuupiilon takaakin voi kurkistella ns väliaikaärsykkeen, joihin koira ei saa reagoida.
ETEENMENO
Tehdään mieluisalla palkalla, eli usein tyynyllä. Eteenmenoleulle kaivetaan kuoppa kentän laitaan tai katsotaan muuten semmoinen paikka, ettei koira sit näe. Koira hetsataan palkkaan, avustaja vie sen kuoppaan ja koira vapautetaan palkalle. koira oppii juoksemaan oikeaan suuntaan, vaikkei se näe sitä siellä olevaa lelua. Näit tehdään jonkin verran ja pidennetään aina matkaa. Koiraa voi muutaman askeleen taluttaa kaulapannasta pomppien lelun suuntaan ja sitten vapauttaa. Seuraava treeni tehdään kuitenkin taas lyhyelle matkalle ja treenin nimi on taikatemppu :D Eli appari vie taas koiran nähden tyynyn kuoppaan. Koira lähetetään eteenmenoon ja se hakee lelun ja palauttaa sen ohjaajalle ja koiran ja ohjaajan leikkiessä lelulla appari vie toisen identtisen lelun kuoppaan. Ohjaaja pakkaa lelun selkeästi koiran nähden liivin takataskuun ja antaa taas vihjeen eteenmenosta. Tässä kohtaa moni koira alkaa kyselemään, että se leluhan on siellä taskussa. No koiraa autetaan menemään eteenmenopaikalle ja koira saa yllättyä iloisesti ohjaajan taikataidoista, kun taskussa oleva lelu onkin taiottu eteenmenopaikalle. Näitä voidaan saman treenin aikana tehdä useampia, että aina se toinen lelu viedään eteenmenokuoppaan sillä aikaa, kun ohjaaja ja koira leikkivät juuri noudetulla lelulla. Pikkuhiljaa koira oppii luottamaan ohjaajan vihjeeseen, että kyllä siellä on jotain, vaikka et sen lelun vientiä nähnytkään. Tämän treenikerran jälkeen koira ei enää koskaan näe lelun vientiä.
Nuori koira vapautetaan eteenmenoon vasta, kun se fokusoi katseensa yhteen kohtaan eteenmenossa. Katse ei saa pyöriä eri puskien ja kukkien välillä, vaan koiralla pitää olla selkeä päämäärä ja fokus juoksemisessa.
Tämän jälkeen aletaan lähettämään katsekontaktista.
ETEENMENON MAAHANMENO
Ensin koiralle opetetaan tietty näkymän. Eli koira valkaisiin ja liinaan ja apparille kiinni. Ohjajaa leikittää ja hetsaa koiraa tyynyllä. Koira saa riehhua liinassa. Ohjaaja pysähtyy tyyny sivulla ja käskee maahan. Kun koira menee maahan, tipahtaa ohjaaja taas näköärsykkeen alas ja koira vapautuu leluun. Tässä koira oppii, että kun näkee ohjaajan seisomassa tyyny sivulla, tarkoittaa se maahanmenoa.
Sitten appari on vievinään eteenmenopalkan, mutta ei viekään kuoppaan mitään. Koira lähetetään eteenmenoon. Sen annetaan tarkastaa tyhjä kuoppa ja siellä aletaan rauhallisesti käskemään sitä maahan. Moni koira hetken pyörii tylsistyneenä kuopan ympärillä, että missä se lelu on. Ohjaja rauhallisena kuitenkin ksäkyttää maahanmanoa ja samalla pitää tyynyä sivulla. Kun koira vihdoin ottaa katsekontaktin ohjaajaan, näkee se edellisestä treenistä tutun näyn, eli ohjaajan tyyny sivulla ja kuulee samaan aikaan maahankäskyn. Koira menee maahan ja saa siitä tipahtamispalkan.
Tulipas pitkä sepustus ja ehkä ihan kaikkea ajatusta en osannut puida sanoiksi muille ymmärrettävään muotoon, mutta itse varmaan muistan näistä kyllä, että mitä piti ja ei pitänyt tehdä :D