Viikonloppuna katkastiin ehkä elämäni pisin kisatauko. Vasta näin jälkikäteen tuli mietittyä, että todellakin kisattiin vikan kerran viime vuoden puolella rallia syyskuussa belgien rotumestiksissä ja aksaa vikan kerran syyskuussa piirimestiksissä. Kaiken kaikkiaan siis VIIDEN kuukauden kisatauko kaikesta. Ei yhtään ihme siis, että oli kisarutiinit taas hieman hukassa ;D

No viikonloppuna käytiin siis lauantaina kisaamassa rallia Ylöjärvellä ja sunnuntaina aksaa Turussa. Lauantai meni tulosten osalta ihan kivasti, ratojen osalta ei niinkään. Mestariluokka oli valtava :o kaks rataantutustumisryhmää ja oisko ollu 24(?) koirakkoa. Yleensähän niissä kisoisa missä ollaan oltu, on ollu semmonen 8-13 mes koiraa. No Tuhma starttasi kisapäivän ekana. Rata oli melko simppeli. Alkoi valitettavasti hypyllä, joten Tuhma paran keskittyminen on syöty heti kättelyssä. Verkka-alueella oli iloinen oma itsensä, mutta kehässä jumittui tujottamaan hyppyä :( Ja ponkasikin sitten semmosen FREEEEEDOOOOM loikan siitä yli, että oksat pois. Hypyn jälkeen heti liikkeestä istuminen, tuplasaksalainen ja tulppaani. Nää meni kaikki oikein kivasti. Muutaman käännöksen kautta päästiin peruutukseen, jossa pakki käskyllä Tuhma päätti sujuvasti tehdä edessä puolenvaihdon #koskatuhmavoi. Se sitten uusittiin. Oikealla puolella tehtävä istu askel oikealle istu liikkeessä meinas myös kadota kuin pieru saharaan, mutta onnistui pysymään nahoissaan. Käytösruudussa oli oikealla seisominen, minkä Tuhma handlasi oikein hienosti, vaikka suorittavan koirakon ohjaaja melko kuuluvaan ääneen käskytti "istu istu isut maahan maahan maahan". Puppeliisalle pisteitä 95/100 ja luokkavoitto. 

Labranoutaja starttasi lähtöruudusta nr 11. Jos Tuhma ei meinannut pysyä nahoissaan, niin ei se labrallekaan mitenkään järin helppoa ollut. Se sai kokonaisvaikutuksesta -1 ÄÄNTELYSTÄ. Piti siis koko alkuradan semmoista öööhöööhöööhöööh ääntä, mikä siitä lähtee, kun se innostuu liikaa. Ei siis suoranaisesti piipannut tai äännellyt, vaan hengitti suu auki raskaasti ja äänekkäästi. Niin hauskaa labralla oli. Pipsakaan ei jännäkumma osannut peruuttamista, siitä uusiminen ja -1 vino. Sen sijaan Piispan ikuisen uusimisen kohde valkovuokko onnistui ehkä niin hienosti, ettei ylpeämpi voi olla!!!! Piispakin seisoi käytösruudussa kuin tatti ja kokonaisuutena 94 pistettä ja sija 3.

Sunnuntain aksakisoista ei kyllä jäänyt juuri mitään kerrottavaa jälkipolville. Radat oli hauskoja, aika vauhdikkaita ja pitkät estevälit, ei todellakaan semmosta, mitä pääsisi meidän treenihalleissa treenaamaan:( Ekalla aksaradalla Tuhma tiputti ihan jokaisen riman mitä voi tiputtaa,ekalla hypärillä meno näytti jo hieman agilityltä, suoritettiin esteitä melkein samassa järjestyksessä ja vain yhden rimantiputuksen ja pienenpienen hyllyn verran. Toka aksarata oli jo tuloksen (20) arvoinen yhden kiellon, yhden keppivirheen ja kahden riman jälkeen ja viimeinen hypäri oli oikeastaan ihan sairaan magee puoleenväliin asti, jollon puppelström lähti vähän lapasesta ja pomppi loppuradan esteet vapaavalintaisessa järjestyksessä :D

Meidän tiimi solmi tässä tovi sitten sponsorisopimuksen HST Finlandin kanssa. Ekat treenilelut saapuivat jo postissa ja kyllähän pojat oli heti ihan myytyjä <3 Piispa rrrrrrrrrrakastaa tota isoa ja paksua patukkaa, käy jo melkein pikkutyynystä. Labra tykkää. Malinois tykkäisi purra mun sormia enemmän, mutta osuu sekin välillä leluun....

Ollaan nyt muutama kerta käyty taas aksassa Tuhmikin kanssa. Yllättävän hyvin se muistaa asioita tän pidemmän tauon jäljiltä. Keppejä hakee kivasti, kontaktit muistaa. Ehkä siitä vielä hyvä tulee.

Molemmat pojat on taas saanu viikkoryhmäpaikan rallista. Ai että kun alkaa olla aika kivan näköstä molempien tekeminen. Treenaaminen tekee selkeesti välillä ihan hyvää :D pikkukukkasia ollaan nyt työstetty ihan urakalla ja vihdoin ne alkaa näyttämään siltä, miltä haluaisin. Nyt pitäisi vielä oppia tekemään kaikki suuntaa vaihtavat liikkeet jonkun fiksun matkan päässä kyltistä, ettei pojat potki kylttitelinettä... Lisäksi Tuhma on alkanut radalla reagoimaan muiden käskyihin :o Se saattaa istahtaa tai mennä maahan kesken seuraamisen muidenkin käskyistä... Se on muutenkin alkanut vähän ennakoimaan kaikkea, että pitää sille ottaa taas joku tehokuuri kaikkea hienoa häiriötä. Labra itselleen uskollisena osaa tiputtaa joka 10cm rimat.. ja törmätä putken seinämään, koska hän ei ehdi katoa eteensä...

Lisäksi ollan ulkoiltu paljon, juostu pari kertaa viikossa. Ollaan siis oltu huisin reippaita. Tietty osan tästä reippaudesta ois voinu myös laittaa esmes kämpän siivoomiseen. Kuten rallivideolla näkyy, niin siivojalle olis ehkä tarvetta ;D

Loppuvuosi 2017 on meillä mennyt aika rauhallisesti. Ollaan lenkkeilty, hihnanjatke on innostunut juoksemisesta taas. Lunta tuli sen verran, että jälkeä ei enää loppuvuodesta ole päässyt tekemään. 

Vuosi 2017 oli aika erilainen, kuin aiemmat vuodet. Kisattiin (ja treenattiin) paljon vähemmän, kuin edellisinä vuosina. Varmaan tämä työelämään asettuminen jonkin verran söi sitä omaa jaksamista. Luennon pystyi skippaamaan, jos ei aamulla huvittanut yötreenien jälkeen herätä, töihin on kuitenkin pakko mennä :D

Pipsan ajatus alkuvuodesta oli vielä elää täyttä harrastuskoiran elämää. Oli tavotteita pk puolella (RM + SM), vepessä, rallissa jne. Keväällä sitten kuitenkin kävi ilmi, että labradorin pää kyllä veisi, mutta jalat ei kanna tarvittavalla vauhdilla. Erittäin raskain mielin teinkin keväällä päätöksen, että Pipsan hakukoiraura oli siinä. Vaikka viimeisessä kokeessa jäätiin ilman tuloksia ja kyynel silmässä eläköitymispäätöksen tehtyäni ajelin kokeesta pois, sain silti olla ylpeä, sillä olimme kuitenkin tehneet elämämme parhaan tottissuorituksen. Vihdoinkin olin saanut kisoihin mukaan sen saman koiran, joka mulla on aina treeneissä. Eli tietyllä tavalla lopetettiin huipulle. Ralli sitten kantoikin aika pitkään mun harrastusintoa. Alkuvuodesta opeteltiin Pipsan kanssa oikean puolen seuruu kuntoon (huono ja heikko se on vieläkin, mutta tarpeeksi hyvä ralliin). Kolmella kokeella oli voittajaluokasta RTK3 kourassa, kolmella kokeella mestarista RTK4, eikä niitä kokeita hirveän montaa ylimääräistä siihen FI RTVA titteliinkään tarvittu. Näinkin runsaslukuaisassa rodussa kuin labradorinnoutaja (Suomen yleisin koirarotu), Pipsa oli rotunsa TOINEN rallivalio, taitaa yhä olla. Piispa kvaalasi myös mukaan SM kisoihin, joissa ei ihan suoritus mennyt nappiin. Loppuvuodesta Simba voitti Satakunnan piirimestaruuden. Vepeä Pipsa reenasi Jessin kanssa jonkin verran. Kuusi VOI1 tulosta tuli kisoista, joista 4 täysillä pisteillä ja yksi SM kokeessa. SM kisat muuten meni ihan penkin alle, tavoitteesta jäätiin. Kesällä pari kävi Virossa voittamassa yhden vepekokeen ja hankkimassa EE VPVA tittelin. 

Putteperkele alkaa pikkuhiljaa muuttua täysin rallikoiraksi :D Se sai kaikista paitsi yhdestä viime vuoden mestaristartista hyväksytyn tuloksen, oli piirimestaruukissa pronssilla, rotumestaruuksissa pronssilla ja kvaalasi SM finaaliin. Lisäksi Tuhmikki valittiin rallytokoyhdistyksen valmennusrenkaaseen. Agilityssä onnistuimme tekemään yhden ( :D ) nollan. Sillä saralla on siis parantamisen varaa. Hakua treenattiin Tuhman kanssa jonkin verran, mutta Pipsan eläköityä tästä lajista, loppui mun treeni-into siihen. Jälkeä aloiteltiin loppuvuodesta uudestaan ja siinä Tuhma on yllättävän hyvä. 

Mutta mitäs tälle tulevalle vuodelle.

Pipsan kanssa pidetään tavoitteet realistisena. Rallia kisataan sen verran kun tuntuu hyvältä. SM, PM ja mikäli järjestetään RM kisat olisi kuitenkin kiva käydä. Meinaa, että täytyy myös vähän reenata. Vepessä Jessilla ja Pipsalla on kvaalit kasassa SM kisoihin, joten varmaan sinne reenaavat jonkin verran. 

Putteperkele tekee enemmän kuin yhden nollan aksassa tänä vuonna :D Lisäksi sama SM, PM ja RM kisatavoite rallissa, kun Pipsalla. Jos ollaa hirveän reippaita jäljestäjiä ja hirveesti takapakkia ei tänä vuonna opitulle tule, niin JK1 voisi Tuhman kanssa olla ihan realistista.

Lisäksi suuri ja pitkään hautonut ajatus perheenlisäyksestä on toivottavasti vihdoin alkuvuodesta ajankohtainen. Tästä myöhemmin toivottavasti lisää, mutta neroimmat voivat jo päätellä, että mistä yhidstelmästä meille odotetaan omaa luppalasta kotiutuvaksi, jos sanon, että pikkuveijari on tänään toivottavasti 32 päivää vanha alkio :) Laaaapsiiiii peeentuuuuu <3 <3 <3

Torstaina ennen juhannusta pakattiin Jessin kanssa reossukassit (=survottiin mun auto niin täyteen kun menee), koirat kyytiin ja auton nokka kohti Turun satamaa. Mentiin iltalautalla yli Ruotsin puolelle ja ajettiin siitä Norjaan. Ensimmäinen pitstop oli viikonlopun kisat Lillehammerissa. Voi kun sai olla tyytyväinen pienten poikien käytökseen ekalla laivamatkalla <3 kun vanhat konkarit. Edes Tuhma ei kokenut tarpeelliseksi pöhistä jokaiselle vastaantulijalle ja nukkuivat hyvin koko yön sen suurempia venkuilematta. Automatka oli pitkähkö (reilu 6h) mutta hyvässä seurassa aika menee nopeesti.

Lillehammeriin saavutttuamme pystytettiin meidän teltta, käytettiin koirat lenksalla. Illalla juostiin eka rata, open class jumping, eli varmaan paras suomennos olisi epis hyppäri. Rata oli ihan kammottava. Ihan järkkyhuonoja linjoja joka esteelle. Hyllytettiin Tuhman kanssa johonkin radan puolivälin tietämille. Pojat käyttäytyivät asiallisesti myös teltassa. Tuhma etenkin oli ihan halimönkeli ja vaati saaada nukkua peiton alla, koska Tuhmikit on sylikoiria.

Lauantaina juostiin yksi agirata aamusta ja hypäri iltapäivästä. Agirata oli semihaastava. Tuloksia tuli suuren suuret kolme kappaletta, vaikka maksikolmosia oli n neljäkymmentä. Kertonee jotain ehkä radan haastavuudesta. Tuhma oli periaatteessa ihan hyvän tuntunen. Samat virheet kannattaa tehdä ulkomailla, kun tekis suomessa, joten Putte tiputti kolme rimaa... Luokan suurela tulostasolla tyhmikki kuitenkin sijottui toiseksi, nopeimmalla ajalla. Ja on kuulkaas maailmalla palkinnot hieman hienompia ku Suomessa. Kakkossijasta sai kaks lelua, kaks pussia nameja, plaque offia, tassupyyhkeen, 300 norjanrahan lahjakortin koiratarvikeliikkeeseen, puruluita ja ruusukkeen :D

On täysin mahdollista, että millään muulla viikonlopun kisaradoista ei tehty tulosta. Lauantai iltapäivän hypäri oli tosi kiva ja vauhdikas, täysin tehtävissä. Räpellettiin hylly n esteellä nr 4 yritettiin siitä jatkaa vähän matkaa, ei saatu rytmistä kiinni ja käveltiin maaliin.

Sunnuntaina oli myös aksarata ja hypäri. Taitotaso ei meillä sillonkaan ollut kohdillaan, ihan tyhmiä virheitä ja hyllyt muistaakseni molemmilta.

Sunnunatin kisoje jälkeen pakattiin taas auto ja siirrettiin meidän leiri parisataa kilemtriä etelään, suuntana Disenå. Siellä menimme Jan-Egil Eiden luokse agilityleirille. Aivan mahtavaa treeniä maaantaina ja tiistaina kaksi kertaa ja keskiviikkona vielä kerran. Tuhman kanssa kotiläksyksi saatiin ihan perusasioiden treenaamista, irtoamista, varmuutta omatoimiseen esteidensuorittamiseen. Jos se varmuuden kautta lopettaisi sen ohjaajan katsomisen ja sitä kautta rimat pysyisivät hieman paremmin?

Nyt treenilistalla on:
- itsenäiset takaakierrot
- siivekkeidenkierror ja siinä takaaleikkauksia ja itsenäisyyttä
- suuntakäskyt oikea (oikee oikee) ja vasen (vasvas)
- takaakiertopäällejuoksuihin varmuutta, ehä apuriman kanssa, että ei yrittäisi tulla liian tiivisti
- nenäkosketus käteen varmaksi myös radalla ja sitä kautta välistävetoihin helppoutta

Ekat pari omatoimireeniä ollaankin jo tehty kotipihassa.

Kotimatkalle lähdettiin keskiviikko iltana. Ajettiin yötä vasten Norjasta Tukholmaan ja aamulautalla takaisin Suomeen. Mstkaseura oli jo jokseenkin väsynyttä ja takakontissa oli aika hiljaista :D

Matkan aikana myös kennelliitto oli vahvistanut superkoiran valion :)

Vaikka ulkona tulee lunta pyryttämällä, on kevät vääjäämättä tulossa jo nurkan takana ja kevät tuo mukanaan ihana ulkokauden ja sen myötä myös aktiivisemman treenaamisen ja kisaamisen. Sen takia kuvittelisin, että blogia olisi taas hyvä hieman herätellä kuolleista, että, treenaaminen olisi taas hieman järjestelmällisempää. Mutta kerrataanpas kuluneen hmm... puolen vuoden kuulumisia.

Viimeksi taidettiin jäädä Tuhman pallinpoiston jälkeiseen elämään ja kahteen ensimmäiseen mestariluokan rallikisaan. 

Poikien kanssa ollaan nyt käyty kerta viikkoon ihan aikuisten oikeassa rallitokokoulutuksessa!!! Otetaan siis ralli lähes vakavasti :D Molemmat koirat on edistynyt paljon. Pipsan kanssa lupasin sillon jättäväni rallin siihen rtk2 koulariin, mutta yllätys olikin suuri, kun labra oppi kuin oppikin seuraaman myös oikealla. Paljon se vaati töitä ja paljon on vielä tehtävänä, mutta lähes luontevasti se oikean puolen seuruu sieltä jo tulee. Tuhma on nyt kisannut muutaman mestarinstartin lisää ja sillä on plakkarissa RTK4 koulari ja kaksi yli 95 pisteen arvoista valionarvoon oikeuttavaa tulosta, eli sitä viimeistä vielä metsästetään ja labradorilla on takataskussa jo RTK3 koulari ja kaksi hyväksyttyä mestariluokan rataa, eli se metsästäisi sitä kolmatta hyväksyttyä tulosta koularia varten. Alla muutama kisavideo.

Puhma on myös saanut ensimmäisen nollan kisakirjaan :( hän sai infernaalisen masennuskohtauksen Tampereen kokeessa ja päätti olla tekemättä mitään... Tuhma on muutenkin ollut vähän masennukseen taipuvainen. 

Agilitytauolta palattiin vasta pitkään leikkauksen jälkeen. Alotettiin varovasti ihan muutaman hypyn pätkillä ja siirryttiin sitten ratatreeneihin. Edustusseurakin vaihtui vuoden vaihteessa ja nykyään juostaan kisoissa Weca-laisina. Pahemmin ei kyllä olla ehdistty treenaamaan ja aksamotivaatio on ollut aika heikoilla. Fidarileirillä kuitenkin koettiin pitkästä aikaa vähän onnistumisen tunnetta aksankin saralla.

Piispan kanssa ois tarkotus kisata vielä kaks viimeistä pk koetta. Noutajien hakumestaruus alkukesästä ja jos siltä tuntuu, niin SM kisat loppukesästä. Näitä karkeloita silmällä pitäen on alotettu viimeinen oljenkorsi nimeltään liikkeestä hiipiminen kuolee. Eli yritän opettaa pipsalle saman liikkeestä seisomisen pompun kautta, kun mitä Tuhmakin tekee. Tuhman seisominen on varma ja nopea, pipsan on hidas ja hyyyyyvin epävarma... Joten toivotaan toivotaan :D

Lauantaina 1.10. kisattiin Lahdessa rallytokon SM-kisoissa. Edustettin SImban kanssa labbiskerhoa "Team Labrador" joukkueessa. Meidän joukkue oli valitettavasti vajaa: kolme alempien luokkien, mutta vain yksi ylempien luokkien koirakko. Pipsa teki oikein nätin avo luokan radan. Yksi täyskäännös vähän valahti ja sivulla seisominen oli vino. Näistä lähti yhteensä 4 pistettä, joten Pipsalle näistä karkeloista kolmas hyväksytty avo luokan rata 96/100p ja RTK2 koulari. Ehkä meidän täytyy vielä kertaalleen yrittää sitä oiken puolen seuraamista :) Joukkue valitettavasti jäi ilman tulosta, kun meidän ylempien luokkien koira ei tehnyt tulosta. 

Seuraavana päivänä käytiin Tuhmikin kanssa aksakisoissa Kirkkonummella. Ensimmäisellä radalla lapsimalinois yllätti positiivisesti. Ei tiputtanut yhtään rimaa, kuunteli ja meni oikeeseen suuntaan. Yhden hypyn hyppäsi ritsiin, vaikka mä olin omasta mielestä pyörittävinäni sen siivekkeen ympäri. Tähän tuhraantu jonkun verran aikaa ja viimeset hypyt sen jälkeen oli vähän kalastelua ja linjan löytämistä, mutta maaliin päästiin NOLLALLA! Tuhman toinen kolmosluokan nolla ja se riitti sijaan 2/56 ja toinen SERT-A. Seuraavat kaksi rataa menikin sitten ihan plörinäks. Toinen agirata oli ihan muuten siisti, mutta tiputti yhden riman ja suorilla kepeillä ei taipunut toiseen väliin :( Hypärillä kävi ihan kierroksilla ja huus ja ei keskittyny ja tiputti heti alkuun kaks rimaa, jollon kannoin sen pois radalta.

Piispa sai rallikisoista myös ikävän tuliaisen. Su-ma välisenä yönä puolenyön aikaan pipsa alotti hirveän ripaskan, joka jatkui maanantaina vielä yhtä reippaalla oksennustautina. Onneksi apu on lähellä ja Pipsa pääsi suonensisäiseen nesteytykseen nukkumaan mun kainaloon.

Maakuntamatkailun nimissä ollaan ehdtty taas kiertämään parit agilitykisat :D Pari viikkoa sitten käyiin Sievissä. Siellä missä Putte korkkasi viime kesänä kisauransa. Oli taas oikein mukavia ratoja. Tuhmalle kaksi oikein sujuvaa rataa, toisella yksi valitettava rima alas ja toisella yks hyppy väärin päin... Ja lisäks yks rimakeilausroiskintarata.

Viime viikonloppuna käytiin Joensuussa kisaamassa. Lapiskoira oli oikeestaan ihan hyvän olonen. Pikkasen kävi liian lämpösenä, kun jouduin ottamaan sen rataantutustumisen ajaks kentän laidalle, kun startattiin ihan alussa ja auto oli kaukana. Mutta teki oikein kivoja ratoja, tuntu jo pikkuhiljaa siltä, että sitä voi alkaa ohjaamaan. Joku rima sieltä tuli ja yks keppien sisäänmenovirhe jyrkästä avokulmasta ja yks "käännös vähän valahti ja lapsi ehti juosta keeppien yhden välin vahingossa" mutta kaiken kaikkiaan ihan hyviä ratoja. Ehkä se valo alkaa kohta paistaa tähänkin tunneliin :)

Lisäksi ollaan vähän reenattu rallia ja oieella seuraamisen yhteydessä alkaa pikkuhiljaa jäävät yms onnistumaan. Pyörähdys oikealla on vielä vaikea ja välillä saattaa vähän poikittaa/olla muuten niin vinossa ettei mikään onnistu. Mutta eiköhän se kohta olisi valmis sinne mestariluokkaan :)

Hui että kesä viilettää hirveää vauhtia eteenpäin.

Jokunen hetki sitten startattiin Pipsan kanssa noutajien haun rotumestaruuksissa. Olihan meillä hakutreenejä alla kahdet :D Koe alko haulla. Hakurata oli erittäin vaihteleva, välillä pusikkoista, välillä aukeeta, vähän kaartuva keskilinja, ei siis mikään ihan helppo ohjaajalle hahmottaa :D Pipsa teki pääasiassa oikein hyvää työtä. Muutaman taaksepäin piston se teki ja ei aina ihan tullut kutsusta takasin... Mutta kaikki kolme maalimiestä löytyi ennätysajassa ja ilmasu kaikilla hyvä. Pisteitä taisi lähteä jokunen työskentelystä ja yks ilmaisusta (keskimmäisellä maalimiehellä haukku vähän katkonainen?). Seuraavaksi oli esineruutu. Ruutu oli aika selkeä, edessä keskellä vähän pöpelikköinen, aluskasvillisuutta oli aika paljon. Pipsa lähti hyvin, teki koko aika töitä, mutta ei löytänyt yhden yhtä esinettä... Eli pisteitä esineruudusta pyöreä nolla. Tottiksessa tehtiin kolmen kiekkana, Pipsa oli ensin hengailuvuorossa, sitten liikkeet ja lopuksi paikkis. Se oli samanlainen sikapossu kun ennen ipokoettakin. Seuraaminen oli ihan hirveetä edistämistä ja nykimistä, istuminen oli makee, istu ihan salamannopeesti, siitä saatiin tuomarilta kehuja. Maahan meni ihan ok, luokse tuli kovaa ja kerrankin ei törmänny. Seisomisen hiipi, luokse tuli suoraan sivulle. Noudot oli hyvät, vähän rauhaton kapulanpito. Eteenmeno taas ihan superkovaa ja supersuoraan, mutta vaati kaks maahankäskyä. Paikkiksessa oli noussu istumaan !!!! paukusta ja menny sitte omatoimisesti takas maahan (oli vissiin todennu, ettei kukaan heittänytkään sille lintua :D ). Pisteitä saatiin yllättävän paljon tähän heikkoon suoritukseen nähden. Kaiken kaikkiaan 246p, VOI2 tulos, HK3 koulari ja mestaruushopeaa.

Kävästiin Tuhman kanssa lämpösenä kesäpäivänä Kuusamossa kisaamassa rallya. Kyseessä oli kahden kokeen päivä, eli aamupäiväkisa ja iltapäiväkisa. Aamupäiväkisassa Tuhma oli ihan outo, tosi paineisen olonen, ei pitäny yhtään kontaktia, valu selän takaa oikeellaseuraamisesta vasemmalle yms yms. Sai se kuitenkin tuloksen. Iltapäiväkisassa se oli jo vähän parempi, piti kontaktia, oli ilosemman näkönen, jotain uusimisia piti tehdä ja sitte jotain pieniä muita virheitä ja isompana -10 pyörähdys oli liian myöhään. Kämänen tulos, mutta tulos kuitenkin ja sija 3 ja TP ja RTK3 koulari.

Hanna ja Möököpöökö oli yhen viikonlopun käymässä Kujmossa.

Käytiin Tuhman kanssa myös vallottamassa Kajaanin agilitypiirit iltakisoissa. Ekalla radalla ihan sujuva rata, mutta pari rimaa tais tulla alas... Tokalle radalle saatiin sitten koottua itsemme ja hieno ja nopea NOLLA! Puten enismmäinen kolmosluokan nolla ja se tuli heti VOITON ja SERT-A:n kera!!!!

Viime viikonloppu oltiin Mikkelissä Hannan luona ja kisattiin siellä. Osa radoista tuntu tosi hyvältä, osa tuntu ihan karseelta ja lapsikoira oppi juoksemaan hihnaämpärille vikan hypyn ohi... Ei suurta mainetta ja kunniaa niistä kisoista.

Eilen käyiin moikkaamassa katja-tätiä, joka on vahtimassa tämän viikon metsähallituksen 15 uuhen laumaa Kuhmon lähimetsissä. Tuhma pääs ekaa kertaa elämässään moikkaamaan lammaksia ja ei sillä ollu mitään tarvetta syödä niitä, vähän se nähtävästi yritti jotain paimentamisen tapasta, teki kaarta lauman ympäri. Mutta enimmäkseen se keskitty seurustelemaan lammaksien kanssa :D

Kitka tuli meille Kuhmoon viettämään kesää, kun muu perhe on Ranskassa EO-reissulla:)

Pari viikkoa sitten vietettiin Töpöhäntäpentueen kanssa treeniviikonloppua Teiskossa. Perjatai otettiin tuttuun tapaan juoruillen, juoden, syöden ja saunoen, ja lauantaina aloitettiin sitten treenit. Lauantai alkoi viiden rastin mölli WT kokeella. En enää ihan tarkkaan muista, että missä järjestyksessä rastiti oli, mutta seuraavat tehtävät tehtiin:
- ykkösmarkkeeraus loivaa ylämäkeen mäen päälle: Oli yllättävän vaikea, Pipsa juos ohi, mutta sai hajun ja toi
- Eteenlähetys n 20m, pienne ojan ylitys juuri ennen damia, motivoitiin laukauksella: ei mitään ongelmaa, hieno ja suora.
- Kakkosmarkkeeraus: Eka dami kivien sekaan ja toka pellolle. Pellolta haki ilman ongelmia, mutta kividamia ei saanu ilman apua ylös. Juos monta kertaa yli ohi ja ympäri, pyöri ja pyöri, mutta ei löytänyt: dami oli valunut syvälle kivenkoloon.
- Draivi: ja siellä lähihaku, noudettiin 2 damia vuorotellen. Etsi hyvin, pinkas ehkä vähän turhan syvälle alueelle, mutta ei vaihtanut tai tehnyt muuta tyhmää.
- Walk up, jossa eteenlähetys ja markkeeraus. Molemmat ylös nätisti.

Eli kokonaisuutena tehtvien puolesta ei mitään ongelmaa, vireenhallinnan kanssa sitten vielä pikkasen. Johonkin paukkuun se tais jossain markkeerauksessa lähteä ja piipitystä oli. Suuoraa huutoa ei niinkään. 

Loppuleirin Pipsa sitten vaan istuskeli ja oleskeli ja yritti olla hiljaa. Hiljaaolo alkoi jo sujua ihan hyvin.

Putte on ehtiny tässä välissä käydä fyssarilla. Ei ollu yhtään niin pahasti jumissa ku aikasemmin, loppukäsittelystä jopa melkein nautti :o tai ei ainakaan huutanu kurkku suorana :D 

Kisoissakin käytiin ilman sen suurempaa menestystä. Mukana oli muutamia ihan oikeesti hienoja pätkiä ja sit semmosia pohjanoteeerauksia, kuten vikan hypärin 75000 rimaa. Radat alla:

Viime viikonloppuna oi FitDogAgilityTeamin seitsemäs leiriviikonloppu. Supertreeniä taas koko viikonloppu pullollaan. Kotiinvimisenä tiukan putkijarrun opettaminen, poispäinkäännös kepeiltä varmemmaksi, vaikka ensin putke apuna käyttäen, ja varma TÄHÄN käsky, jolla sen sais ohi ansaesteistä. Alla video viikonlopun viimeisestä treenistä, joka oli Juhan treeni ja ehkä viikonlopun paras veto meiltä! Ton kun sais vielä kisaradalle ton fiiliksen!

Koulurintamalla viimeiset luennot, harjottelut, tentit, oppimispäiväkirjat ja muut työt on nyt lusittu ja tehty, viimesiä opintopisteitä odotellaan kolahtavaksi opintopistetilille ja valmistuminen häämöttää 30.5. :D Jee! 

Mä olen aina ollut sitä mieltä, että Tuhma joku päivä syö jotain ja saa itsensä hengiltä. No viime perjantaina oltiin aika lähellä. Meillä oli viikon ajan ihana Masi-labradori hoidossa. Se syö nappulaa ja perjantaina Puhma oli koulupäivän aikana päättänyt vetää sen nappulapussista masun täyteen. Hieman se oli tiineen näkönen, kun tulin kotiin. Se oli ihan fine koko alkuillan, pikkasen mahakipunen ja halusin juoda paljon, eli selkeesti kuivatti ne nappulat siellä mahassa. Illalla sitten n 7 aikaan alkoi oksentelu. Oksensi sulamatonta nappulaa yli 10 kertaa, lisäksi veti ihan vesiripaskalle. Illalla se alkoi jo olla aika heikoilla. Makasi pöydän alla flaatina ja tärisi. Oli päässyt tosi kuivaksi oksuripsun seurauksena. Niisk. No Putte pääsi sitten illan kunniaksi iv nesteisiin istumaan olkkariin. Putte ei arvostanut, mutta litra nesteitä teki ihmeitä ja seraavana aamuna se oli taas oma ärsyttävä itsensä.

Maanantaina Putella oli sitten vähän vaikeeta kakata ja lähempi kurkkaus palkastikin sitten mukavan anaalifistelin. Mistä sen kehittänyt, jä mysteeriksi, mutta viikon ab kuuri siitä poiki ja heihei viikonlopun kisoille. Ihana Anna lainasi minulle sitten Puumaa maanantain treeneissä ja kun se tuntui omaan käteen oikein sopivalta, niin vaihdettiin sitten Puuma Tuhman startteihin lauantaille KKK:lle. Ihan hyvin se yhden treenikerran jälkeen meni:) Tuloksissa hypäriltä 10vp, kaks rimaa. Sgiradalta 5 vp, aan alastulo ja vikalt agiradalta nolla (räpellysnolla, kun olin vahingossa väärällä puolelle keinua :D) sijalla neljä.