Kuukaudessa ehtii treenata ja kisata vähän kaiken näköistä :D Ennen kaikkea meidän lauma on opetellut elämään ilman yhtä jäsentä. Päivä päivältä elämä on helpompaa, pikkujuttuja oppii tekemään uudella tavalla. Enää ei tarvitse vilkaista ulos ennen koirien päästämistä, ettei naapurin kissa hengaile pihalla, lenkille nappaa automaattisesti mukaan enää kaksi hihnaa, illalla laittaa tiskipöydälle odottamaan enää kaksi kuppia. Pieniä asioita, jotka alkuun olivat aika vaikeita. 

Ensimmäiset kisat käytiin jo seuraavana viikonloppuna. Hämeenlinnassa rallia Pipsan kanssa. Nurmi oli märkää ja labranoutaja ei halunnut mennä maahan... 87p ja 3 sija.  Seuraavat kisat olivatkin rallin piirinmestaruudet Kankaanpäässä. Pipsan kanssa lähdettiin puolustamaan viime vuoden mestaruutta. Lisäksi kisattiin HPSH:n joukkueessa. Pipsa teki oikein kivan radan hyvällä asenteella. Oikealla pyörähdystä ei lähtenyt tekemään ja sen jouduin uusimaan. Lisäksi joku kukkanen oli -1 verran eriaikainen. Tulokseksi siis 96 pistettä. Jännäksi veti, sillä MES luokassa nähtiin useampi nätti rata ja kisajärjestäjät panttasivat tuloksia. Kakkonen ja ykkönen tasapisteillä 96 ja Pipsa näistä reilun 10sec nopeampi ja kruunattiin toistamiseen Satakunnan kennelpiirin piirinmestariksi. HPSH:n joukkue voitti joukkuekultaa!

Viikko tästä käytiin lauantaina Tampereella Rally-tokon SM kisat. Pipsa starttasi toisessa rataantutustumisryhmässä toiseksiviimeisenä. Rata oli helpohko, ei mitään suurta kommervenkkiä tai kikkailua. Pipsa tuntui ihan superhyvälle koko radan. Vire kantoi aika kivasti, peruutus sivulla oli kerrankin suora. MUTTA herra ei yksinkertasesti kyennyt vaihtamaan puolta selän takana. Ei vaikka kuinka yritti. 77p ja ei mitään asiaa finaaliin. Ensi vuonna ehkä uusi yritys. Video radasta TÄÄLLÄ..

Lauantaina rallin SM:t sunnuntaina vepen SM:t Luumäellä. Jessi arpoi heille suortusnumeron 14, eli viimeisenä startti. TARKEMPI KOESELOSTUS TÄÄLLÄ. Mutta lyhyt virsi kaunis, meidän Pipsa on vesipelastuksen SUOMENMESTARI 2018!

Kauaa ei ehditty arvokisoista lepäilemään, sillä seuraavana viikonloppuna kisattiin. Nimittäin Liperissä palveluskoirien pohjoismaiden mestaruudesta kera lainakoira bc Fisun. Alkukesäinen SM voitto jäljellä toi meille Fisun kanssa edustuspaikan maajoukkueessa. 

Kisat alkoivat meidän osalta lauantaina tottiksilla aamusta. Fisu teki nätin tottiksen, noudon palautus vino, ei muita virheitä ja pisteitä kertyi 76,5/80. Lauantana iltapäivänä lähdettiin ensimmäiselle jäljelle. Janalla hieman vino eteneminen ja takajälki tiputti pisteitä roimasti mutta itse jäljellä mentiin aika nappiin ja kaikki 8 keppiä nousivat. 

Sunnuntaille lähdettiin siis sijalta 4/12, vain 0,25p kolmossijasta. Sunnuntai alkoi jäljellä, taas harmittavasti takajälki, itse jäljellä nousivat kaikki 8 keppiä taas. Jäljen jälkeen pieni hengähdystauko ja esineruutuun. Esineruutu oli meille vaikea, en ohjaajana hahmottanut ruutua kunnolla ja Fisu käytti enemmän aikaa juoksenteluun kun etsimiseen, esineitä nousi sallitussa ajassa vain 2, mikä tiputti meidän mitallitaistosta. Muutkaan eivät onnistuneet kaikilla osa-alueilla täydellisesti, joten pidimme saman sijaluvun kun millä sunnuntaille lähdettiin ja Fisukala on näin ollen pohjoismaiden neljänneksi paras jälkikoira <3

Treenirintamalla ollaan Rapusen kanssa ahkerasti painettu tottista. Eteenistuminen onnistuu yhden askeleen matkalta jo aika kivasti. Sivulle hakeutuu jo nätimmin, ei rynni säkä edellä. Seuraamista ollaan tehty imuttamalla, ja asenne on aika kiva. Maahanmeno sekä sivulta että ns liikkeestä on aika nätti, seisominen on hyvin hmmmm ilmava :D Paljon on hyvällä mallilla, mutta hirveästi on vielä töitä, että ei loppusyksystä ja talvesta tylsä tule.

Ehdittiin myös käymään labrojen kanssa läpivalaisussa. Pipsasta polven kontrolli ja jeeee paraneminen on supermallilla ja labra onkin kohta jo kuukauden elänyt normaalia koiran elämää. Lapsikoira kävi välikuvissa ja onni on terve pentu <3 Olat, kyynätä, lonkat näyttävät kaikki hyvältä!

Rapupapusta on nyt jyrkästi kieletty enää kasvamasta, se kasvaa ihan liikaa ja ihan liian äkkiä se on jo ihan iso poika :( Se on kasvanut hirveän tasaisesti, nyt se on vielä inasen takakorkea... Muuten rakenteeltan nätisti kulmautunut, liikkuu ketterästi. Rapu sai myös 16 viikkoisrokotukset ja hienon passin. 

Rapun viime aikojen treenit ovat olleet hieman kotitottista ja hakua. Alkuunhan yritin opettaa sille sen sivulta maahanmenon ns etujalkakaukotekniikalla. Asiaa hieman kuitenkin tutkiskelin ja selvittelin ja pari reeniä jo paljasti, että siitä ei tule tulemaan hyvä, joten vaihdettiin tavan sivulta maahanmenoon. Nää näyttää jo ekan kahden reenin jälkeen tosi hyviltä. lätsähtää ihan tasajalkaa kivasti alas. Nyt täytyisi vielä yhdistää tämä sivulta alasmenoon, nyt tekee vielä edessä. Ja sitten alkaa pikkuhiljaa lisäämään paikkiksen kestoa. "Pam" tulee olemaan tämä sivulta maahan käsky, ja se tulee samalla olemaan paikkamakuukäsky. 

Seisomiseen on nyt alettu yhdistämään myös kestoa, eli pelkkä pomppu ei riitä, vaan siihen asentoon täytyy myös jäädä. Nättää aika kivalle. 

Haussa on nyt tehty hajuhakupareja. Maalimiehet olleet viidessäkympissä ja käyty hakemassa haju oikealta ja sitten vasemmalta. Sitten lähetetty oikealle ja sitten vasemmalle. Nää on menneet ihan superhyvin. Onohan näitä tehty nyt kerran vai kaks. Ainakin viime treeneissä teki ihan tosi hienot ekat kolme pistoa. Kolmannella pistolla sai kesken matkaa viiteenkymppiin päähän, että mm voisikin olla tuon yhden kannon takana n 25 syvällä, pysähtyi siihen hetkeksi pyörimään ja haistelemaan, mutta kun ei siitä löytynyt, niin jatkoi ihan piikkisuoraan sinne viiteenkymppiin asti ja löysi. Score hyvä papu!

Tuhma jälkitunnelin päässä paistaa vihdoin valo <3 olen niin masistellut sen saatanan keppi-ilmasun kanssa, että ei rajaa. Alkuun se tuominen oli ihan hirveän vaikeaa, halusi vaan jäädä pureskelemaan keppejä. Vaatimalla sain sen paineeseen ja kiersi kepit kaukaa. No sitten lähdettiin rakentamaan maahanmenoa, joka sujuikin erinomaisen hyvin, kun kepit oli tiellä omana tehtävänään, mutta kun niitä lähti viemään jäljelle, niin viiletti iloisesti yli ja kun asiasta huomautti, niin ei enää suostunut tekemään mitään (ps. en tykkää pehmeistä koirista). Joten aloitettiin ihan uudestaan kotona olkkarin lattialla keppiharjoitus alusta. Laitoin jälkikepin lattialle, naksu käteen, ja annoin tuhman itse valita tarjoamalla, että miten se haluaa niitä ilmaista. Ja näin ilmaisutavaksi muotoutui uudestaan keppien tuominen nenäkosketuksella käteen. Tehtiin muutama keppietsintä sisällä ja toi kepin aina nätisti ja innolla nenäkosketukseen. Uskalsin siirtää kepit pihalle niin, että Tuhma näki, kun kävin tallomassa n 15m jäljen, mutaa ei nähnyt, mihin kohtaan sen kepin tipautin. Tässäkin etsi ja toi hyvin. Pidensin pikkuhiljaa niin, että yhä näki tallomisen, siihen, että jäljellä oli n 3-5 keppiä. Teki nätisti töitä. Yhden samalaisen lyhyen keppijälkiharjoituksen tein niin, että ei nähnyt tallomista. Ja kun tämäkin sujui erinomaisesti, kokeiltiin viime ke jälkiryhmän vikoissa treeneissä ihan oikeaa jälkeä, jossa oli oikeita keppejä ja kulmia ja jana. Jana lähti oikealle, nappasi jäljen hyvin, kulmat tarkasti, ja KEPIT NOSTI! Jäljellä on yhä ennen kulmaa yksi nappula ja kulman jälkeen toinen. Kepeistä nyt ollut nakkia palkkana. EIköhän Tuhmikista vielä jälkikoira <3

Piispaliisan kanssa on tehty muutama peltojälki ihan vaan mielenvirkistykseksi. Se on aina saanut niin kaahata ja olla epätarkka, että en vaan yksinkertaisesti jaksa opettaa sitä niin tarkaksi, kuin mitä peltojäljellä kisaaminen vaatisi. Mutta hauskaa sillä on ollut, ja maahanmenoilmaisu pellolla on sille ihan itsestäänselvyys. 

Eilen käytiin myös tekemässä Pipsan eka oikea verijälki. Jälki oli ehtinyt vanhentua rutikuivassa metsässä n 26h. Pituutta oli noin koemitta, eli 300m kolmella sivulla, kaksi kulmaa, joissa makaukset. Aika kivasti Pipsa pysyi jäljellä, makaukset olisi voinut ehkä ilmaista selkeämmin. Mutta eiköhän siitä mejäeläin vielä tehdä :D

Isolabradori käy ja kukkuu mainiosti. Jalka näyttää päivä päivältä paremmalta. Tänään haava oli ottanut vähän takapakkia, kun ihan haavan yläreuna vähän repsottaa ja oli kerännyt jtn möhmää + kosteutta ja haisi hieman märkäiselle. Aloitettiin pikapikaa antibioottikuuri ja paikallishoidot, sillä mitään luutulehdusta tai metalliosien ympärille kerääntyvää mätää ei tähän projektiin tarvita. Isolabra ei itse ole moksiskaan vieläkään. Tikit otettiin kanssa juuri pois.

Pikkulabradorin kanssa ollaan pohdittu syntyjä syviä aiheesta sivulletulo. Edellisen postauksen videolla näkee, että se on hyvin ruma, tulee "säkä edellä". Tähän saatin nyt vinkiksi kokeilla ensin käsikosketusta sivulla ja siitä vasta sivulletuloa. Ainakin ekan treenin jälkeen olemme vielä iloisen optimistisia tämän suhteen, näyttäisi aika kivalle. 

Pipsan toipumiskuulumisia:
 
Päivä 1 leikkauksen jälkeen meni tosi nousujohteisesti. Aamusta kun lähti varaamaan painoa jalalle, niin illalla se jo käveli aika normaalinoloisesti. Päivänä 2 se jo nosti koipea niin, että varas sille leikatulle. Samana iltana yritti jo kuopia sillä jalalla. Sänkyyn ja sohvalle on yrittänyt pomppia päivästä 2 eteenpäin. 1 ja 2 päivän aikana leikkausalueella alkoi kudosturvotus. Alkuun se oli vain polven yläpuolella masmalossa, mutta sunnuntai illasta valahti myös kintereeseen n kananmunan kokoinen turvotus. Pieni hierominen ja kylmääminen laksee turvotusta. Kipulaastari napattiin irti maanantaina (päivä 3) ja sen jälkeen on ollut tulehduskipulääkkeen ja kylmäämisen varassa. Hyvin käyttää jalkaa myös ennen kipulääkkeen antoa, kun edellisestä satsista on kulunut jo se 24h. Yhtään ei ole yrittänyt nuolla haavaa, joten kauluria ei (paha minä) ole pidetty kertaakaan. Hihnaan jouduin ottamaan sen sunnuntai illasta eteenpäin. Pahin humala oli nähtävästi nukuttu pois, joten vauhti meinasi kasvaa liikaa.

Rapupapu on yhä ollut aivan ihana ja iloinen ja reipas. Ärsyttävänä piirteenä siitä on löytynyt se, että se syö ulkona KAIKEN. Pikkukivet on suurta herkkua. Kaksi kuollutta pikkulintua se on jo löytänyt metsästä, kantanut mun jalkoihin ja yrittänyt nielaista kokonaisena... iiiiuuuuuuu. Lampaanpaska oli suuuuuuuurta herkkua, sitä meni ainakin kahden Rapun verran eilen. 

Treenipuolella ollaan nyt vähän jumituttu sivulletulotreeneissä. Selkeesti mieltää sivu käskyn nyt takapuolnheitoksi. Yrittää liikaa ja parhaassa tapauksessa se pakittaa mua ympäri, aina hetkeksi pysähtyen sivulle, että saisiko tästä palkan :D Kokeilin tänään nyt ihan vaan, että naksuttelen siitä, kun se a) korjaa toiseen suuntaan, kun taaksepäin ja b) liikkuu kun mä liikun. Se on niin hyvin ymmärtänyt ton naksuttelun ja se tykkääkin tarjota vähän kaikkea, niin josko se saisi tästä kiinni seuraamisesta. 

Maahanmenot alkaa sujumaan myös jo käskystä. Ekat on aina hieman epävarmoja, mutta sen jälkeen varmuus kasvaa. En ole vielä päättänyt, että miten haluan, että se menee sivulta maahan. Normaalisti lätsähtämällä, vai opetanko sen menemään siinäkin etujalakakaukotyyppisesti taaksepäin maahan. 

Istuminen on aika vahva. Siinä asennossa myös odottaminen on aika hyvällä mallilla.

Seisominen pompun kautta ei näytä tuovan ongelmia, Rapu on osottautunut olevan oikea viereripomppupallo normiarjessakin.

Rapu on käynyt ekat hakutreenitkin. Oltiin Ulvilan vanhan kaatopaikan maastoissa. Oli aika lämmin, eikä oikein tuullut ollenkaan. Rapu ei oikein harrasta hihnalenkkeilyä, joten hylkäsin siis ajatuksen perinteisestä hajuhausta, koska se ei liiku hihnassa mihinkään suuntaan. Päästin sen siis vaan irti keskilinjalla ja lähdettiin yhdessä kävelemään metsään. Alkoi nostelemaan nenää aika nopeasti, että sai hajun ukosta, mutta ei ihan uskaltanut mennä katsomaan, että mitä siellä on. Ja sinä vaiheessa kun näki pressun alla makaavan ukon, niin meni vähän enemmän vielä pupu pöksyyn. Pyysin sitten maalimiestä rauhallisesti maatessaan kehumaan Rapua ja juttelemaan sille mukavia, niin tästähän penska innostu ja pomppasi isolla loikalla maalimiehen kainaloon pusuttelemaan. Näitä löytöjä tehtiin neljä ja kaikki oli oikein hyviä. Harmittaa ihan Rapun puolesta, että tuuli oli niin köykäsen olematon, koske se selkeesti yritti vähän nostella nenää, mutta ilma vaan seisoi paikallaan.