Jokin aika sitten kävimme Rapsan kanssa toisessa tokokokeessa. Päivä oli tappavan kuuma, olin kisatöissä aamupäivän ja ALO oli vikana. Sain onneksi auton nätisti varjaan kaikki ikkunat auki, joten koirilla oli mukava odotella. Paikkamakuussa Rapsa oli skarppina, nätisti ylös ja alas, makasi rauhallisena ja tarkkaavaisena. Yksilöliikkeet tehtii ns normijärjestyksessä. Seuraaminen oli ihan perusnättiä, hieman kärsi kuumuudesta, eli ei ollut ihan niin skarppia. Liikkeestä maahan meni istumaan. Tätä oli harrastanut jo pari viikkoa ennen koetta, joten ei tullut ihan yllätyksenä. Luoksetulo oli nätti ja suora, kapulanpito hyvä. Kaukoihin tuplakäsky ekaan maahanmenoon, muuten hyvät. Hyppy hieno. Eli nollattua liikkeestä maahanmenoa lukuunottamatta hieno suoritus. Pisteitä ertyi 174,5 ja tällä sijoituttiin luokassa sijalle 3/8.

Tokon lisäksi pojat ovat kerinneet pyörähtää näyttelykehässä :D

Rapu KÄY-H
"Kevytrakenteinen sopivan kokoinen uros. Melko hyvä kallo-osa, mutta kuono voisi olla vahvempi. Hyvä kaula, selkä ok. Runko saisi olla tilavampi, kylkikaaret pyöristyneet. Voimakkaat takakulmaukset. Liian kevyt luusto. Aluskarva puuttuu. Hyvät liikkeet. Erinomainen luonne."

Pipsa VET-H
"Kevytrakenteinen sopivan kokoinen uros. Kapealinjainen pää. Pitkä kaula. Jäntevä selkä. Rintakehän tulisi olla tilavampi ja kylkiluiden kaarevammat. Hyvät takakulmaukset. Liian kevyt luusto. Erittäin niukka karvapeite ja ohut häntä. Liikkuu normaalisti. Erinomaisessa kunnossa oleva veteraani. Iloinen luonne."

Rapsan kanssa käytiin myös extempore kokeilemassa jälikokeen ykkösluokka. Kotiintuomisena JK1-koulari :D Jälki ja esineet meni koulutustasoa vastaavasti. Keppejä 5/6, takajäki janalta. Esineitä 3minuutissa 2, ensin piti hetki juosta ruudussa täysiä vaan höyryjä pois... Tottis meni ihan penkin alle. Oma jännitys vaivasi ja Rapsa paineistu ampumisesta jonkin verran (tai ainakin tältä musta tuntuu), koska se suoritti ihan ala-arvoisen tottiksen ihan tyhmillä virheillä. Tietääpähän taas mitä treenata. Kokeet on siitä kivoja, että sieltä saa aina mukaan kivan vikalistan, että mitä pitää seuraavaksi treenata.

Kuningas polski Rovaniemellä Jessin kanssa uuden VOI1 100/100p ja kokeen paras koira tittelin!

Jokin aika sitten labbisfacessa huudeltiin, että yhtä reipasta tarvittasiin vielä SNJ:n mestaruustokojoukkueeseen alo luokkaan. Tyhmä kun olen, niin ilmosin, että tullaan Rapsan kanssa :D Oli siis n 2 viikkoa aikaa opettaa sille ALO-luokka kuntoon.

Ja että kun lapsi oppi <3

ALO koiria oli 8, Rapsa numerolla 8. Paikkiksissa siis vikana alas ja ekana ylös. meni kohtuu skarppina maahan, makasi kuin patsas. Nousi aika hitaasti, mutta nousi kuitenkin ekalla käskyllä. Paikkamakuu 10. Liikkeet tehtiin sekoitettuna. Alkoi hypyllä. Rapsa ei ehkä ole koskaan nähnyt avohyppyä, mutta eipä tuottanut mitään ongelmia. Reippaasti ylös, eteen suoraan ja tiiviisti, sivulle nätisti, 10. Sen jälkeen kaukot. Nätisti alas (ei heittäny peppua taaksepäin), napakka istuminen, nätti maahanmeno, notisti ylös, ehkä hieman kenotti sivulla, 10. Kapulan pito oli musta ihan nätti, tuomarin mielestä vähän löysä ote, 9. Liikkeestä maahanmeno oli sitä Rapsan huonoa tasoa, eli vähän hidas, mutta alokasluokkaan tarpeeksi nopea, eli 10. Luoksetulo oli nätti, taas tiiviiisti ja suoraan, sivulle nätisti, 10. Seuraaminen oli yllättävän vähän keulivaa, ei painanut yhtään, vähän katsoo ulospäin käännöksissä, mutta muuten ihan nätti. Tuomarin mielestä ylempiin luokkiin liian tiivis, mutta alokkaassa vielä 10 arvoinen. Kokonaisvaikutus 10!

Yhteensä siis 198p, ALO1, KP, luokkavoitto. Joukkuetoveritkin onnistuivat, eli myös joukkuekultaa. Lisäksi Rapsa palkittiin kokeen paras labradori kiertopalkinnolla.

Mutta mikä parasta, hän vastas ihan tosi kivasti sosiaaliseen palkkaan, tekeminen oli kokee lopussa ihan yhtä ioista kun kokeen alussa. Minun pieni Rapapapu <3 <3 <3

Piispis piipahti Jessin luona kisaamassa 3 starttia vepeä. 2x100p, 1x 98p. Kuningas yhä muistaa <3 eli 3xVOI1 ja kaikki kera luokkavoiton. Tästä on hyvä suunnata katse kohti loppukesän SM-kisoja:)

Rapan kanssa ollaan tallottu jälkiä. Mun tekemät se ajaa todella nätisti ja nostaa kaikki kepit. Vierailta jäljiltä oli alkuun vähän sitä mieltä, että keppejä ei ehkä tarvii nostaa, riittää kun ajaa nätisti :D No nyt nostaa myös vieraalta kepit. Janalta haluaisi aina lähteä vasemmalle. Joten 50:50 tsäänssi, että osuu oikeaan :D Esineruutua ollaan tehty harvakseltaan, mutta kaikki nappiosumareenejä, 4 esinettä 2min.

Ei me loppuvuotta 2018 ihan niin hiljaisesti eletty, kun mitä blogin päivittämistiheys voisi olettaa :D Loppuvuodesta tuntui sille, että kaikki alkoi naksahtamaan paikoilleen. Joulukuun puolivälin tienoilla kaveri vinkkasi, että pieni musta pustykorvainen, lyhytkarvainen 4v belginarttu olisi kotia vailla. Meillä on ollut suuri pystykorvavaje Tuhman kuoleman jälkeen, joten seuraavana päivänä kävin tapaamassa Lystiä. Hauskan oloinen pitkäsääri. Juoksut olivat juuri loppumassa, joten Lysti jäi vielä viikoksi kasvattajalle laimentelemaan ihania tuoksujaan, ettei pojat ahdistelisi sitä heti kättelyssä liikaa. Viikkoa ennen joulua haettiin Lysti kotiin. 

Lystillä ja Rapsalla synkkasi heti. Ulkona ne juoksi rallia kun viimeistä päivää, sisällä ne paini, kunnes nukahtivat toistensa kainaloihin <3

Pipsa innostui välillä painimaan Lystin kanssa, mutta enemmän se näytti olevan tyytyväinen siihen, että joku muu piti Rapsan tyytyväisenä :D

Joulua vietettiin Kirkkonummella viikonloppuna ennen aattoa. Hieman jänskätti, että mitä Lysti sanoisi Mörköstä ja Lumosta. Mutta Lysti fiksuna tyttönä väisti murisivia karvapalloja. Pörröiset eivät juurikaan arvostaneet uutta tyttöä heidän kotonaan... Jouluaatto tuli ja meni töiden merkeissä. Juhlatuuli aattona oli muutenkin aika kaukana, sillä se oli ensimmäinen Joulu ilman synttäripoika Tuhmaa. Tuhmikki olisi Jouuna täyttänyt viisi. 

Uudenvuoden rientoihin oltiin kouluporukalla vuokrattu mökki Hattulasta. Ajatus oli lähteä sinne lauantaina iltapäivällä (aamupäivän kisatöissä Tamskilla), viettä mökillä la-su, mennä su-ma yöksi töihin ja siitä taas ma-ti mökille. Onnistuin kuitenkin puretuttamaan sormeni töissä perjantaina ja lauantaina sormessa olikin pieni paise ja työyö vaihtui saikkuun ja koko viikonloppu mökkeilyksi.

Lauantai meni mökillä rennosti. Lauantaina herättiin ennen muita. Käytin koirat aamulenksalla, Rapsa ja Lysti juoksi menemään kuin viimeistä päivää. Mentiin sisälle, muut vielä nukkuivat, aloin keittämään kahvia. Olin selkä kääntyneenä koiriin päin, sain napsautettua keittimen päälle, kun alkoi järyttävä rähinä. Rapsa onneksi luikki karkuun minkä pienistä kintuistaan pääsi, Lysti ja Pipsa oli toistensa kurkussa kiinni. Yritin vetää Pipsasta, Lysti tuli perässä, yritin vetää Lystistä, Pipsa tuli perässä. Pienoinen paniikki, että miten helvetissä saan ne irti toisistaan. Onneksi tiskialtaassa oli kattila puolillaan vettä. Heitin sen koirien päälle ja ne irroittivat, eivätkä onneksi jääneet kyräilemään toisiaan. Pikaisesti Pipsa käskyn alle makoilemaan, Lysti hinanaan ja kiinni keittiön pöytään. Pikainen tsekki, ei reikiä Lystissä. Pipsa pois käskyn alta ja perkele se on ihan kolmijalkainen. Lysti oli saanut purtua sitä oikeaan kyynärään. Jalka turposi alle vartissa nelinkertaiseksi toiseen jalkaan nähden. Ei muuta kun koirat autoon ja nokka piipaapiipaa.vauhtia kohti Hattulan päivystystä. Tuikkasin Pipsan unten maille, kipikset ja antibiootit suoneen. Jalasta rtg kuva, eikä luita vaikuttanut olevan kuitenkaan rikki. Karvojen ajelu paljasti yhden kulmurin mentävän reiän jalkapöydässä, muutamia pidempia ihonaarmuja kyynärän alueella ja yhden syvän kulmurin mentävän reiän kyynärän sisäpinnalla. Sondilla kokeilemalla haavaonteloa oli valtavasti ja purema näytti syvältä, joten luotto-ortopedin ahdistelu ja sain hänet onneksi kiinni ja hän lupautui katsomaan jalan läpi, vaikka oli sunnuntai. 

Toijalassa humautettiin Pipsalta uudestaan taju pois, avattiin hieman isommaksi kyynärän sisäpinnan reikää, että pääsi näkemään tuhot. Tämä reikä itsessään ei ollut niinkään ongelmallinen, se aiheutti onteloa enemm'n jalan etupinnalle, missä ei niinkään ole mitään tärkeää. Mutta haavan pidennyksessä todettiin, että kyynärän kohdalla ei hammas ollut mennyt ihosta läpi, mutta repinyt nahan alle kaiken rikki. Lihaskalvot, lihakset, kaikki paitsi nivelkapseli oli rikki kyynärään mentäessä :( Ortopedi ompeli kalvoista kiinni mitä kykeni, iho suljettiin löyhästi, että turvotuserite pääsee pois. Kyynärästä otetiin näyte, eikä purema onneksi mennyt niveleen asti. Lysti jäi samalla reissulla.

Vuodenvaihde meni Pipsalla tramalhuuruissa. P.S. opiaattipisa on serkä surtullinen, että erityisen huvittava. Jalka oli ohtuu kipeä pari päivää. Turvotus kesti pidempään. Ja jalka eritti tasaisesti koko aika (=kaikki paikat oli veressä ja Simban perässä sai kävellä mopin kanssa).

Jalka kävi läpi kaikki punasen/purppuran värit, kunnes mustelma alkoi asettumaan. 

Tällä viikolla, eli reilu 10 päivää puremasta alkoi haavan reunat olla sen verran kääntyneinä sisäänpäin, ettei niillä ollut mitään mahdollisuutta enää ottaa yhteen siististi. Onneksi potilas on mitä kiletin, joten ei tarvinnut uutta humautusta, vaan paikallispuudutuksessa avattiin vanhat ompeleet, tuoreistettiin haavan reunat ja ommeltiin uudestaan kiinni. Nyt tiiviimmin.

Nyt kinttu on parantunut aika kivasti. Kun kudosneste ei enää pääse vuotamaan pihalle, on tikkien kohdalla pientä turotusta, mutta haava nätisti sulkeutunut, koska kama ei pääse enää ulos. Turvotuskin on jo aika hyvin asettunut. Tältä kinttu näyttää nyt. Haavan kohdalla turvotus kokonaan pois. Kainalossa on tommoinen möykky, erottuu nätisti myös kuvasta. Se ei ole nestettä, vaan tuntuu kiinteälle. Mahdollisesti jotain revennyt, eikä löytänyt tietään takaisin kotiin. Tästä hyvästä Pipsa voitti itselleen vielä toisen kierroksen ortopedin väänneltävänä. Pitääkin heti maanantaina yrittää muistaa soittaa aikaa.

Muuten ollaan epäsäännöllisen säännöllisesti treenattu. Mitä Rapsa osaa?
TOTTIS
- luoksetulon lopun osaa lyhyeltä etäisyydeltä ilman käsiapuja. Välillä saattaa jäädää ihan 2 astetta peppu vinoon mun suunnasta katsottonua vasemmalle. Osaa tulla eteen vasta edestä, eli ei osaa vinoja kulmia vielä. Ei myöskään osaa pitkiä matkoja. 
- seuraaminen: tekee pääasiassa kivalla asenteella. Osaa seurata ilman apuja suoralla ja loivia käännöksiä. Tiukkoja kulmia ja täyskäännöksiä ei vielä ole tehty seuraamisen yhteydessä. Tekee niitä kyllä paikallaan käännöksinä, mutta kääntää niissä rumasti päät ulospäin, joten ei vielä valmiita ympättäväksi seuruuseen. Perusasennosta lähtee joskus liikkeelle vähän varovaisesti, eikä juurikaan kestä häiriötä vielä. Alla olevalla videolla esimerkiski näkyy, että ensimmäistä kertaa treenataan niin, että hallissa joku haukkuu. Ottaa siitä paljon häiriötä ja tarvitsee paljon tsemppiä. Pääasääntöisesti kuitenkin seuraa suorassa, hyvässä paikassa, häntä heiluu ja näyttää iloiselta.
- perusasento. Tarkoitus on ottaa se peruasentoon takaa kiertämällä. Kierrä käskyllä osaa kiertää takaa tiiviisti ja tulla perusasentoon. Ehkä jää inasen peppu selän taakse istumaan, eli vaatii vielä hienosäätöä. Mun käsi perusasennossa viel väärässä kohdassa, en ole keskinyt, että mihin sen asettaisin...
- edestä osaa myös tulla vasemman kautta sivulle. pääsääntöisesti nätisti ja suoraan. 
- Paikkamakuu: tehnyt nyt ensimmäistä kertaa ryhmämakuuta sekä niin, että mä käyn piilossa. Makaa rauhallisena ja keskittyneenä, ei nuuskuttele. Suuria häiriöitä ei ole vielä kokeiltu. Sivulta menee maahan taaksepäin (etujalkakaukotekniikalla) tällä ei jää kyynärät ilmaan ja pysyy suorassa.
- Jäävät: Istuminen. Istuu! ei enää läsähdä maahan :D ei olle tehty vielä seuraamisesta, vaan vapaatyylisestä sivullahengailusta. Saisi olla nopeampi ja vahvempi, mutta ehkä se sieltä vielä tulee. 
- Jäävtä: Maahanmeno: Menee maahan! Pysyy maassa. On tehty joitain kertoja seuraamisestakin, muta siitä on jo aikaa. Nyt ollaan tehty vain eriliisenä tekniikkatreeninä. Menee taaksepäin maahan ja menee halukkaan näköisenä ja jää ryhdikkäästi makaamaan. (noin miljoona kertaa parempi makuu kun Pipsalla :D)
-  Jäävät: seisominen.  Pompputyylillä lopikat oli niin valtavia, että sitä piti hieman jatkojalostaa. Kokeiltiin sen jälkeen peruutusta, mutta peruuttamalla alkoi tarjoamaan pientä pomppua taaksepäin ja tätä on nyt lähdetty vahvistamaan. Ei vielä missään määrin varma tai muutenkaa kovin hyvä, mutta palikat alkaa olla kohta ehkä olemassa. Seisomassa ei pysy, ei vaikka kuinka pyytäisi. Läsähtää heti istumaa :o Onneksi seisomista tarvitaan vasta avossa, joten ei heti tule vastaan
- Nouto: nähnyt kapulan ehkä kaksi kertaa, joten noudosta ei vielä voida puhua. Yritti kantaa kapulaa laipasta. Leikkii kapulalla etujaloillaan. Eli todella pitkä polku vielä edessä, että siitä saadaan koekelpoinen:D
- Hyppy: Tehty kerran niin, että apparin kanssa ollaan eri puolella hyppyä ja rapsa suhaa meidän väliä ja saa aina namia, kun menee hypyn yli. Saatanallisia kenguruloikkia, vaikka hyppyn 15cm korkea:D ei siis vielä ihan salonkikelpoinen tämäkään. 

HAKU
- Rapsa tekee suoria pistoja ilman apuja. Pistot on pääsääntöisesti suoria, välillä tulee aivopieruja. 
- Maaston muoto usein vielä vie pientä lasta, eli vaikeisiin kohtiin on tehty ääniavulla. 
- Kestää jo yhden tai max 2 toistoa samaan kohtaan, jos ei ensimmäisellä olekaan löytänyt. 
- Tuntuu selkeästi etsivän nenällä, koska saattaa juosta ihan vierestä ohi, jos on tuulen väärällä puolella.
- Motivaatio kohdillaan, lähtee maastoon mielellään, iloinen löytäessään maalimiehen.
- Ilmaisusta ei vielä tietoakaan. En ole saanut Rapua haukkumaan vaikka olen kuinka yrittänyt sitä härnätä. Se on just siinä veitsen terällä, että voisi sanoa HAU, mutta ei vaan suostu avaamaan turpavärkkiään. Kohta alan vajota epätoivoon ja askartelen sille rullan. Paitsi että en halua rullakoiraa :( Auttakaa joku, parhaat vinkit kehiin. Miten tehdään mykästä haukkuva?

HAKUVIDEO

​ESINERUUTU
- Tehty hajuhakutyyliin. Käydään yhdessä hakemassa haju liinassa, palataan etulinjalle ja lähetän. Tähän tyyliin etsii lähetyksen jälkeen sitkeästi ja löytää. Nyt myös palauttaa kohtuu suoraviivaisesti :D
- Ollut vain 1 esine kerrallaan, ettei palautusvaihdeessa tule houkutusta etsiä esine suussa lisää.
- Pelkällä lähetyksellä ilman hajuhakua alle jää pyörimään ensin etulijalle ja syventää siitä. Juoksee tähän tyyliin vähän nenä kiinn, joten ei vielä ihan käyttökelpoinen. Täytyy reenata lisää. 

MITÄ PAPU HALUAISI TEHDÄ 2019 
Tai siis Rapsalta ei kysytä. Mitä Emma haluaisi Papun kanssa tehdä 2019 olisi varmaan parempi :D
- Alkuvuodesta mennään luustokuviin. Jännittää jo valmiiksi, vaikka se onkin välikuvattu terveeksi.
- Keväällä BH koe. 
- Syksyllä HK1.
- Kesän/syksyn aikana taipparit.
- Hieman kutkuttaisi kokeilla Rapsan kanssa myös tokoa, joten mahdollisesti ALO1 voisi olla myös tavoite tulevalle vuodelle.
- Kun haku alkaa loksahtaa paikalleen, niin voisi aloittaa kesällä myös jäljestämään ja sitä kautta alkaisi olla EK asiat kohdillaan.

MITÄ PIPSA HALUAISI TEHDÄ 2019
- Pysyä terveenä
- Käydä vepekisoissa Jessin kanssa
- Ehkä rallytokoillaan.

Kuukaudessa ehtii treenata ja kisata vähän kaiken näköistä :D Ennen kaikkea meidän lauma on opetellut elämään ilman yhtä jäsentä. Päivä päivältä elämä on helpompaa, pikkujuttuja oppii tekemään uudella tavalla. Enää ei tarvitse vilkaista ulos ennen koirien päästämistä, ettei naapurin kissa hengaile pihalla, lenkille nappaa automaattisesti mukaan enää kaksi hihnaa, illalla laittaa tiskipöydälle odottamaan enää kaksi kuppia. Pieniä asioita, jotka alkuun olivat aika vaikeita. 

Ensimmäiset kisat käytiin jo seuraavana viikonloppuna. Hämeenlinnassa rallia Pipsan kanssa. Nurmi oli märkää ja labranoutaja ei halunnut mennä maahan... 87p ja 3 sija.  Seuraavat kisat olivatkin rallin piirinmestaruudet Kankaanpäässä. Pipsan kanssa lähdettiin puolustamaan viime vuoden mestaruutta. Lisäksi kisattiin HPSH:n joukkueessa. Pipsa teki oikein kivan radan hyvällä asenteella. Oikealla pyörähdystä ei lähtenyt tekemään ja sen jouduin uusimaan. Lisäksi joku kukkanen oli -1 verran eriaikainen. Tulokseksi siis 96 pistettä. Jännäksi veti, sillä MES luokassa nähtiin useampi nätti rata ja kisajärjestäjät panttasivat tuloksia. Kakkonen ja ykkönen tasapisteillä 96 ja Pipsa näistä reilun 10sec nopeampi ja kruunattiin toistamiseen Satakunnan kennelpiirin piirinmestariksi. HPSH:n joukkue voitti joukkuekultaa!

Viikko tästä käytiin lauantaina Tampereella Rally-tokon SM kisat. Pipsa starttasi toisessa rataantutustumisryhmässä toiseksiviimeisenä. Rata oli helpohko, ei mitään suurta kommervenkkiä tai kikkailua. Pipsa tuntui ihan superhyvälle koko radan. Vire kantoi aika kivasti, peruutus sivulla oli kerrankin suora. MUTTA herra ei yksinkertasesti kyennyt vaihtamaan puolta selän takana. Ei vaikka kuinka yritti. 77p ja ei mitään asiaa finaaliin. Ensi vuonna ehkä uusi yritys. Video radasta TÄÄLLÄ..

Lauantaina rallin SM:t sunnuntaina vepen SM:t Luumäellä. Jessi arpoi heille suortusnumeron 14, eli viimeisenä startti. TARKEMPI KOESELOSTUS TÄÄLLÄ. Mutta lyhyt virsi kaunis, meidän Pipsa on vesipelastuksen SUOMENMESTARI 2018!

Kauaa ei ehditty arvokisoista lepäilemään, sillä seuraavana viikonloppuna kisattiin. Nimittäin Liperissä palveluskoirien pohjoismaiden mestaruudesta kera lainakoira bc Fisun. Alkukesäinen SM voitto jäljellä toi meille Fisun kanssa edustuspaikan maajoukkueessa. 

Kisat alkoivat meidän osalta lauantaina tottiksilla aamusta. Fisu teki nätin tottiksen, noudon palautus vino, ei muita virheitä ja pisteitä kertyi 76,5/80. Lauantana iltapäivänä lähdettiin ensimmäiselle jäljelle. Janalla hieman vino eteneminen ja takajälki tiputti pisteitä roimasti mutta itse jäljellä mentiin aika nappiin ja kaikki 8 keppiä nousivat. 

Sunnuntaille lähdettiin siis sijalta 4/12, vain 0,25p kolmossijasta. Sunnuntai alkoi jäljellä, taas harmittavasti takajälki, itse jäljellä nousivat kaikki 8 keppiä taas. Jäljen jälkeen pieni hengähdystauko ja esineruutuun. Esineruutu oli meille vaikea, en ohjaajana hahmottanut ruutua kunnolla ja Fisu käytti enemmän aikaa juoksenteluun kun etsimiseen, esineitä nousi sallitussa ajassa vain 2, mikä tiputti meidän mitallitaistosta. Muutkaan eivät onnistuneet kaikilla osa-alueilla täydellisesti, joten pidimme saman sijaluvun kun millä sunnuntaille lähdettiin ja Fisukala on näin ollen pohjoismaiden neljänneksi paras jälkikoira <3

Treenirintamalla ollaan Rapusen kanssa ahkerasti painettu tottista. Eteenistuminen onnistuu yhden askeleen matkalta jo aika kivasti. Sivulle hakeutuu jo nätimmin, ei rynni säkä edellä. Seuraamista ollaan tehty imuttamalla, ja asenne on aika kiva. Maahanmeno sekä sivulta että ns liikkeestä on aika nätti, seisominen on hyvin hmmmm ilmava :D Paljon on hyvällä mallilla, mutta hirveästi on vielä töitä, että ei loppusyksystä ja talvesta tylsä tule.

Ehdittiin myös käymään labrojen kanssa läpivalaisussa. Pipsasta polven kontrolli ja jeeee paraneminen on supermallilla ja labra onkin kohta jo kuukauden elänyt normaalia koiran elämää. Lapsikoira kävi välikuvissa ja onni on terve pentu <3 Olat, kyynätä, lonkat näyttävät kaikki hyvältä!

Nyt seuraa Pipsan hehkutuspostaus :)

Super-Piipaa osallistui viiden päivän sisään neljään kokesseen, saaden kaikista kokeista sen, mitä sinne mentiin hakemaan.

VIIKONLOPPU 10.-11.9.2016

Lauantaina ajettiin jalat tutisten Raaseporiin. Pipsa oli ilmotettu B-kokeeseen. Lauantaina lähtöpaikka nr. 4. Nr. 1 ei saapunut paikalle ajoissa, joten nr 2 aloitti ja hylättiin heti ekaan tehtävään. Ehdin siis vähän aikaan kattoa numero kolmosen suoritusta ja menin sitten lämppäämään Pipsan. Käveltiin vähän ja otettiin muutama juoksuspurtti ja lyhyt linja varikselle. Pipsa kävi jo lämpässä huomattavasti kuumempana, kun alkukesän kokeessa...

Koe alkoi helpohkolla maa-ohjauksella kanille. Pipsa teki vauhdikkaan eteenmenon ja palautti pupun nätisti. Siitä seurautettiin koira rantaan, jossa tuli kaksosmarkkeeraus, ensin vasemmalle hieman kauemmas ja toinen oikealle aika lähelle. Pipsa pysy hyvin laukausten ajan paikallaan ja lähti varmasti hakemaan sitä vikaks heitettyä ja noutikin sen suoraviivaisesti. Kauemmas heitetytlle se sitten meni banaanikaaressa rantaa hyväksikäyttäen, ui lopulta linnulle ja rantautui vastarannalle, eikä suostunut tulemaan sieltä pois, Pipsa kun ei tykkää palauttaa veden kautta... No sain sen lopulta huudettua sieltä vastarannalta takasin, ja riista nätisti käteen. Tästä laitettiin koira sitten yhden riistan ajaksi hakuruutuun. Pipsa toi nopeasti ja varmasti yhden linnun. Sitten mentiin takaisin markkkeerauspaikalle ja tehtiin vesiohjaus samaan linjaan, kun missä kauempi markkeerauslintu oli, mutta noin puleenväliin matkaa. Tämänkin Pipsa teki nätisti. Lopuksi tyhjennettiin vielä hakuruutu, joka Pispalta kävi vauhdikkaan varmasti. Ei kai siinä muuta voinut, kun pomppia innosta, kun tuomari sanoi, että jatketaan iltapäivällä jäljellä !!!! pitkä odotus siis välissä, kun loput 11 koiraa suorittivat tehtävänsä. Jälki oli vedetty aika mystiseen maastoon. Se oli hakkuualue, jossa meni isoja traktorinuria, jälki lähti uraa pitkin, mutta koukkasi siitä sitten metsään. Laitoin Pipsan vaan nenä maassa työskentelyyn, se pyöri hetken lähipuskassa ja lähti pienen pyörimisen jälkeen varman oloisesti seuraamaan jälkeä. Ikuisuudelta tuntuvan 100000min jäljeen Pipsa palasi metsästä pupu suussa <3 <3 <3 <3

Tuomari Juha Tenhusen valvovan silmän alla siis Simballe ensimmäinen NOME-B ALO1 <3 Yleisvaikutelma: erittäin työskentelyhaluinen koira, joka tekee hyvää työtä kaikissa kokeen osa-alueissa

Sunnuntaina Raaseporiin ajaessa jalat ei tutissu yhtään sen vähempää kun edellisenäkään päivänä... Tälle päivälle meille oli osunut iloinen arpaonni olla koirakko numero 1. Pipsa kävi vielä kuumempana kun edellisenä päivänä. 

Tämäkin koe alkoi maaohjauksella pupulle. Tällä kertaa maasto vain hankalampi ja matka pidempi. Koira lähetettiin ojan toiselta puolelta metsään. Pipsa lähti hyvin, kaartoi vähän vasemmalle, pysäytin otettiin uusi suunta oikealle, käärtoi taas vähän ohi, pysäytin ja laitoin taaksepäin. Totteli pilliä todella kivasti ja täpäkästi, suunnatkin otti ihan hyvin ja pupu saatiin nätisti käteen.

Tästä laitettiin koira sitten yhdeksi riistaksi hakuruutuun. Simba löysi nopeasti yhden ja palautti nätisti. Siitä seurautetiin koira rantaan kaksoismarkkeeraukselle. Simba oli aika vietereillä heittojen ajan, mutta pysyi onneksi paikallaan. Toi molemmat varman oloisesti. Sen jälkeen tyhjennettiin loppu hakuruutu. Hakuruutu oli kaislikkoinen ranta, jossa osa linnuista oli vedessä ja osa maalla. Simba tuli muutaman kerran tyhjänä pois, ennen kun tajusi alkaa etsimään myös vedestä, jonka jälkeen löysi loput riistat vaiavtta, lähti joka kerta hakuun hirveällä vauhdilla ja innolla. Viimeisenä oli pitkä ykkösmarkkeeraus. En ole ihan varma näkikö Simba sitä pudotusta, sillä matka oli oikeasti pitkä ja koiran nenän edessä oli koirkea kaislikko. Näki tai ei, niin Simba kävi ensin tarkistamassa kaksosmarkkeerauksen pudotuspaikat, ennen kun jatkoi matkaa tälle heitolle, mutta toi sen sitten varmasti <3

Eli heti seuraavana päivänä toinen NOME-B ALO1 ja siirto AVO luokkaan <3 Tällä kertaa tuomari Petri Tuomisen valvovan silmän alla. 

Maanantaina Simba piti vapaapäivää ja nukkui ketarat ojossa sohvalla. Tiistaina mentiin Nu-Pun iltakisoihin starttaamaan vepeä. Pitkästä aikaa ohjasin koiraa itse :) Pipsa teki varmasti kolme ensimmäistä liikettä täysien pisteiden arvoisesti. Poikittaisessa viennissä soutaja vahingossa kolautti Simbaa airolla, jonka seurauksesta jouduin antamaan uuden käskyn, kun Simba kääntyi pois veneeltä. Reilu tuomari antoi meidän uusia tämän liikkeen ja uusinnalla Simba vei nätisti ja suoraan yhdellä käskyllä, jonka seurauksesta kisakirjaan merkattiin VOI1 100/100p luokkavoitto :)

Keskiviikkona Jessi vei Simba vepekokeeseen ja superkoira tikkasi toisen samanmoisen suorituksen VOI1 100/100p ja luokkavoitto. Nyt sillä olisi ensi kesän SM:iä varten kvaalituloksena kolme 100 pisteen koetta :)

Tyhmä-Tuhman kanssa käytiin rallytokokokeessa HSKH:lla viime lauantaina. Oltiin molemmat tosi skarppina, mä kehuin ihan hirveesti, Puhman häntä heilu ihan miljoonasti ja se oli muutenkin oikein pätevä. Ei ollu mitään järkkyvaikeita liikkeitä, molemmat koiran kiertämiset (istuen ja maaten) oli, sekä saksalaisia ja tötsien kiertämisiä. Tötsäkiertämisisssä Puhma palkkasi itsensä pikapikaa hihnalla (nappas kiinni ja mä käskin heti irti ja matka jatku). Tuomari ei tätä onneks nähnyt (on siis hylkäävä virhe:D). Joku ystävällinen kanssakilpailija kävi kyllä tästä tuomarille valittamassa, mutta semmosta, mitä ei oo ite nähnyt, ei voi tuomita, joten Puhmikselle täydet 100p:) Alossa oli 60 koiraa ja me startattiin toisena. Olisi pitänyt jäädä hengailemaan ja odottelemaan, josko me päästäisiin palkinnoille, mutta ei jaksettu ja ei pystytty, koska oli labbisepisten tuomarointi iltapäivällä. Jätin siis kisakirjan sinne ja suunnattiin Akatemialle. Iltapäivällä tulikin viesti: Puhmis voitti:) Höpöhöpölajista luokkavoitto, sij 1/60:) Tuomari Tiia Hämäläinen.

Piipaa starttasi Jessin kanssa sunnuntaina Kotkassa vepen SM-kisoissa. Lähtönumeroksi arpoutui nr.11. Labradori oli oikein pätevä. Ekasta liikkeestä täydet pisteet, nopeimmalla ajalla:)

Tokassa liikkeessä kolme metriä tolpista ohi. Tää on siis semmonen juttu, mitä PITÄÄ treenata. Olis kyllä ollu mahikset vetää tolppien väliin, jos vaan olis halunnu.

Hukkuva oli ollu ihan pro, poikittainen myös:)

97 pistettä oli kolmanneksi parhaat pisteet, kahdella koiralla sama pistemäärä, mutta onneksi Piipaa on sen verran ripeä uimari, että pronssia sieltä tuli:)

Sunnuntaina Piipaa tuli kotiin:) Hännänheilutus on palannut meidän taloon :D

Sunnuntaina käytiin myös puruissa. Tuhma oli ihan liekeissä, puri siihen junnuhihaan. Löysällä haukku alkaa olla jo ihan jees, tarjoo sitä aika nopee:) Mutta pörisee taas hihaan purressaan. Vauvahihaan purressan ei, mutta junnuhihassa kyllä...

Laradori oli ihan väsyny, teki joo, mutta ei samalla innolla.

Maanantaina pakattiin Emmin kanssa Fisse ja Tuhma autoon ja suunnattiin Kotkaan BH kokeeseen. Puhmikki suoritti viimesessä tottisparissa ja liikkeet ekana. Parina meillä oli rotikka, joka jokseenkin ei ollut vielä ihan BH valmis. Tuhma teki liikkeet aika kivasti, pikkasen paino välillä seuraamisessa, eka täyskäännös oli huono ja henkilöryhmässä käännös oikealle aukes pahasti (ei ehkä olla treenattu henkiläryhmää ikinä:D). Jäävät oli hyvät, luoksetulo vino ja törmäs. Rotikka pysy paikkamakuun hyvin ja saatiin tehdä liikkeet rauhassa. Puhma hieman ennakoi paikkamakuuta:D Seilas mun sivulla istu/maahan/istu/maahan varmaan sata kertaa... Oli nuuskinu aika reippaasti, Tuhmalla oli tylsää... Koko paikkamakuun ajan sain jännittää toden teolla, ettei suorittava koira käy tyhmätuhman päälle. Tuomari keskeytti rotikan suorituksen seuraamisten jälkeen. Siinä vaiheessa PUhma oli kyllä ehkä maannut jo yhtä kauan, kun muutkin koirat oli joutunu makaamaan... Tottis Tuhmiksella läpi:) Kaupungissa oli oma iloinen haukkuva itsensä. Kaupunkiosuus myös läpi, joten Puhmis sai Puhmiksen ensimmäisen koularin: BH :)
Tottiksesta video alla.

Puhma kävi aamulla fyssarilla, sen elokuisen A-estekiepautuksen takia. Jumissahan se oli, mutta vastasi hyvin käsittelyyn. Mennään varuiksi vielä parin viikon päästä uudestaan, että ei jää mitään piilojumia sinne.

Halitusmalituksen kanssa juhlistettiin vapaata viikonloppua suuntaamalla Kuopioon agilitykisoihin. 3 ykkösten rataa. Ei ollu mitään ihan helppoja: "putki kääntää, ei tarvitse vaihtaa kertaakaan ohjaava kättä" -ratoja, vaan oikeastaan ihan haasteellisia. Ekalla agiradalla tuli vähän tyhmä joku nitkautusohjaus väärään suuntaan ennen keppejä ja hali päätti mennä pituuden sivusta keppien sijaan, sen lisäks oli vähän turhan paljon vauhtia keinulla, niin otettiin se uusiks, vaikka ei vielä lentokeinun kriteerejä täyttänytkään. Hyppäri oli oikeastaan ihan kiva. Alussa vähän tyhmä ja tiukka lähestyminen 7 (?) esteelle, minkä jälkeen sai viilettää aika kovaa. Tää rata tuntu oikein kivalta, ja nollahan sieltä tuli yli 5m/s etenemällä ja voiton ja toisen LUVA:n kera. Vika agirata oli niin hyvä ja hieno, kunnes tuli muurista ohi.... Niiisk, siihen ei ois tarvinnu ku vähän pienen jonkun käskysanan tms... Tälläkin radala ykkösiin kuulumaton lähestyminen aalle (molemmat kerrat ihan vinosta vonkkelistä) ja lisäks vielä ekan kerran jälkeen tiukka käännös takaoikealle... Ei ehkä ihan ykkösten tasosta... Puhman eka aa oli tosi nätti neljän askeleen juoksu, tokalla tyhmä hasardiloikka....

Piipan kuulumiset alla kuvina :)

Sitten viime postauksen on ehtiny tapahtua aika paljon kaikenlaista. Heinä/elokuun vaihteessa pakattiin kimpsut ja kampust Ylivieskassa ja muutettiin vielä vähän kauemmas kotoa, eli Kuhmoon:) Valitettavasti mukaan pakkasin vaan yhen koiran, koska Simba lähti elokuuksi vietämään Etelän lomaa Jessin luokse Saukkolaan. Simban loma alkoikin ihan mukavasti. Pari kävi ekana viikonloppuna Labbisten rotumestaruus vepekokeessa ja kotiin tuomisena rotumestaruushopeeta:)

Simba jäikin sitten koko elokuuksi Jessin luokse. Pääsee siellä treenaamaan vepen SM:iä varten. Ilmo lähti joku aika sitte, nyt vaan jännätään, että mahtuuko labrasdori tänä vuonna mukaan:)

Simba on myös päässyt treenaamaan puruja. Pääsääntöisesti se on ollu kuulemma oikein pätevä pieni purukoira, mutta viime treeneissä vähän outo. Oli kuuma päivä, eikä se oikein halunnut purra. Varuiksi sille on nyt varattu fyssariaika, että josko se olis vaan jumissa jostain.

Halimali sen sijaan on keskittynyt olemaan perheen ainoa koira. Se nukkuu pää tyynyyllä, haluaa koko aika olla vieressä ja vaatii saada paljon rapsutuksia. Hali on myös päässyt treenaamaan aika paljon tottista. Ollaan täältä Kuhmosta löydetty meille kiva tottisporukka ja ollaan porukkana käyty pari kertaa treenaamassa ja sitten ollaan Tuhmiksen kanssa käyty kahestaan hiomassa kuvioita. Seuraaminen alkaa olla aika kivalla mallilla. Vähän yrittää välillä ennakoida jotain mysteerijääviä. Saattaa vaan yks kaks ilman mitään käsyä pysähtyä... Eilen kokeiltiin ekaa kertaa kokonainen PK seuruukaavio. Henkilöryhmää meillä ei ollu, mutta käveltiin henkilöryhmän koukerot, vaan ilman ihmisiä. Hali jakosoi oikein hyvin. Ensin hihnan kanssa ja sitten vielä ilman. (Tässä kohtaa täytyy varmaan myöntää, että hali on ilmotettu BH kokeeseen. Varasijalla ollaan, mutta on siis olemassa piene pieni mahdollisuus, että Tuhma joutuu kokeeseen:)).

Lisäks ollaan tehty paljon jäävien erotteluja. Istuminen ja seisominen toimii nyt jo ihan kokonaisina liikkeinä, niin oon alkanut vähän sotkemaan niitä. Pääasiassa, sillon kun keskittyy, niin tekee oikein nättejä jääviä ja oikeita asentoja, mutta jos yhtään ajatus on missään muualla, niin tekee vaan sen, mistä on viimeks palkattu.

Paikallaoloa ollaan päästy pari kertaa treenaamaan häiriön alla. On pysynyt hyvin, köllähtää kyllä heti lonkalle... laiska pieni... 

PK hyppyäkin aloteltiin. Täällä on semmonen pressueste, niin hypyytin ensin muutaman kertaa pallonoudolla 80cm, sit pari kertaa 90cm ja sit 100cm. Hyppää puhtaasti ja nätisti, oisko kerran hipassut estettä vähän. Eilen otettiin ekaa kertaa 650g kapula mukaan kuvioihin. Tein vaan paluuhyppyjä niin, että jätin sen kapulan kanssa istumaan esteen toiselle puolelle ja kutsuin. Kapula ei vaikuttanut itse hyppyyn mitenkään. Tuhma on jännä tyyppi. Kapulan pito on ihan fine, kaåulan tuominen on ihan fine, mutta kapulan nosto ei... En voi treenata sen kanssa niin, että heittäisin kapulan, koska se jää tyhmänä seisomaan kapulan viereen, että mitä helevettiä tälle pitää tehdä. Kun sen antaa sille suuhun, niin tuo ihan nätisti... Täytyy vissiin tehdä vähän nostotreeniä...

Aksaakin ollaan päästy tekemään viime viikolla. Tein samanlaista kepeille menoa, kun sillä plörinäksi menneellä hyppärillä ja osas 100% oikein... Lisäks tehtiin rataa, jossa muutamia perusohjauksia. Hali oli aika pätevä:) 

Kohta ollaan ehditty melkein kuukauden päivät olla täällä Ylivieskassa. Pikkuhiljaa alkaa paikat tulla tutuksi, kauppaan ei enää tarvii lähteä navigaattorin kanssa:D Muutamia kivoja ulkoilumaastoja on koirien kanssa löytyny, sekä tietty ulkoiluseuraa.

Labradori oli kaksi viikkoa Jessin luona etelänlomalla. Pari kävi neljä vepekoetta, joista kaksi kertaa VOI1, yksi VOI3 ja yksi VOI-. Ykköset oli ihan Piipan tasosia. Oisko tullu joku metri ohi jossain liikkeessä. Kolmosessa ei vienyt poikittaista suoraan, vaan rannan kautta:D Ja toi keskeytys oli, kun pitkässä köydessä tarttui köytee takasintulomatkalla ja ei ollut enää mahista hyvään ykköseen, niin jättivät leikin kesken.

Saatiin treenioikeus Ylivieskan kennelkerhon agilitykentälle, niin ollaan kahesti käyty reenaamassa. Ekalla kerralla Tuhma ei osannu keppejä. Meni jotenkin ihan paineeseen, meni matalana, hiipien ja väärin sisään, keskeltä ulos jne. Jätettiin ne sit hauto,aan, turha niitä on hinkata, kun se on tommosessa mielentilassa... Tokalla kerralla kepit meni kun vettä vaan , muuta aalle tarjos jostain syystä 2o2o:ia... Kiva että joka reenissä on oma ongelmansa, ei aika käy pitkäks:) Tehtiin myös renkaan hakemista vinosta kulmasta ja oli hieno:) Piippa teki rimojen pitämistä ja kontakteja. Kontaktit oli hienoja, rimat pysy, labradorilla oli räkä poskella koko reenin ajan. Siihen voi luottaa, että sillä on aina kivaa:)

Ollaan tehty myös vähän pihatottista. Tuhma on treenannu enimmäkseen seuraamista ja istumista. Huoh, ekat kolme treeniä tarjos vaan seisomista, ihan hienoja seisomisia, mutta ei yhtään istumista ekalla käskyllä... Mulla vähän pinna kiristy, Tuhma paineistu ja sit ei ainakaan istunu.... Noooh, muutama reeniä myöhemmin osaa istua:) Lisäks ollaan aloteltu noutoa. Tein niin, että ensin muutama luoksetulon eteenistuminen ja sit törkkäsin sille vaan kapulan suuhun ja pikku perkelehän tarjos heti kapulan kanssa eteen istumista!! Lisäks ollaan tehty kapula suussa puunkiertoja, että kykenee juoksemaan kapula suussa.  Alla pätkä Tuhma eilisistä tottiksista. Nyt alkaa seuraamisessa paikka olla aika kiva, näyttää jopa ihan iloselta, eikä mitenkään paineistuneelta!

Labradorillakin oli hetkellinen ei osaa istua faasi, joka tais ihan yhessä treenissä mennä ohi. Nyt ollaan vaan tehty ihan perussettiä vähän häiriöseuraamista ja seuraamiseen yritetty saada vähän tiiviyttä. Nyt ollaan parin päiän sisään tehty kaks jälkeä. Molemmat ihan nurmelle. Eka oli ehkä pikkasen turhan vauhdikas, mutta esineet ilmas tosi hienosti ja nopeesti. Toka (alla videolla),oli paremmalla keskittymisellä, söi enemmän ruokaa, jäljesti paremmin, mutta ei halunnu ilmasta esineitä.... Näyttää olevan, että jos on siinä ruokailu mielentilassa, niin ei ilmase ja jos on jäljestämässä, ei syömässä, niin sit ilmasee... Oon nytki tehny jo niin, etä ennen esinettä on joku 10 tyhjää askelta, että ei ihan ruoka poskessa tuu esineelle.

Labrakoira otti yleisvoinnillisesti jonkin verran takapakkia loppuviikosta. Keskiviikkona alkanut ripsa jatkui ja huomattavasti paheni edetessään. To-la labra kakkasi pelkkää verta. Alkoi siitä kuitenkin pikkuhiljaa tokenemaan ja oli yleisvoinniltaan pirteä ja suostui hyvin juomaan mun tarjoamia makuvesiä, ettei päässyt kuivumaan. Oli kuitenkin hetkellisesti lähellä, ettei oltas lähetty piipaapiipaa päivystykseen, kun pelkäsin sen vuotavan kuiviin suoliston kautta... Sununtaista eteenpäin ollaan kuitenkin menty vaan parempaan suuntaan ja tänään ajattelin uskaltaa antaa ekan kerran oikeeta ruokaa (sitten viime viikon tiistain...). Herra on jonkin verran laihtunut, mutta se nyt on ehkä oletettavaa viikon riisi/raejuusto-dieetillä.

Haavasta otin tikit pois lauantaina ja se on parantunut ihan tosi hyvin. Herra ei vieläkään ole askeltakaan ontunut, yrittää väliläl hihnassa ottaa vinttikoirahepuleita... Että lepo on meidän molempien mielestä kovin turhaa... Mennään huomenna fyssarille, jolta toivottavasti saadaan vihreetä valoa edes jonkinmoisten kävelylenkkien tekemiseen. Nyt on siis saanut käydä tasan pissalla tossa pihalla...

Pentupentunen on jatkanut aksakoiran virkaa menestyksekkäästi. Omissa viikkotreeneissä lapsikoira oli pätevä. Yritin sisäänajaa sille siinä kentän laidalla sitä A: rytmiä, mutta ei jotenkin suostunut ymmärtämään. Täytyy joku kerta mennä erikseen isolla tilalla aloittamaan sen treenaaminen. Perjantaina käytiin taas Juhalla akatemialla. Niiiiiisk, meidän on pakko tehdä puomin ylösmenolle jotain, koska loikkas sen kyllä oikein innoissan, varmaan puomin puoleenväliin.... Uutena asiana oli rengas radalla ja hieman vinossa kulmassa. EI millään tajunnu... Ei yhtään kattonu eteenpäin, vaan roiskas vaan josatin välistä... Kun laitettiin ihmiset seisomaan niiden aukkojen kohdalle, niin eikös jo hieman paremmin alkanut kattomaan sitä rengasta:) 

Sunnuntaina puruissa akoi löytymään super asennetta tekemiseen. Oli oikeesti vihasen näkönen haukuissa, näytti hampaita:) Yhä rauha oli hiiiirveen vaikea, mälväs, ite purut oli kaikki hyvällä otteella ja syviä. Kotiläksynä vois alkaa tekemään vähän hallintaa tyynyn läheisyydessä. Sekä sitä rauhaa, ja niitä hyppyjä. 

Eilen Puhveli kävi virallisissa kuvissa meillä koululla. Kuvattiin virallisena lonkat ja kyynärät. Lisäksi kuvattiin myös selkä, olat, polvet, ranteet ja etujalkojen varpaat. Ja kaikki näytti superhyvältä:) kennelliiton laskua odotellessa. Kuvat alla. Jätkä painaa tasan 21kg.

LABRANOUTAJA HAALI KIERTOPALKINTOJA!! Saanen esitellä Labradorinnoutajakerhon 

- VUODEN AGILITYLABRADORI JA
- VUODEN VESIPELASTUSLABRADORI maailman paras Hiipaa-Piipaa!!!