Jotkut koirat vaan on sillä tavalla ihmeellisiä, että niiden kanssa on ihanaa treenata kun ne on nuoria ja sitten niiden kanssa on vielä kivempi treenata kun ne on vanhempia. Pipsa on tämmöinen koira. Nyt iän myötä se into, mikä nuorena meni ehkä sähläämiseksi välillä, on nyt into ja täyttä keskittymistä.

Muutama viikko takaperin startattiin Pipsan kanssa vuoden ekassa MEJÄ-kokeessa. Koe oli samalla Pirkanmaan noutajakoirayhdistyksen mejämestaruus. Lauantaina oli jälkientekopäivä ja sunnuntaina ajettiin. Viikonloppu oli kuuuuuuuma. Kesän ensimmäisiä lämpimiä päiviä, satanut ei ollut hetkeen ja metsä keltasena siitepölystä. Pipsan kanssa startattiin jäljelle joskus puolenpäivän jälkeen, eli kuumimpaan hetkeen :D Alkumakauksen nuuhki rauhassa ja lähti reippaasti ja varmasti jäljelle. Ja saatana se jäljesti hyvin. Mä jarrutin aika reippaasti, muttta ei jäänyt kauhomaan vastaan, vaan vastasi hyvin jarrutukseen. Pysyi aika lailla koko aika just eikä melkein jäljellä (ei ehkä ollut ihan niin piilomerkattu) kaksi ihan minimaalista n 2m tarkistuslenkkiä koko jäljellä. Makauksetkin merkkasi oikein nätisti, pysähtyi oikein haistelemaan ja uuden suunnan otti makaukselta varmasti. Sorkalle suoraan ja jäi sitä tuijottaaan. Luvan saatuaan otii sorkan suuhun ja oli hyvin iloinen <3 Pisteitä tällä suorituksella kertyi 48/50 pistettä. Kaksi pistettä lähti vähän turhan reippaasta vauhdista :D Kukaan ei pistänyt paremmaksi ja Pipsa kruunattiin tällä suorituksella Pirkanmaan noutajakoirayhdistyksen mejämestariksi. Tulos AVO1.

Käytiin helatorstaina toisessa mejäkokeessa, tavoitteena sa toinen avoykkönen ja nousu voittajaan. Keli oli todella tuulinen, välillä jopa puuskittainen. Pipsa ei oikein missääb kohtaa tuntunut ihan kunnolla kiinnittyvän jälkeen. Muutamia ehkä 50m pätkiä oli oikeesti hyvin ja veti normaalilla innolla. Ja sitten taas kadotti  jäljen Teki tooooodella isoja tarkistuslenkkejä, palasi kyllä aina itse takasin jäljelle. Ekan kulman oikaisi jossain vaiheessa, eli ekasta makauksesta ohi. Toiselle makaukselle pysähtyi hyvin haistelemaan. Hyvin hyvin hyvin harmillisesti n 20m ennen sorkkaa ajautui taas tuulenpuuskan mukana siivuun jäljestä, tällä kertaa pinen kuusikon väärälle puolelle, kuusikon jälkeen löysi taas jäljentekijän askeleet ja jäljesti nätisti tielle. Eli sorkka oli noin kuusikon kohdalla, vaan kuusikon väärällä puolella. Eli valitettavasti yksi hukka ja tulokseksi AVO2.

Aloin tässä noin viikko takaperin pohtimaan, että Pipsa on nyt viimeisen pari vuotta ollut ihan saatanan hyväjalkainen. Varpaat ei ole vaivanneet ollenkaan, mitään jäykkyyksiä tai muita epämääräisiä könkkäaskelia ei ole ollut. Mukana se on ollut aika täysivaltaisessa treenissä ristaristatoipumisen jälkeen. Aina kun Rapsa on tottistellut, on Pipsa tottistellut, aina kun Rapsa on tehnyt esineitä, on Pispa tehnyt esineitä. Metsässä riehuu normaalisti jne. Yritinpä tässä ihan yrittämällä saada sen oireilemaan (kyllä, hyvin tehty minä), eli tein sen kanssa kolmena peräkkäisenä päivänä voittajan tottiksen (sis. esteet) ja joka päivä lisäksi 2 maastotreeniä. Ei ontumaa, tai palpaatioarkuutta.

Joten päätin purkaan Pipsan eläkkeen ja lupsin sille, että se saa harrastaa juuri niin kauan, kun se vain haluaa. Ilmoitin sen siis 2 päiävn varoitusajalla äkkilähdöllä EK-kokeeseen. Koe alkoi jäljillä. Pipsa oli jotenkin hieman hämmentyneen oloinen janalla, ei ollut ihan satavaram siitä, että mitä oli menossa jäljestämään. >Lähti kuitenkin ihan hyvin ja nappasi varmasti takajäljen . Kun käänsin sen ympäri, niin ei kunnolla kiinnittynyt jälkeen, vaan harhaili vähän siksakkia. Eksyi jossain kohtaa jäljeltä, hortoili hetken, nappasi jonkun jäljen ja jäljesti viimeiselle kepille ja nosti sen varmasti. Mentiin ottamaan janalta uusi lähtö, eikä vieläkään kunnolla nostanut jälkeä. Päästin sen sitten irti ja vapaalla haula se nosti yhden kepin ennen kun aika loppui. Eli keppejä valitettavasti vain 2/4 ja takajälki. Jäljeltä esineruutuun. Pipsa ehkä ensimmäistä kertaa hyvin moneen kokeeseen ei esittänyt jäljestystä esineruudussa! Meni nenä ylhäällä. Valitettavasti se bongaili sivumerkeistä hajua ja kävi tarkistamassa monta merkittyä puuta, etteikö siinä oisi esinettä myös. Esineitä kerkesi ajassa nostaa van 2/4. Tämän jälkeen pudotettu. Seurasi nätisti. Jouduin täyskäännöksen jälkeen vähän murahtamaan, että istui sivulle. Lähti kovaa, tuli kovaa, istui nätisti eteen ja nätisti sivulle 20/20p. Tarkkuusruutu oli rehunurmella. Tuuli oli hirveä. En meinannut saada Pipsaa istumaan sivulle :D se olisi jo ollut menossa. Etsi nätisti, kiersi kerran nenä maassa sivurajat ja alkoi sen jälkeen aktiivisesti etsimään. Ei mennyt kauaa, kun sai hajun. ja alkoi tarkentamaan. Joutui hetken yrittämään nostamista, koska puuttuvat etuhampaat :D irrotti nätisti käskystä. Pisteitä 18/20. Haku tehtiin maastoista viimeiseksi. Ilmottautumisessa jo Pipsa nosteli vähän nenää alueen oikealle puolelle, joten alotin sinne. Meni ehkä 5m suoraan ja lähti oikomaan. Ehdin jokirota mielessäni, että en saa sitä edes yhtä pistoa etenemään suoraan, kun se alkoi haukkumaan :D hyväksyin ilmasun. N 25m syvyydessä hieman etulinjasta aluetta syvemmälle oli metallinen umppari. Haukku oli erittäin tasainen, kaksoiskäsky sivulleistumiseen, ekalla tuli seisomaan sivulle. Sen jälkeen vasemmalle tyhjä, oikealle tyhjä, vasemmalle tyjä, oikealle tyhjä, jolta palatessaan sai hajun vasemmalta ja yritti ylittää keskilinjan, tuli kutsusta luokse ja lähetin vasemmalle, teki nätin piston ja alkoi haukkumaan. Hyvä vahva ilmaisu myös tänne. Tuomarin kommentti hausta: näkee, että tämä on koiran vahvin osa-alue, sen työskentelyä oli ilo katsoa 70/70p. Tottis tehtiin kolmen kiertona. Me saatin ekaksi odotteluvuoro, sen jälkeen liikkeet ja lopuksi paikkamakuu. Seuraaminen oli todella nättiä, ei painanut, ei keulinut, kontakti pysyi koko ajan, oli aktiivinne. Istuminen hyvä, maahanmeno olisi voinut olla inasen nopeampi, seisominen hyvä. Tasamaanouto hyvä, hypyssä kolautti vähän mennessä, takasinpäin puhdas. Estenouto hyvä. Eteenmeno hyvä. Paikkamakuu hyvä. Yhteensä Pipsan parhaat tottispisteet 95/100p. Yhteensä siis 250/300p VOI2 ja EK3-koulari. Ai että oli ihana olla taas Pipsan kanssa kisoissa. Se into millä se tekee, on kyllä jotain ihan parasta<3

Alkuviikosta sain vapaaharjottteluoikeuden tohon tamskin hallille ja ollaankin ahkerasti sitä jo käytetty. Rapsan kanssa ollaan reenailtu pääasiassa seuraamista. Totesin joku aika sitten, että se on todella häiriöherkkä, ja häiriössä vähän niinkun jähmetty tuijottamaan. Eli nyt ollaan reenattu niin, että kentällä on leluja, kapuloita jne. Ja seuruupätkät lyhkäsiä, liikkeellelähtöjä jne missä vaan on hyvä asenne ja fokus muhun päin. Edistynyt viikossa jo ihan sikana <3

Jääviäkin olaan vähän reenailtu. Istumista tekee vasta yleisestä ympärillä hömppäämisestä. Seuruusta osaa vasta jotenkuten mennä maahan. Maahanmenokin vaatii kyllä paljon vahvistelua yksittäisenä asiana. Mutta näin pitkän tauon jälkeen liikkeestäkin onnistui ihan kohtalaisesti :) Seisominen on vieläkin todella hankalaa. Iskee mielellään ahterin maahan... Mutta muutamia aika kivojakin toistoja olen saanut. Tietenkin iso käsiapu vielä mukana, mutta eiköhän se siitä.

Pipsan kanssa ollaan vähän innostuttu nosework jutuista. Kotona ollaan tehty nyt kahdesti etsintää. Ensin yritin purkkiradalla, mutta se menee Pipsalla vähän purkkien tarjoamiseksi ja unohtaa, että kyseessä on etsintätehtävä. Tein sitten, niin, että lätkäsin eukalyptysta hupatassulle, haju makkarin seinään kiinni, hajustumaan noin vartiksi ja koira etsimään. Reagoi ihan superisti hajuun törmättyään, paikansi nätisti. Yritti noutaa mulle seinästä sen hupatossun :D Ei ilmasua pitäisi vielä vähän hioa. Alla Pipsasen hieno etsintä videolla :)

Ei me loppuvuotta 2018 ihan niin hiljaisesti eletty, kun mitä blogin päivittämistiheys voisi olettaa :D Loppuvuodesta tuntui sille, että kaikki alkoi naksahtamaan paikoilleen. Joulukuun puolivälin tienoilla kaveri vinkkasi, että pieni musta pustykorvainen, lyhytkarvainen 4v belginarttu olisi kotia vailla. Meillä on ollut suuri pystykorvavaje Tuhman kuoleman jälkeen, joten seuraavana päivänä kävin tapaamassa Lystiä. Hauskan oloinen pitkäsääri. Juoksut olivat juuri loppumassa, joten Lysti jäi vielä viikoksi kasvattajalle laimentelemaan ihania tuoksujaan, ettei pojat ahdistelisi sitä heti kättelyssä liikaa. Viikkoa ennen joulua haettiin Lysti kotiin. 

Lystillä ja Rapsalla synkkasi heti. Ulkona ne juoksi rallia kun viimeistä päivää, sisällä ne paini, kunnes nukahtivat toistensa kainaloihin <3

Pipsa innostui välillä painimaan Lystin kanssa, mutta enemmän se näytti olevan tyytyväinen siihen, että joku muu piti Rapsan tyytyväisenä :D

Joulua vietettiin Kirkkonummella viikonloppuna ennen aattoa. Hieman jänskätti, että mitä Lysti sanoisi Mörköstä ja Lumosta. Mutta Lysti fiksuna tyttönä väisti murisivia karvapalloja. Pörröiset eivät juurikaan arvostaneet uutta tyttöä heidän kotonaan... Jouluaatto tuli ja meni töiden merkeissä. Juhlatuuli aattona oli muutenkin aika kaukana, sillä se oli ensimmäinen Joulu ilman synttäripoika Tuhmaa. Tuhmikki olisi Jouuna täyttänyt viisi. 

Uudenvuoden rientoihin oltiin kouluporukalla vuokrattu mökki Hattulasta. Ajatus oli lähteä sinne lauantaina iltapäivällä (aamupäivän kisatöissä Tamskilla), viettä mökillä la-su, mennä su-ma yöksi töihin ja siitä taas ma-ti mökille. Onnistuin kuitenkin puretuttamaan sormeni töissä perjantaina ja lauantaina sormessa olikin pieni paise ja työyö vaihtui saikkuun ja koko viikonloppu mökkeilyksi.

Lauantai meni mökillä rennosti. Lauantaina herättiin ennen muita. Käytin koirat aamulenksalla, Rapsa ja Lysti juoksi menemään kuin viimeistä päivää. Mentiin sisälle, muut vielä nukkuivat, aloin keittämään kahvia. Olin selkä kääntyneenä koiriin päin, sain napsautettua keittimen päälle, kun alkoi järyttävä rähinä. Rapsa onneksi luikki karkuun minkä pienistä kintuistaan pääsi, Lysti ja Pipsa oli toistensa kurkussa kiinni. Yritin vetää Pipsasta, Lysti tuli perässä, yritin vetää Lystistä, Pipsa tuli perässä. Pienoinen paniikki, että miten helvetissä saan ne irti toisistaan. Onneksi tiskialtaassa oli kattila puolillaan vettä. Heitin sen koirien päälle ja ne irroittivat, eivätkä onneksi jääneet kyräilemään toisiaan. Pikaisesti Pipsa käskyn alle makoilemaan, Lysti hinanaan ja kiinni keittiön pöytään. Pikainen tsekki, ei reikiä Lystissä. Pipsa pois käskyn alta ja perkele se on ihan kolmijalkainen. Lysti oli saanut purtua sitä oikeaan kyynärään. Jalka turposi alle vartissa nelinkertaiseksi toiseen jalkaan nähden. Ei muuta kun koirat autoon ja nokka piipaapiipaa.vauhtia kohti Hattulan päivystystä. Tuikkasin Pipsan unten maille, kipikset ja antibiootit suoneen. Jalasta rtg kuva, eikä luita vaikuttanut olevan kuitenkaan rikki. Karvojen ajelu paljasti yhden kulmurin mentävän reiän jalkapöydässä, muutamia pidempia ihonaarmuja kyynärän alueella ja yhden syvän kulmurin mentävän reiän kyynärän sisäpinnalla. Sondilla kokeilemalla haavaonteloa oli valtavasti ja purema näytti syvältä, joten luotto-ortopedin ahdistelu ja sain hänet onneksi kiinni ja hän lupautui katsomaan jalan läpi, vaikka oli sunnuntai. 

Toijalassa humautettiin Pipsalta uudestaan taju pois, avattiin hieman isommaksi kyynärän sisäpinnan reikää, että pääsi näkemään tuhot. Tämä reikä itsessään ei ollut niinkään ongelmallinen, se aiheutti onteloa enemm'n jalan etupinnalle, missä ei niinkään ole mitään tärkeää. Mutta haavan pidennyksessä todettiin, että kyynärän kohdalla ei hammas ollut mennyt ihosta läpi, mutta repinyt nahan alle kaiken rikki. Lihaskalvot, lihakset, kaikki paitsi nivelkapseli oli rikki kyynärään mentäessä :( Ortopedi ompeli kalvoista kiinni mitä kykeni, iho suljettiin löyhästi, että turvotuserite pääsee pois. Kyynärästä otetiin näyte, eikä purema onneksi mennyt niveleen asti. Lysti jäi samalla reissulla.

Vuodenvaihde meni Pipsalla tramalhuuruissa. P.S. opiaattipisa on serkä surtullinen, että erityisen huvittava. Jalka oli ohtuu kipeä pari päivää. Turvotus kesti pidempään. Ja jalka eritti tasaisesti koko aika (=kaikki paikat oli veressä ja Simban perässä sai kävellä mopin kanssa).

Jalka kävi läpi kaikki punasen/purppuran värit, kunnes mustelma alkoi asettumaan. 

Tällä viikolla, eli reilu 10 päivää puremasta alkoi haavan reunat olla sen verran kääntyneinä sisäänpäin, ettei niillä ollut mitään mahdollisuutta enää ottaa yhteen siististi. Onneksi potilas on mitä kiletin, joten ei tarvinnut uutta humautusta, vaan paikallispuudutuksessa avattiin vanhat ompeleet, tuoreistettiin haavan reunat ja ommeltiin uudestaan kiinni. Nyt tiiviimmin.

Nyt kinttu on parantunut aika kivasti. Kun kudosneste ei enää pääse vuotamaan pihalle, on tikkien kohdalla pientä turotusta, mutta haava nätisti sulkeutunut, koska kama ei pääse enää ulos. Turvotuskin on jo aika hyvin asettunut. Tältä kinttu näyttää nyt. Haavan kohdalla turvotus kokonaan pois. Kainalossa on tommoinen möykky, erottuu nätisti myös kuvasta. Se ei ole nestettä, vaan tuntuu kiinteälle. Mahdollisesti jotain revennyt, eikä löytänyt tietään takaisin kotiin. Tästä hyvästä Pipsa voitti itselleen vielä toisen kierroksen ortopedin väänneltävänä. Pitääkin heti maanantaina yrittää muistaa soittaa aikaa.

Muuten ollaan epäsäännöllisen säännöllisesti treenattu. Mitä Rapsa osaa?
TOTTIS
- luoksetulon lopun osaa lyhyeltä etäisyydeltä ilman käsiapuja. Välillä saattaa jäädää ihan 2 astetta peppu vinoon mun suunnasta katsottonua vasemmalle. Osaa tulla eteen vasta edestä, eli ei osaa vinoja kulmia vielä. Ei myöskään osaa pitkiä matkoja. 
- seuraaminen: tekee pääasiassa kivalla asenteella. Osaa seurata ilman apuja suoralla ja loivia käännöksiä. Tiukkoja kulmia ja täyskäännöksiä ei vielä ole tehty seuraamisen yhteydessä. Tekee niitä kyllä paikallaan käännöksinä, mutta kääntää niissä rumasti päät ulospäin, joten ei vielä valmiita ympättäväksi seuruuseen. Perusasennosta lähtee joskus liikkeelle vähän varovaisesti, eikä juurikaan kestä häiriötä vielä. Alla olevalla videolla esimerkiski näkyy, että ensimmäistä kertaa treenataan niin, että hallissa joku haukkuu. Ottaa siitä paljon häiriötä ja tarvitsee paljon tsemppiä. Pääasääntöisesti kuitenkin seuraa suorassa, hyvässä paikassa, häntä heiluu ja näyttää iloiselta.
- perusasento. Tarkoitus on ottaa se peruasentoon takaa kiertämällä. Kierrä käskyllä osaa kiertää takaa tiiviisti ja tulla perusasentoon. Ehkä jää inasen peppu selän taakse istumaan, eli vaatii vielä hienosäätöä. Mun käsi perusasennossa viel väärässä kohdassa, en ole keskinyt, että mihin sen asettaisin...
- edestä osaa myös tulla vasemman kautta sivulle. pääsääntöisesti nätisti ja suoraan. 
- Paikkamakuu: tehnyt nyt ensimmäistä kertaa ryhmämakuuta sekä niin, että mä käyn piilossa. Makaa rauhallisena ja keskittyneenä, ei nuuskuttele. Suuria häiriöitä ei ole vielä kokeiltu. Sivulta menee maahan taaksepäin (etujalkakaukotekniikalla) tällä ei jää kyynärät ilmaan ja pysyy suorassa.
- Jäävät: Istuminen. Istuu! ei enää läsähdä maahan :D ei olle tehty vielä seuraamisesta, vaan vapaatyylisestä sivullahengailusta. Saisi olla nopeampi ja vahvempi, mutta ehkä se sieltä vielä tulee. 
- Jäävtä: Maahanmeno: Menee maahan! Pysyy maassa. On tehty joitain kertoja seuraamisestakin, muta siitä on jo aikaa. Nyt ollaan tehty vain eriliisenä tekniikkatreeninä. Menee taaksepäin maahan ja menee halukkaan näköisenä ja jää ryhdikkäästi makaamaan. (noin miljoona kertaa parempi makuu kun Pipsalla :D)
-  Jäävät: seisominen.  Pompputyylillä lopikat oli niin valtavia, että sitä piti hieman jatkojalostaa. Kokeiltiin sen jälkeen peruutusta, mutta peruuttamalla alkoi tarjoamaan pientä pomppua taaksepäin ja tätä on nyt lähdetty vahvistamaan. Ei vielä missään määrin varma tai muutenkaa kovin hyvä, mutta palikat alkaa olla kohta ehkä olemassa. Seisomassa ei pysy, ei vaikka kuinka pyytäisi. Läsähtää heti istumaa :o Onneksi seisomista tarvitaan vasta avossa, joten ei heti tule vastaan
- Nouto: nähnyt kapulan ehkä kaksi kertaa, joten noudosta ei vielä voida puhua. Yritti kantaa kapulaa laipasta. Leikkii kapulalla etujaloillaan. Eli todella pitkä polku vielä edessä, että siitä saadaan koekelpoinen:D
- Hyppy: Tehty kerran niin, että apparin kanssa ollaan eri puolella hyppyä ja rapsa suhaa meidän väliä ja saa aina namia, kun menee hypyn yli. Saatanallisia kenguruloikkia, vaikka hyppyn 15cm korkea:D ei siis vielä ihan salonkikelpoinen tämäkään. 

HAKU
- Rapsa tekee suoria pistoja ilman apuja. Pistot on pääsääntöisesti suoria, välillä tulee aivopieruja. 
- Maaston muoto usein vielä vie pientä lasta, eli vaikeisiin kohtiin on tehty ääniavulla. 
- Kestää jo yhden tai max 2 toistoa samaan kohtaan, jos ei ensimmäisellä olekaan löytänyt. 
- Tuntuu selkeästi etsivän nenällä, koska saattaa juosta ihan vierestä ohi, jos on tuulen väärällä puolella.
- Motivaatio kohdillaan, lähtee maastoon mielellään, iloinen löytäessään maalimiehen.
- Ilmaisusta ei vielä tietoakaan. En ole saanut Rapua haukkumaan vaikka olen kuinka yrittänyt sitä härnätä. Se on just siinä veitsen terällä, että voisi sanoa HAU, mutta ei vaan suostu avaamaan turpavärkkiään. Kohta alan vajota epätoivoon ja askartelen sille rullan. Paitsi että en halua rullakoiraa :( Auttakaa joku, parhaat vinkit kehiin. Miten tehdään mykästä haukkuva?

HAKUVIDEO

​ESINERUUTU
- Tehty hajuhakutyyliin. Käydään yhdessä hakemassa haju liinassa, palataan etulinjalle ja lähetän. Tähän tyyliin etsii lähetyksen jälkeen sitkeästi ja löytää. Nyt myös palauttaa kohtuu suoraviivaisesti :D
- Ollut vain 1 esine kerrallaan, ettei palautusvaihdeessa tule houkutusta etsiä esine suussa lisää.
- Pelkällä lähetyksellä ilman hajuhakua alle jää pyörimään ensin etulijalle ja syventää siitä. Juoksee tähän tyyliin vähän nenä kiinn, joten ei vielä ihan käyttökelpoinen. Täytyy reenata lisää. 

MITÄ PAPU HALUAISI TEHDÄ 2019 
Tai siis Rapsalta ei kysytä. Mitä Emma haluaisi Papun kanssa tehdä 2019 olisi varmaan parempi :D
- Alkuvuodesta mennään luustokuviin. Jännittää jo valmiiksi, vaikka se onkin välikuvattu terveeksi.
- Keväällä BH koe. 
- Syksyllä HK1.
- Kesän/syksyn aikana taipparit.
- Hieman kutkuttaisi kokeilla Rapsan kanssa myös tokoa, joten mahdollisesti ALO1 voisi olla myös tavoite tulevalle vuodelle.
- Kun haku alkaa loksahtaa paikalleen, niin voisi aloittaa kesällä myös jäljestämään ja sitä kautta alkaisi olla EK asiat kohdillaan.

MITÄ PIPSA HALUAISI TEHDÄ 2019
- Pysyä terveenä
- Käydä vepekisoissa Jessin kanssa
- Ehkä rallytokoillaan.

Siellä se nyt on koiranetissäkin mustaa valkoisella <3 Jotenkin ihan absurdia ajatella, että tämmöinen täysin noviisi epäkoiraihminen on onnistunut kouluttamaan elämänsä ensimmäisestä koirasta jotain edes kohtuudella toimivaa. Kertoo ehkä enemmän koirasta, kun ohjaajasta :D Tämmöisiä kultakimpaleita tuskin maailmassa on montaa. Ja ei edes vaan kohtuudella toimivaa, vaan ajatuksen lailla toimivaa. Pipsa on kyllä ollut enemmän kun on voinut pyytää. Sopivan kova, sopivan pehmeä, erittäin röyhkeä. Helppo kouluttaa, oppii väärät asiat hetkessä :D Ja ennen kaikkea, kohta tulee 8v mittariin ja tyyppi on elämänsä kunnossa <3 Toivotaan meille vielä ainakin toiset kahdeksan vuotta samalla sykkeellä. 

Vaikka Simballa on joitain pieniä puutteita (esim terveyden ja joidenkin mielestä ulkonäön saralla), on sillä mun mielestä labradorille rotuna kuitenkin huomattavasti enemmän annettavaa, kun mitä siinä on huonoja piirteitä. Tästä syystä kävästiin viikolla Turussa Petvetissä ja napattiin vähän pikkupipsoja pakkaseen pahan päivän varalle. Tälläkin saralla Pipsa on pieni ylisuorittaja :D Yhtä siemennysannosta lähdettiin hakemaan, mutta pakkasessa odottaa nyt 10 olkea, mikä meinaa 5 siemennysannosta. Ihan kaikkia en itselleni tarvitse :D Sperma oli myös laadultaan ensiluokkaista. Yli 95% liikkuvuudella varustettua, eikä juuri ollenkaan siittiövikoja. Pipsa myös yllätti pari päivää takaperin melkein astumalla nartun :o saatiin se just huudettua alas selästä :D vanhoilla päivillään alkaa nähtävästi mun henkinen yliote lipsumaan ja hän näyttää todelliset piirteensä :D Mutta summa summarum Pipsa on hyvästä suvusta, se toimii käytännön metsällä erinomaisesti ja on siellä sitkeä, äänetön ja supervainuinen, se taipuu harrastukseen kun harrastukseen ja se on maailman paras ja laiskin perhekoira. Se saattaakin näistä hyvistä puolistaan johtuen mahdollisesti olla tarjottavissa sopivalle (kyynäräterveestä suvusta olevalle) nartulle sulhoksi. Kysy ihmeessä tarkemmin, mikäli kiinnostus heräsi (emma.alve@fimnet.fi). 

Ollaan nyt oltu aika laiskoja treenaamaan. Päivystyksiä on ollut paljon ja metsälenkit itsessään ovat olleet tarpeeksi hauskoja:D Pääasiassa se mitä ollaan treenattu, on haku ja esineet. Vähän tottista. Rapun kanssa haussa ollaan edetty jo suoriin 50m avuttomiin pistoihin. Kaksi treeniä se tekikin näitä ihan super, kunnes viime treeneissä sille tuli joku bugi ja ei lähtenytkään enää sinne, minne lähetettiin. Aloitin vasemmalle, suuntasin, lähetin, ja Rapu pinkasee jonnekin takavasemmalle. Uusi yritys ja se lähtee hyvin vinoon oikealle. Sanon että perkele suoraan, jollon se ei lähde enää ollenkaan. kerran aikaisemminhan se on tehnyt tämän saman, että käynyt kerran pistolla ja omasta mielestään alue tyhjä ja ei suostu lähtemään uudestaan. Sillon sorruin ja otettiin sille maalimiehelle ääniapu ja sen jälkeen löysikin hyvin. Tällä kertaa totesin, että penska on jo 7kk, ihan kaikkea se ei saa enää anteeksi, joten sitten vaan ilkeästi käskin sen pistolle. Ei meinannut lähteä, ei sitten millään, kunnes oikein painokkaasti perkelepistolleperkelemeneNYT se vihdoin suostui lähtemään minne lähetetiin ja löysi onneksi maalimiehen heti. Tässä kohtaa päästäänkin Rapun tällä hetkellä suurimpaan heikkouteen, mikä on ohjaajapehmeys. Se meni ihan lukkoon, kun sanoin sille perkele, ja sen takia pistolle lähtöä joutuikin vääntämään hetken, kun se ei oikeasti meinannut liikkua yhtään mihinkään. Mutta sitten päästään Rapun hyvään puoleen, sillä vaikka se vihdoin lähtiessään oli ihan maan suurimmassa paineessa, niin maalimiehen löydettyään se oli taas ihan rento ja seuraavalle pistolle lähti ihan samalla innolla kun aina ennenkin! Luultavimmin joudutaan sen kanssa vielä jokunen kerta hakkaamaan päitä yhteen tällä tavalla, mutta nyt oli kiva huomata, että se kestää sen kohtuu hyvin, vaikka hetkellisesti näyttääkin pahalle.

Pipsa ehkä oli maailman iloisin noutaja, kun se on päässyt pari kertaa myös treenaamaan. Ihan kun se ei koskaan millään tauolla olisi ollutkaan. Ilmaisu on rytmikäs ja hyvä, ei haittaa umppari, ei maakuoppa, ei kiven päällä oleva maalimies. Pistolle lähtee täysiä, suoruudessa hieman toivomisen varaa ja hallinnassa myös :D Vauhti korjaa virheet on Pipsan motto näissä asioissa.

Kuukaudessa ehtii treenata ja kisata vähän kaiken näköistä :D Ennen kaikkea meidän lauma on opetellut elämään ilman yhtä jäsentä. Päivä päivältä elämä on helpompaa, pikkujuttuja oppii tekemään uudella tavalla. Enää ei tarvitse vilkaista ulos ennen koirien päästämistä, ettei naapurin kissa hengaile pihalla, lenkille nappaa automaattisesti mukaan enää kaksi hihnaa, illalla laittaa tiskipöydälle odottamaan enää kaksi kuppia. Pieniä asioita, jotka alkuun olivat aika vaikeita. 

Ensimmäiset kisat käytiin jo seuraavana viikonloppuna. Hämeenlinnassa rallia Pipsan kanssa. Nurmi oli märkää ja labranoutaja ei halunnut mennä maahan... 87p ja 3 sija.  Seuraavat kisat olivatkin rallin piirinmestaruudet Kankaanpäässä. Pipsan kanssa lähdettiin puolustamaan viime vuoden mestaruutta. Lisäksi kisattiin HPSH:n joukkueessa. Pipsa teki oikein kivan radan hyvällä asenteella. Oikealla pyörähdystä ei lähtenyt tekemään ja sen jouduin uusimaan. Lisäksi joku kukkanen oli -1 verran eriaikainen. Tulokseksi siis 96 pistettä. Jännäksi veti, sillä MES luokassa nähtiin useampi nätti rata ja kisajärjestäjät panttasivat tuloksia. Kakkonen ja ykkönen tasapisteillä 96 ja Pipsa näistä reilun 10sec nopeampi ja kruunattiin toistamiseen Satakunnan kennelpiirin piirinmestariksi. HPSH:n joukkue voitti joukkuekultaa!

Viikko tästä käytiin lauantaina Tampereella Rally-tokon SM kisat. Pipsa starttasi toisessa rataantutustumisryhmässä toiseksiviimeisenä. Rata oli helpohko, ei mitään suurta kommervenkkiä tai kikkailua. Pipsa tuntui ihan superhyvälle koko radan. Vire kantoi aika kivasti, peruutus sivulla oli kerrankin suora. MUTTA herra ei yksinkertasesti kyennyt vaihtamaan puolta selän takana. Ei vaikka kuinka yritti. 77p ja ei mitään asiaa finaaliin. Ensi vuonna ehkä uusi yritys. Video radasta TÄÄLLÄ..

Lauantaina rallin SM:t sunnuntaina vepen SM:t Luumäellä. Jessi arpoi heille suortusnumeron 14, eli viimeisenä startti. TARKEMPI KOESELOSTUS TÄÄLLÄ. Mutta lyhyt virsi kaunis, meidän Pipsa on vesipelastuksen SUOMENMESTARI 2018!

Kauaa ei ehditty arvokisoista lepäilemään, sillä seuraavana viikonloppuna kisattiin. Nimittäin Liperissä palveluskoirien pohjoismaiden mestaruudesta kera lainakoira bc Fisun. Alkukesäinen SM voitto jäljellä toi meille Fisun kanssa edustuspaikan maajoukkueessa. 

Kisat alkoivat meidän osalta lauantaina tottiksilla aamusta. Fisu teki nätin tottiksen, noudon palautus vino, ei muita virheitä ja pisteitä kertyi 76,5/80. Lauantana iltapäivänä lähdettiin ensimmäiselle jäljelle. Janalla hieman vino eteneminen ja takajälki tiputti pisteitä roimasti mutta itse jäljellä mentiin aika nappiin ja kaikki 8 keppiä nousivat. 

Sunnuntaille lähdettiin siis sijalta 4/12, vain 0,25p kolmossijasta. Sunnuntai alkoi jäljellä, taas harmittavasti takajälki, itse jäljellä nousivat kaikki 8 keppiä taas. Jäljen jälkeen pieni hengähdystauko ja esineruutuun. Esineruutu oli meille vaikea, en ohjaajana hahmottanut ruutua kunnolla ja Fisu käytti enemmän aikaa juoksenteluun kun etsimiseen, esineitä nousi sallitussa ajassa vain 2, mikä tiputti meidän mitallitaistosta. Muutkaan eivät onnistuneet kaikilla osa-alueilla täydellisesti, joten pidimme saman sijaluvun kun millä sunnuntaille lähdettiin ja Fisukala on näin ollen pohjoismaiden neljänneksi paras jälkikoira <3

Treenirintamalla ollaan Rapusen kanssa ahkerasti painettu tottista. Eteenistuminen onnistuu yhden askeleen matkalta jo aika kivasti. Sivulle hakeutuu jo nätimmin, ei rynni säkä edellä. Seuraamista ollaan tehty imuttamalla, ja asenne on aika kiva. Maahanmeno sekä sivulta että ns liikkeestä on aika nätti, seisominen on hyvin hmmmm ilmava :D Paljon on hyvällä mallilla, mutta hirveästi on vielä töitä, että ei loppusyksystä ja talvesta tylsä tule.

Ehdittiin myös käymään labrojen kanssa läpivalaisussa. Pipsasta polven kontrolli ja jeeee paraneminen on supermallilla ja labra onkin kohta jo kuukauden elänyt normaalia koiran elämää. Lapsikoira kävi välikuvissa ja onni on terve pentu <3 Olat, kyynätä, lonkat näyttävät kaikki hyvältä!

Edellisestä kirjoituksesta on aikalailla kuukausi aikaa ja tuo kuukausi on ollut samaa täynnä suuria onnistumisen tunteita ja iloa sekä suunnatonta surua.

Heinäkuun puolessavälissä kisattiin Hämeenkyrössä palveluskoirien kansallisten lajien suomenmestaruudesta. Olin ensikertalaisena mukana Emmin Fisun kanssa ja viikonloppu olikin yhtä jännittämistä ja lopulta juhlaa, kun pikkuKala kera lainaohjaajansa pokasi koko kokeen parhaat pisteet ja jäljeltä SM kultaa. Koko tarinan voi lukea SPORTTIRAKIN sivuilta.

Lisäksi normaalia treeniä on ollut paljon. Tuhma ymmärsi vihdoin jäljellä kepit, tehtiin vieraiden tallomia jälkiä, hinkattiin jana kuntoon. Tuhma alkoi olla aika hyvässä iskussa ja sainkin sille koepaikan ykkösen jälkikokeeseen viime viikon lauantaille. Kohtalo päätti kuitenkin toisin.

Viikko sitten torstaina heräsin siihen, että Tuhma läähättää ja vinkuu sängyn vieressä. Oletin sillä olevan hirveä pissahätä (yleensä tulee tällöin tärisemään kainaloon) ja menin kiireenvilkkaan avaamaan sille oven takapihalle. Se hiipi kuin hidastetussa elokuvassa ulos, takapää hoiperteli puolelta toiselle, ei meinannut pysyä pystyssä kuin puhtaalla tahdonvoimalla. Seistessään se näytti käpylehmältä, keskivartalo hieman turvonnut, selkä kaarella. Ulos päästyään se lysähti makaamaan nurmelle. Oikein käskemällä sen sai käskeä käymään pissalla. Siitä se käveli sisään ja lysähti makaamaan olkkarin matolle, takajalat tärisivät. Pikapuhelu kaverille Poriin, että saadaanko tulla nyt heti valtaamaan hänen vastaanottonsa (rtg + verinäytteiden tutkimis mahdollisuus, mitä mulla ei ole Harjavallassa). Porin päässä vieras paikka ja uudet ihmiset innostivat Tuhman taas riekkumaan tuttuun omaan iloiseen tapaansa ja haukkumaan kaikille ja kaikelle. Muuta vikaa siitä ei löytynyt, paitsi hirveä maha-aristus, huusi kun siihen koski. Verinäytteissä ei mitään muutoksia, rtg hieman kaasua suolistossa ja mahassa, paksusuoli täynnä tavaraa. Aloitettiin sille Litalgin mahakipuun ja Tuhmikki piristyikin ensimmäisen pillerin jälkeen lähes normaalille tasolleen. Iltaa kohden se alkoi kuitenkin hieman nuupahtamaan, kävin vastaanotolla hieman laittamassa sille nestettä nahan alle (joi vähän heikosti päivän aikana). Aika heti kun päästiin vastaanotolta kotiin alkoi oksentaminen. Oksensi varmaan 15 kertaa lyhyen ajan sisään, mitään ruokaa se ei ollut saanut, eli ulos tuli vain limaa. Oksentelu vei siltä voimat ihan totaalisesti ja se vaan seisoi ja tärisi. Uusi spurtti Poriin ja malinois leikkuupöydälle vierasesine-epäilynä. Yleistutkimuksessa ei muuta muutosta aamuiseen kuin se, että Tuhma oli nostanut kuumeen 39,9 astetta. Ohutsuolesta löytyikin n 10cm pätkä kovaa heinä/ruohotuppoa. Koko suolisto oli ihan seis, ei mitään liikettä. Paksusuoli oudon kumimainen, jännän oloinen. Muuten vatsaontelo ja elimet ihan siistit. Kotiin päästiin joskus yhden aikaan yöllä ja Tuhma vikisikin huumeissaan varmaan aamuneljään, kunnes rauhoittui nukkumaan kainaloon ja nukkui melkein kymmeneen. Aamusta se oli selkeästi pirteämpi, kävi pissalla, joi hieman, karkasi kissan perään pihalla. Ruoka sille ei maistunut kun kurkkuun tungettuna, tarjottuna käänsi vain pään pois. Iltapäivällä se alkoi taas olla nuutuneen oloinen, ajettiin Poriin ottamaan kontrollikuvat ja verinäytteet. Kuvat olivat juuri sen näköiset kun voisi kuvitella päivä leikkauksen jälkeen, verinäytemuutoksetkin oli kaikki helposti selitettävissä edellispäivän leikkauksella. Tuhma sai nestettä ja parempia kipulääkkeitä ja sen olo rauhoittuikin tästä. Illan se istui mulla kotona vielä tipassa, yöksi otin tipan tipan pois, kun en voinut sitä vahtia. Lauantai aamuna löysin Tuhman tärisemästä vaatehuoneesta. Ilalla se kävi nukkumaan kainaloon, yöllä se oli nähtävästi jossain vaiheessa siirtynyt sohvalle (laskenut siihen alleen) ja siitä sitten vaatehuoneeseen. Se makasi kyljellään ja tärisi. Ulos se lähti pyytämällä ja kävi pissalla, vesi tai ruoka ei kelvannut. Syke huiteli 140-150 akselilla. Päätin pakata lauman autoon ja lähteä Tampereelle (1,5h ajomatka), jossa olisi paremmat pelit ja vehkeet jos Tuhma tarvitsisi leikata uudestaan. Sekä mahdollisuus jättää Tuhma sairaalahoitoon, jos se sitä vaatisi. Tuhma käveli itse autolle, ei kuitenkaan jaksanut enää hypätä itse häkkiin, vaan jouduin sen nostamaan. Ajomatkan aikana Tuhman vointi oli romahtanut. Perillä häkissä makasi lähes veltto koira, joka ei reagoinut nimeensä eikä jaksanut nostaa päätään. Vajaan kahden tunnin ajan Tuhmaa yritettiin stabiloida, mutta se ei vastannut shokkihoitoon millään lailla. Missään vaiheessa se ei reagoinut ympäristöönsä. Aggressiivisella nesteytyksellä sen syke saatiin laskemaa 180->150, mutta muuta sen voinnissa ei tapahtunut. Lopulta Tuhma alkoi kerätä nestettä keuhkoihin, sen silmät eivät reagoineet enää edes kirkkaaseen valoon. Ei ollut enää muita vaihtoehtoja, kuin tehdä elämäni vaikein päätös ja päästää Tuhma pois. 

Tuhma oli vasta neljän ja puolen vanha, ei todellakaan ollut vielä sen aika lähteä. Meillä on kotona kovin hiljaista ilman Tuhmaa. Jotenkin sitä automaattisesti lenkillä laskee että yksi koira, kaksi koira, minne se kolmas nyt taas on jäänyt. Kun laittaa koirille iltaruokia, sitä automaattisesti nappaa tiskipöydälle kolme kuppia odottamaan. Meiltä jäi Tuhman kanssa vielä niin paljon näkemättä ja kokematta. Vaikka Tuhma ei ehkä ollut se helpoin koira, ei ehkä se varmin kisakoira, eikä se parhaita tuloksia tahkova koira, niin se oli sitäkin rakkaampi ja kiltimpi ja se opetti minulle todella paljon. Meidän laumaan jäi yksi iso Tuhman kokoinen aukko <3

Heihei Tuhma. Olit paras tupsuhäntä.

Tuhma
24.12.2013-11.08.2018

Lapsikoira kasvaa semmoista vauhtia, että oksat pois. Se on nyt viime keskiviikkona ollut meillä kuukauden ja sinä aikana kasvanut 10cm korkeutta ja painoa tullut 2,1kg.

Perjantaina koitti sitten Pipsan operaatiopäivä. Aamulla saavutiin Ortopettiin yksin maissa. Pipsan leikkasi Hanna-Leena Terhonen. Olin mukana seuraamassa leikkausta, ja onhan se kyllä hienoa nähdä ammattilainen työssään. Leikkauksen alkuun polvinivel avattiin ja tarkastettiin. Ristide oli n 20% vaurioitunut. Kierukat olivat ehjät ja polvi muuten siistin näköinen, ei nivelrikkoa. 

Oltiin kotona leikkauksen jälkeen noin kolmen maissa. Simba oli kovin kännissä. Hyppi kolmella jalalla, ei edes yrittänyt varata leikatulle jalalle painoa. Ei päässyt itse makuulle, ei päässyt itse ylös. Makasi koko illan peittojen alla lattialle omassa pesässään. Ruoka kyllä maistui ja ruoan mukana joi vettä reilusti. Illemmasta alkoi häntä jo vähän heilumaan, silmät seisoivat päässä huumehöyryissä. Ei suostunut illan eikä yön aikaan käymään pissalla. Aamusta, kun edellisestä pissimisestä oli kulunut jo reilusti yli 24h uhkasin sitä katetroinnilla, jos ei kusi ala luistamaan, ja vihdoin se lorotti. 

Vuorokauteen se ei varannut leikatulle jalalle ollenkaan, mutta nyt se varaa jo kävellessä oikein kivasti painoa. Käy jopa pissalla niin, että seisoo leikatulla jalalla ja nostaa terveen. Haavalapun otin juuri pois ja leikkausalue vähän mustelmilla, hieman turvottaa polven yläpuolella. Ollaan kylmätty kinttua ahkerasti ja äsken käytiin ensimmäinen "kävelylenkki", eli hitaassa käynnissä postilaatikolle ja takaisin. Yritänpäs nyt vähän aktiivisemmin, toivottavasti päivittäin, päivitellä Pipsan leikkaustopumista tänne. 

 Pikkulabradori kasvaa huimaa vauhtia. Mutta tasaista vauhtia. Se on aika sievä pentu <3

Isolabradori sen sijaan on mennyt rikki :( Käytiin tiistaina hakutreeneissä, pipsa oli hieno, ajoi tyhjää ja kolme löytöä, oli hurjan kiltti, teki nättejä pistoja ja nättejä ilmasuja. Treenien jälkeen mentiin vielä lenksalle, Pipsa juos vähän rallia kavereiden kanssa. Illalla se oli sitten kolmijakainen muutaman askeleen verran iltapissalla. Illalla sen vääntelin läpi, ja se reagoi vahvasti oikeaan polveen... Keskiviikkona se ei enää suoranaisesti ontunut, mutta oli jäykkä. Piti varpaat ulospäin, välillä laahas jalkaa ja välillä se oli vaan tönkköjäykkä. No pirautus Ortopettiin ja ontuma-aika torstaille. Tänään sitten käytiin Toijalassa. Liikkeessä vähän jäykkyyttä. Vasen jalka ok, ei aristuksia. Oikean jalan jompaan kumpaan keskimmäiseen varpaaseen reagoi voimakkaasti, alin nivel löysä, susp sivusiderepeämä siinä. Varpaaseen Pipsa reagoi ihan yrittämällä kylkimakuusta pystyyn. Polven reagointi oli pienempää, silmien heiluttelua ja syviä hengityksiä. Vetolaatikkoliike negatiivinen, mutta polvi hivenen löysä, tibial thrust antaa hieman periksi. Röntgenissä oikea polvinivel täyttynyt -> osittainen eturistisiteen repeämä. Molemmissa takajaloissa vanhoja nuljuluumuutoksia. 

Piipsalle on siis varattu aika polven leikkaukseen TTA-menetelmällä ensi viikon perjantaille. Omasta mielestään hän on jo täysin terve. Oli mukana rakentamassa aksarataa tänään ja heilui iloisesti rimankannatinpurkin kanssa :D Lupa ensi viikon rallitokokokeeseen saatiin, jos ei onnu tai vaikuta kipeältä. PK-hakumestaruuskoehan meiltä jää sitten käymättä :(

Eilen viikonloppupäivystyksen jälkeisen päivystysvapaan kunniaksi meidän seurue starttasi aikaisin kohti Akaata. Molemmilla pojilla oli treffit nukkumatin kanssa varattuna Ortopettiin. 

Pipsa ontui muutama viikko sitten taas muutaman askeleen verran vasenta etusta. Sitä lähdin alunperin näyttämään ortopedille. Oma veikkaus oli, että se uloin vitosvarvas ja sen kalkkeutuneet nivelsiteen vaivaavat. Toisin kävikin. Jalkoja väänneltiin ja käänneltiin ja ainoa kipureaktio (aika vahva semmoinen) saatiin molempien etujalkojen kakkosvarpaan nuljuluista. Lisäksi vasemman kyynärän koukistusta pani vastaan, nivelen alueella ei kuitenkaan palpaatioarkuutta. Kalkkeumavarvasta sai väännellä ja käännellä miten halusi, ilmekään ei värähtänyt. 

Koska noista kohdista on olemassa jo ennestään useampi rtgkuva, eivätkä uudet kuvat toisi meillä tällä hetkellä mitään lisäarvoa, päätettiin olla kuvaamatta uudestaan. Sen sijaan piikitettiin vasemman jalan nuljuluu ja kyynärä kortisonilla. Toivotaan, että se helpottaa kipuun ja jos ei, voidaan nuljuluu napata pois. Poiston ei juurikaan pitäisi vaikuttaa jalan asentoon, eikä näin rasittaa muuta koipea. Hauskuus nyt se, että Piipsa pitäisi pitää levossa kaksi viikkoa :o Hän on näin vuorokauden jälkeen jo sitä mieltä, että anna nainen juosta ja peuhata.

Piispalle oli todellakin varattu tuo aika jo pari viikkoa sitten. Tuhmikki tuli extempore mukaan, kun varasin sille viimeviikon loppupuolella ajan siihen samaan. Se ei vieläkään ole hyvä se korva, ravistelee vähän päätä. Tuhma pääs myös pieneen känniin. Korvakäytävä yhä vähän ärtynyt, ei juurikaan eritettä. Tärykalvo samea, ihan kuin välikorvan puolella ois jotain. Tarkotus oli tehdä tärykalvoon pieni reikä ja kurkata, mutta koko paska murenikin kosketuksesta ja välikorvan puolelta tuli muutama klimppi mätää. Räkäkökkö lähti viljeltäväksi. Odotetaan sen tuloksia ja päätetään jatko sen mukaan. Tänään Tuhma ei oo ollu yhtään kipeä korvastaan. jeeeee.

Onpas jotenkin ollut sen verta hektinen syksy, ettei juuri ole ehtinyt ylimääräistä roikkumaan blogin parissa. Ei me sentään kuitenkaan ihan täysin reenaamatta tätä aikaa olla oltu, vaikka läheltä ehkä liippaakin :)

Isoin voimanponnistus koirarintamalla meillä on mennyt Tuhmikin korvaan. Lapsimalinois päätti aloitaa elämänsä ensimmäisen korvatulehduksen ihan ajatuksella. Sitä on nyt kahdeksatta, vai kohta jo yhdeksättä (?) viikkoa hoidettu. Nyt on pikkuhiljaa lähdetty laskemaan lääkityksiä pois ja pidetään sormet ristissä, että tämä olisi tässä. Aikaa ja rahaa tohon korvaan on kulunut sen verran, että jos se alkaa uudestaan oireilemaan, niin saisi mun puolesta alkaa töhniä kultaa :D

Harrastusrintamalla se lapsimalinois TyhmäTuhma on loistanut siellä rallipuolella. Tuccakoira valittiin rally-tokoyhdistyksen valmennusrenkaaseen loppusyksystä. Ensimmäinen treenileirikin meillä oli jo jokunen viikko sitten. Tuhman treenit meni pitkälti korvan takia treenaamattomuuden piikkiin. Keskittyminen oli vähän niin ja näin ja teki ihan tyhmiä virheitä. Mutta päädyttiin nyt siihen, että ilman kontaktia ei tuu mitään ja tuijottaminen ei oo sallittua ja laitetaan seuraaminen molemminpuolin taas vaihteeksi kuntoon ja mietitään niitä temppuja sitten myöhemmin. 

Tuhma koko kesän sulatteli jäljestämistä (tehtiin siis keväästä yksi jälki joka meni ihan pyllylleen) ja viime viikolla kokeilin nyt uudestaan sen kanssa. Vajaa 1,5h vanha jälki, jossa oli pieniä namikasoja muutamankymmenen askeleen välein. Jälki meni polkujen yli ja siinä oli muutama helppo kulma (esim kiers puun/kiven ympäri). Selkeesti vähän vanhempi jälki vaikeemmassa maastossa oli Tuhmalle hyvä, koska se joutui selkeästi keskittymään. Alkuun yritti vähän nostella nenää namikasojen perään, mutta ymmärsi nopeasti, että sillä tekniikalla ei saa löysää liinaa. Varusteena meillä oli tällä yrittämällä ne dc:n short valjaat, niissä pitkä liina, joka oli kertaalleen kierretty tuhman kropan ympäri hidastamaan vauhtia. Ongelmanahan sillä on ollut se, että se yrittää ryysiä, ja paineistuu mun jarruttamisesta ja lopettaa työskentelyn. Nyt äyttäisi löytyneen semmonen varustus, millä tekee nätisti. Kun jarrutti liinasta, niin ei tarvinnut niin paljoa painetta antaa, eikä päässyt vetämään nelivedolla ja kun anto löysää, niin liina löysty nopeaan. Tällä jatketaan ja opetellaan lumen aikaan kepit kuntoon, niin ehkä mun suurin ja hartain toive, että pääsisin Tuhmikinkin kanssa starttaamaan joskus jossain pk-kokeessa voisi loppukesästä olla mahdollinen toteuttaa!