Ei me loppuvuotta 2018 ihan niin hiljaisesti eletty, kun mitä blogin päivittämistiheys voisi olettaa :D Loppuvuodesta tuntui sille, että kaikki alkoi naksahtamaan paikoilleen. Joulukuun puolivälin tienoilla kaveri vinkkasi, että pieni musta pustykorvainen, lyhytkarvainen 4v belginarttu olisi kotia vailla. Meillä on ollut suuri pystykorvavaje Tuhman kuoleman jälkeen, joten seuraavana päivänä kävin tapaamassa Lystiä. Hauskan oloinen pitkäsääri. Juoksut olivat juuri loppumassa, joten Lysti jäi vielä viikoksi kasvattajalle laimentelemaan ihania tuoksujaan, ettei pojat ahdistelisi sitä heti kättelyssä liikaa. Viikkoa ennen joulua haettiin Lysti kotiin. 

Lystillä ja Rapsalla synkkasi heti. Ulkona ne juoksi rallia kun viimeistä päivää, sisällä ne paini, kunnes nukahtivat toistensa kainaloihin <3

Pipsa innostui välillä painimaan Lystin kanssa, mutta enemmän se näytti olevan tyytyväinen siihen, että joku muu piti Rapsan tyytyväisenä :D

Joulua vietettiin Kirkkonummella viikonloppuna ennen aattoa. Hieman jänskätti, että mitä Lysti sanoisi Mörköstä ja Lumosta. Mutta Lysti fiksuna tyttönä väisti murisivia karvapalloja. Pörröiset eivät juurikaan arvostaneet uutta tyttöä heidän kotonaan... Jouluaatto tuli ja meni töiden merkeissä. Juhlatuuli aattona oli muutenkin aika kaukana, sillä se oli ensimmäinen Joulu ilman synttäripoika Tuhmaa. Tuhmikki olisi Jouuna täyttänyt viisi. 

Uudenvuoden rientoihin oltiin kouluporukalla vuokrattu mökki Hattulasta. Ajatus oli lähteä sinne lauantaina iltapäivällä (aamupäivän kisatöissä Tamskilla), viettä mökillä la-su, mennä su-ma yöksi töihin ja siitä taas ma-ti mökille. Onnistuin kuitenkin puretuttamaan sormeni töissä perjantaina ja lauantaina sormessa olikin pieni paise ja työyö vaihtui saikkuun ja koko viikonloppu mökkeilyksi.

Lauantai meni mökillä rennosti. Lauantaina herättiin ennen muita. Käytin koirat aamulenksalla, Rapsa ja Lysti juoksi menemään kuin viimeistä päivää. Mentiin sisälle, muut vielä nukkuivat, aloin keittämään kahvia. Olin selkä kääntyneenä koiriin päin, sain napsautettua keittimen päälle, kun alkoi järyttävä rähinä. Rapsa onneksi luikki karkuun minkä pienistä kintuistaan pääsi, Lysti ja Pipsa oli toistensa kurkussa kiinni. Yritin vetää Pipsasta, Lysti tuli perässä, yritin vetää Lystistä, Pipsa tuli perässä. Pienoinen paniikki, että miten helvetissä saan ne irti toisistaan. Onneksi tiskialtaassa oli kattila puolillaan vettä. Heitin sen koirien päälle ja ne irroittivat, eivätkä onneksi jääneet kyräilemään toisiaan. Pikaisesti Pipsa käskyn alle makoilemaan, Lysti hinanaan ja kiinni keittiön pöytään. Pikainen tsekki, ei reikiä Lystissä. Pipsa pois käskyn alta ja perkele se on ihan kolmijalkainen. Lysti oli saanut purtua sitä oikeaan kyynärään. Jalka turposi alle vartissa nelinkertaiseksi toiseen jalkaan nähden. Ei muuta kun koirat autoon ja nokka piipaapiipaa.vauhtia kohti Hattulan päivystystä. Tuikkasin Pipsan unten maille, kipikset ja antibiootit suoneen. Jalasta rtg kuva, eikä luita vaikuttanut olevan kuitenkaan rikki. Karvojen ajelu paljasti yhden kulmurin mentävän reiän jalkapöydässä, muutamia pidempia ihonaarmuja kyynärän alueella ja yhden syvän kulmurin mentävän reiän kyynärän sisäpinnalla. Sondilla kokeilemalla haavaonteloa oli valtavasti ja purema näytti syvältä, joten luotto-ortopedin ahdistelu ja sain hänet onneksi kiinni ja hän lupautui katsomaan jalan läpi, vaikka oli sunnuntai. 

Toijalassa humautettiin Pipsalta uudestaan taju pois, avattiin hieman isommaksi kyynärän sisäpinnan reikää, että pääsi näkemään tuhot. Tämä reikä itsessään ei ollut niinkään ongelmallinen, se aiheutti onteloa enemm'n jalan etupinnalle, missä ei niinkään ole mitään tärkeää. Mutta haavan pidennyksessä todettiin, että kyynärän kohdalla ei hammas ollut mennyt ihosta läpi, mutta repinyt nahan alle kaiken rikki. Lihaskalvot, lihakset, kaikki paitsi nivelkapseli oli rikki kyynärään mentäessä :( Ortopedi ompeli kalvoista kiinni mitä kykeni, iho suljettiin löyhästi, että turvotuserite pääsee pois. Kyynärästä otetiin näyte, eikä purema onneksi mennyt niveleen asti. Lysti jäi samalla reissulla.

Vuodenvaihde meni Pipsalla tramalhuuruissa. P.S. opiaattipisa on serkä surtullinen, että erityisen huvittava. Jalka oli ohtuu kipeä pari päivää. Turvotus kesti pidempään. Ja jalka eritti tasaisesti koko aika (=kaikki paikat oli veressä ja Simban perässä sai kävellä mopin kanssa).

Jalka kävi läpi kaikki punasen/purppuran värit, kunnes mustelma alkoi asettumaan. 

Tällä viikolla, eli reilu 10 päivää puremasta alkoi haavan reunat olla sen verran kääntyneinä sisäänpäin, ettei niillä ollut mitään mahdollisuutta enää ottaa yhteen siististi. Onneksi potilas on mitä kiletin, joten ei tarvinnut uutta humautusta, vaan paikallispuudutuksessa avattiin vanhat ompeleet, tuoreistettiin haavan reunat ja ommeltiin uudestaan kiinni. Nyt tiiviimmin.

Nyt kinttu on parantunut aika kivasti. Kun kudosneste ei enää pääse vuotamaan pihalle, on tikkien kohdalla pientä turotusta, mutta haava nätisti sulkeutunut, koska kama ei pääse enää ulos. Turvotuskin on jo aika hyvin asettunut. Tältä kinttu näyttää nyt. Haavan kohdalla turvotus kokonaan pois. Kainalossa on tommoinen möykky, erottuu nätisti myös kuvasta. Se ei ole nestettä, vaan tuntuu kiinteälle. Mahdollisesti jotain revennyt, eikä löytänyt tietään takaisin kotiin. Tästä hyvästä Pipsa voitti itselleen vielä toisen kierroksen ortopedin väänneltävänä. Pitääkin heti maanantaina yrittää muistaa soittaa aikaa.

Muuten ollaan epäsäännöllisen säännöllisesti treenattu. Mitä Rapsa osaa?
TOTTIS
- luoksetulon lopun osaa lyhyeltä etäisyydeltä ilman käsiapuja. Välillä saattaa jäädää ihan 2 astetta peppu vinoon mun suunnasta katsottonua vasemmalle. Osaa tulla eteen vasta edestä, eli ei osaa vinoja kulmia vielä. Ei myöskään osaa pitkiä matkoja. 
- seuraaminen: tekee pääasiassa kivalla asenteella. Osaa seurata ilman apuja suoralla ja loivia käännöksiä. Tiukkoja kulmia ja täyskäännöksiä ei vielä ole tehty seuraamisen yhteydessä. Tekee niitä kyllä paikallaan käännöksinä, mutta kääntää niissä rumasti päät ulospäin, joten ei vielä valmiita ympättäväksi seuruuseen. Perusasennosta lähtee joskus liikkeelle vähän varovaisesti, eikä juurikaan kestä häiriötä vielä. Alla olevalla videolla esimerkiski näkyy, että ensimmäistä kertaa treenataan niin, että hallissa joku haukkuu. Ottaa siitä paljon häiriötä ja tarvitsee paljon tsemppiä. Pääasääntöisesti kuitenkin seuraa suorassa, hyvässä paikassa, häntä heiluu ja näyttää iloiselta.
- perusasento. Tarkoitus on ottaa se peruasentoon takaa kiertämällä. Kierrä käskyllä osaa kiertää takaa tiiviisti ja tulla perusasentoon. Ehkä jää inasen peppu selän taakse istumaan, eli vaatii vielä hienosäätöä. Mun käsi perusasennossa viel väärässä kohdassa, en ole keskinyt, että mihin sen asettaisin...
- edestä osaa myös tulla vasemman kautta sivulle. pääsääntöisesti nätisti ja suoraan. 
- Paikkamakuu: tehnyt nyt ensimmäistä kertaa ryhmämakuuta sekä niin, että mä käyn piilossa. Makaa rauhallisena ja keskittyneenä, ei nuuskuttele. Suuria häiriöitä ei ole vielä kokeiltu. Sivulta menee maahan taaksepäin (etujalkakaukotekniikalla) tällä ei jää kyynärät ilmaan ja pysyy suorassa.
- Jäävät: Istuminen. Istuu! ei enää läsähdä maahan :D ei olle tehty vielä seuraamisesta, vaan vapaatyylisestä sivullahengailusta. Saisi olla nopeampi ja vahvempi, mutta ehkä se sieltä vielä tulee. 
- Jäävtä: Maahanmeno: Menee maahan! Pysyy maassa. On tehty joitain kertoja seuraamisestakin, muta siitä on jo aikaa. Nyt ollaan tehty vain eriliisenä tekniikkatreeninä. Menee taaksepäin maahan ja menee halukkaan näköisenä ja jää ryhdikkäästi makaamaan. (noin miljoona kertaa parempi makuu kun Pipsalla :D)
-  Jäävät: seisominen.  Pompputyylillä lopikat oli niin valtavia, että sitä piti hieman jatkojalostaa. Kokeiltiin sen jälkeen peruutusta, mutta peruuttamalla alkoi tarjoamaan pientä pomppua taaksepäin ja tätä on nyt lähdetty vahvistamaan. Ei vielä missään määrin varma tai muutenkaa kovin hyvä, mutta palikat alkaa olla kohta ehkä olemassa. Seisomassa ei pysy, ei vaikka kuinka pyytäisi. Läsähtää heti istumaa :o Onneksi seisomista tarvitaan vasta avossa, joten ei heti tule vastaan
- Nouto: nähnyt kapulan ehkä kaksi kertaa, joten noudosta ei vielä voida puhua. Yritti kantaa kapulaa laipasta. Leikkii kapulalla etujaloillaan. Eli todella pitkä polku vielä edessä, että siitä saadaan koekelpoinen:D
- Hyppy: Tehty kerran niin, että apparin kanssa ollaan eri puolella hyppyä ja rapsa suhaa meidän väliä ja saa aina namia, kun menee hypyn yli. Saatanallisia kenguruloikkia, vaikka hyppyn 15cm korkea:D ei siis vielä ihan salonkikelpoinen tämäkään. 

HAKU
- Rapsa tekee suoria pistoja ilman apuja. Pistot on pääsääntöisesti suoria, välillä tulee aivopieruja. 
- Maaston muoto usein vielä vie pientä lasta, eli vaikeisiin kohtiin on tehty ääniavulla. 
- Kestää jo yhden tai max 2 toistoa samaan kohtaan, jos ei ensimmäisellä olekaan löytänyt. 
- Tuntuu selkeästi etsivän nenällä, koska saattaa juosta ihan vierestä ohi, jos on tuulen väärällä puolella.
- Motivaatio kohdillaan, lähtee maastoon mielellään, iloinen löytäessään maalimiehen.
- Ilmaisusta ei vielä tietoakaan. En ole saanut Rapua haukkumaan vaikka olen kuinka yrittänyt sitä härnätä. Se on just siinä veitsen terällä, että voisi sanoa HAU, mutta ei vaan suostu avaamaan turpavärkkiään. Kohta alan vajota epätoivoon ja askartelen sille rullan. Paitsi että en halua rullakoiraa :( Auttakaa joku, parhaat vinkit kehiin. Miten tehdään mykästä haukkuva?

HAKUVIDEO

​ESINERUUTU
- Tehty hajuhakutyyliin. Käydään yhdessä hakemassa haju liinassa, palataan etulinjalle ja lähetän. Tähän tyyliin etsii lähetyksen jälkeen sitkeästi ja löytää. Nyt myös palauttaa kohtuu suoraviivaisesti :D
- Ollut vain 1 esine kerrallaan, ettei palautusvaihdeessa tule houkutusta etsiä esine suussa lisää.
- Pelkällä lähetyksellä ilman hajuhakua alle jää pyörimään ensin etulijalle ja syventää siitä. Juoksee tähän tyyliin vähän nenä kiinn, joten ei vielä ihan käyttökelpoinen. Täytyy reenata lisää. 

MITÄ PAPU HALUAISI TEHDÄ 2019 
Tai siis Rapsalta ei kysytä. Mitä Emma haluaisi Papun kanssa tehdä 2019 olisi varmaan parempi :D
- Alkuvuodesta mennään luustokuviin. Jännittää jo valmiiksi, vaikka se onkin välikuvattu terveeksi.
- Keväällä BH koe. 
- Syksyllä HK1.
- Kesän/syksyn aikana taipparit.
- Hieman kutkuttaisi kokeilla Rapsan kanssa myös tokoa, joten mahdollisesti ALO1 voisi olla myös tavoite tulevalle vuodelle.
- Kun haku alkaa loksahtaa paikalleen, niin voisi aloittaa kesällä myös jäljestämään ja sitä kautta alkaisi olla EK asiat kohdillaan.

MITÄ PIPSA HALUAISI TEHDÄ 2019
- Pysyä terveenä
- Käydä vepekisoissa Jessin kanssa
- Ehkä rallytokoillaan.

Kuukaudessa ehtii treenata ja kisata vähän kaiken näköistä :D Ennen kaikkea meidän lauma on opetellut elämään ilman yhtä jäsentä. Päivä päivältä elämä on helpompaa, pikkujuttuja oppii tekemään uudella tavalla. Enää ei tarvitse vilkaista ulos ennen koirien päästämistä, ettei naapurin kissa hengaile pihalla, lenkille nappaa automaattisesti mukaan enää kaksi hihnaa, illalla laittaa tiskipöydälle odottamaan enää kaksi kuppia. Pieniä asioita, jotka alkuun olivat aika vaikeita. 

Ensimmäiset kisat käytiin jo seuraavana viikonloppuna. Hämeenlinnassa rallia Pipsan kanssa. Nurmi oli märkää ja labranoutaja ei halunnut mennä maahan... 87p ja 3 sija.  Seuraavat kisat olivatkin rallin piirinmestaruudet Kankaanpäässä. Pipsan kanssa lähdettiin puolustamaan viime vuoden mestaruutta. Lisäksi kisattiin HPSH:n joukkueessa. Pipsa teki oikein kivan radan hyvällä asenteella. Oikealla pyörähdystä ei lähtenyt tekemään ja sen jouduin uusimaan. Lisäksi joku kukkanen oli -1 verran eriaikainen. Tulokseksi siis 96 pistettä. Jännäksi veti, sillä MES luokassa nähtiin useampi nätti rata ja kisajärjestäjät panttasivat tuloksia. Kakkonen ja ykkönen tasapisteillä 96 ja Pipsa näistä reilun 10sec nopeampi ja kruunattiin toistamiseen Satakunnan kennelpiirin piirinmestariksi. HPSH:n joukkue voitti joukkuekultaa!

Viikko tästä käytiin lauantaina Tampereella Rally-tokon SM kisat. Pipsa starttasi toisessa rataantutustumisryhmässä toiseksiviimeisenä. Rata oli helpohko, ei mitään suurta kommervenkkiä tai kikkailua. Pipsa tuntui ihan superhyvälle koko radan. Vire kantoi aika kivasti, peruutus sivulla oli kerrankin suora. MUTTA herra ei yksinkertasesti kyennyt vaihtamaan puolta selän takana. Ei vaikka kuinka yritti. 77p ja ei mitään asiaa finaaliin. Ensi vuonna ehkä uusi yritys. Video radasta TÄÄLLÄ..

Lauantaina rallin SM:t sunnuntaina vepen SM:t Luumäellä. Jessi arpoi heille suortusnumeron 14, eli viimeisenä startti. TARKEMPI KOESELOSTUS TÄÄLLÄ. Mutta lyhyt virsi kaunis, meidän Pipsa on vesipelastuksen SUOMENMESTARI 2018!

Kauaa ei ehditty arvokisoista lepäilemään, sillä seuraavana viikonloppuna kisattiin. Nimittäin Liperissä palveluskoirien pohjoismaiden mestaruudesta kera lainakoira bc Fisun. Alkukesäinen SM voitto jäljellä toi meille Fisun kanssa edustuspaikan maajoukkueessa. 

Kisat alkoivat meidän osalta lauantaina tottiksilla aamusta. Fisu teki nätin tottiksen, noudon palautus vino, ei muita virheitä ja pisteitä kertyi 76,5/80. Lauantana iltapäivänä lähdettiin ensimmäiselle jäljelle. Janalla hieman vino eteneminen ja takajälki tiputti pisteitä roimasti mutta itse jäljellä mentiin aika nappiin ja kaikki 8 keppiä nousivat. 

Sunnuntaille lähdettiin siis sijalta 4/12, vain 0,25p kolmossijasta. Sunnuntai alkoi jäljellä, taas harmittavasti takajälki, itse jäljellä nousivat kaikki 8 keppiä taas. Jäljen jälkeen pieni hengähdystauko ja esineruutuun. Esineruutu oli meille vaikea, en ohjaajana hahmottanut ruutua kunnolla ja Fisu käytti enemmän aikaa juoksenteluun kun etsimiseen, esineitä nousi sallitussa ajassa vain 2, mikä tiputti meidän mitallitaistosta. Muutkaan eivät onnistuneet kaikilla osa-alueilla täydellisesti, joten pidimme saman sijaluvun kun millä sunnuntaille lähdettiin ja Fisukala on näin ollen pohjoismaiden neljänneksi paras jälkikoira <3

Treenirintamalla ollaan Rapusen kanssa ahkerasti painettu tottista. Eteenistuminen onnistuu yhden askeleen matkalta jo aika kivasti. Sivulle hakeutuu jo nätimmin, ei rynni säkä edellä. Seuraamista ollaan tehty imuttamalla, ja asenne on aika kiva. Maahanmeno sekä sivulta että ns liikkeestä on aika nätti, seisominen on hyvin hmmmm ilmava :D Paljon on hyvällä mallilla, mutta hirveästi on vielä töitä, että ei loppusyksystä ja talvesta tylsä tule.

Ehdittiin myös käymään labrojen kanssa läpivalaisussa. Pipsasta polven kontrolli ja jeeee paraneminen on supermallilla ja labra onkin kohta jo kuukauden elänyt normaalia koiran elämää. Lapsikoira kävi välikuvissa ja onni on terve pentu <3 Olat, kyynätä, lonkat näyttävät kaikki hyvältä!

Viime viikon koko jäi päivittämättä, eli 8 viikkoinen rapu on 31cm korkea ja painaa 5,9kg. Sen sijaan 9 viikkoinen Rapu on 32,5cm korkea ja painaa 6,4kg. 

Penskan kanssa on eletty pentuelämää. On leikitty, vähän reenattu, käyty metsäkävelyillä, painittu kavereiden kanssa ja opeteltu kodin sääntöjä. Ruoka maistuu paremmin kuin hyvin, annos on Rapun mielestä aina turhan pieni ja tulee turhan harvoin. Sisään ei ole tullut kuin yksi pissavahinko. Nyt osaa jo pyytää ulos pissalle, huutaa ja hyppii vasten ulko-ovea. Tyhmempikin ymmärtää, että nyt täytyy avata ovi :D 

Alla vähän videolla joitain reenipätkiä. Peppu pyörii vadin ympärillä hirveetä vauhtia, sivulle osuu aina välillä :D kahden lelun leikki ei ihan vielä auennut, ei millään haluaisi päästää siitä ekasta lelusta irti... Namista luopumista ollaan myös tehty, se onnaa aika kivasti jo. Seisomisen pomppua ollaan pompittu muutaman kerran. istuminen ja odottaminen onnistuu jo myös vieraissa paikoissa, esim metsälenkillä siitä saa jo otettua yksin valokuvia, kun istuu hetken paikallaan. 

Isot pojat kävi reilu viikko sitten luovuttamassa verta. Verenluvoutus oli Pipsalle kymmenes kerta ja Tuhmalle ensimmäinen. Molemmat käyttäytyivät mallikkaasti, etenkin Tuhma yllätti olemalla kiltisti :D

Viime viikonloppu meni Tuhman kanssa Jyväskylässä rallivalkkurenkaan leirillä. Labradorit oli la-su yön hoidossa Jyväskylässä ja Rapu oli kuulema ollut oikein kiltti ja kultainen pikkupoika, sillai sopivasti rasittava :D Tuhman kanssa löydettiin ongelmia peruuttamisessa (sekä sivulla että edessä) sekä ihan vaan seuraamisessa sekä eteentulossa. Sivulla peruuttamista lähdettiin työstämään askel kerrallaan tyyliin: pysähdys, askel, pysähdys, kaks askelta pysähdys jne. Eli kun pysähtyy seisomaan, joutuu ymmärtämään, että täytyy olla suora, ei voi aueta vasemmalle. Seuraamisessa tehtiin tötsienkiertoja. Selkeesti tavan spiraalit ja pujottelut on Tuhman mielestä vähän turhan tylsiä ja tuttuja ja seuraaminen rakoilee ja se ehtii vähän vilkuilla. No tehtiin siis tötsienkierron yhteydessä esim jääviä ja puolenvaihtoja, niin johan alkoi skarppaamaan ja seuraaminen muuttui eri näköiseksi! Näitä jatketaan (kunhan joskus muistettaisiin treenata rallia.....). 

Lisäksi meillä alko H-vallassa tottiskurssi Tuhman kanssa. Yritetään tehdä nätistä ja teknisesti korrektista tottiksesta semmonen hieman vietikkäämmän ja hienomman näköinen. Ihan vaan leikittämällä, haukuttamalla ja virettä nostattamalla.

Pipsankin kanssa taas vähän väännetty tottista. Kerran jopa käyty ihan kentällä asti testaamassa metrinen hyppy. Eka muistuts 50cm, meni hyvin, toka 80cm, rämähti rinta edellä päin, ei yhtään kattonut mistä ponnistaa tai minkä kokonen on hyppy. Onneks kevyt pressueste, joka kaatui. Seuraavalla yrityksellä siististi yli, Sit 90cm ilman ongelmia. Metrisen kolautti ensin mennessä kahdesti, takas hyppäs siististi. Viimeisellä toistolla nätti hyppy mennen ja tullen. Jätettiin siihen. Ja mikä ihaninta, niin seuraavan päivänä liikkui ihan puhtaasti, ei mitään viitteitä siitä, että kroppa ei olisi kestänyt hyppyjä <3
​

Viikonloppuna käytiin taas kisaamassa (yllätys) rallia. Lauantaina startti Ylöjärvellä, Jaana Karppinen tuomaroi. Rata oli ihan hauska, Tuhman kannalta ns helppo, Pipsalle pirun vaikea. Koko radalla kaksi tehtävää suoritettiin vasemmalla (ja nekin hyppy ja edessä peruuttaminen), joten periaatteessa koko rata oikealla.Tuhmalle se on ihan fine, mutta labradoria alkaa ahdistamaan, koska oikealla on kuitenkin vaikeampaa kuin vasemmalla, ja labra alkaa matkalaukkuseuraamaan... Kerrankin tajusin pyytää radat videolle! Joten tadaa. Mutta mulinöösille siis 97p ja voitto ja labralle 93p ja kakkonen. 

Sunnuntaina käytiin Liedossa tuplakisoissa. Ihan tuplatuplaan ei pystytty :D Eka rata oli aika hauska. Menevä, ei kovin vaikea. Pipsalle voitto 99p suortuksella ja Puppe kakkonen 98 pisteellä. Käytösruudussa makuu oikealla ja prkl saatana Tuhma haisteli, kahdesti. Lopetti heti kun sano, mutta grrrrrrr.

Toka rata alkoi juoksu edestakaspujottelulla. yyyyh. vihaan juosta pujotteluja ja pipsa ei vaan taivu niihin väleihin, se ei ole niin skarppina. Piispan kanssa jouduttiin yksi puolenvaihto uusimaan, kun livahti selän taakse ja maahanmenossa ei ihan halunnut mennä maate... Pipsalle 93p ja sija 3. Tuhman kanssa rata meni oikeastaan aika mukavasti siihen asti, että piti peruuttaa sivulla vasemmalla ja Puppe ei yhtään muistanut, että mitä se peruutus on... No uusimalla peruutti oikein mallikkaasti hienosti suoraan. Uusimisesta johtuen 97p ja hävittiin ajassa voittajalle, joten Puppe sijalle 2. 

Lisäksi ollaan otettu itseämme hieman niskasta kiinni ja tehty muutama esineruututreeni. Tuhma itselleen uskollisena ensin a) ei ymmärtänyt mitä oli etsimässä ja b) kun vahingossa törmäsi esineeseen, niin aloitti sen rikkomisen ruudussa eikä todellakaan tuonut sitä. Joten seuraava reeni tehtiin Tuhman kanssa niin, että vein viiteenkymppiin monta esinettä, että olisi helppo löytää ja lähetyslinjalla leikitin sitä lelulla ja lelusta irti ja lähetys ruutuun. Alkuun jäi jumiin leluun ja pyöri vaan siinä ihan 10m syvyydessä, mutta heti kun tajus laajentaa, sai hajun ja nosti esineen ja hiveellä kiireellä tuli pois ruudusta lelun kanssa, kun halus takaisin leikkimään. Näitä vois nyt tehdä jonkun aikaa, että saa sille taas jonkun selkeän toimintamallin. Pipsa oli vähän enemmän juoksemista kun nenää, mutta löys hyvin ja toi nätisti. 

Lisäksi pupen jälkikeppi-ilmaisu on alotettu. Tein yhden treenin sisällä, että piilotin keppiä olkkariin ja tuoisesta palkka. Sit siirsin ulos lumihankijälkeen ja muutaman metrin jälki ja keppi. Nätisti toi. Sulaispa lumet, että pääsis kunnolla reenaamaan. 

Lauantaina kävin ekaa kertaa paijaamassa Rapua ja sen sisaruksia <3 <3 <3 Niin liikkiksiä ja Armi on supermamma. Muutamia kuvia lapsosista https://emman.kuvat.fi/kuvat/Kavereita/Kinship+Superheroes/17.3.2018/
​

Ralleilua, ralleilua. Ollaan rallateltu nyt ihan ajatuksella. Reeni on ollut pientä, mutta kisat sitäkin parempia!

17.2. oli kisat Porissa TVA:n hallilla. Rata oli aika menevä. Aika alkuradasta esim sarjahyppy oikealla  ja radan lopulla putki :o Tuhman kanssa tein tässä sen kardinaalimokan, että lähdin itse juoksemaan ennen kylttiä, eli ihan turha -10p... Tuhmalle kuitenkin tuolta radalta 79p ja kolmas sija, Pipsa repäisi 93p ja voiton! 

Seuraavana päivänä suunnattiin Tampereelle testaamaan tämän vuoden SM kisapaikka. Ollaan käyty TAMSK:n hallissa kerran aikasemmin kisaamassa ja sillon Tuhmaa ahdisti ihan hirveästi, se on ainoa kerta, kun se ei ole saanut tulosta rallissa. Eli tavoitteena oli olla Tuhman kanssa samalla radalla. No ratahan meni just eikä melkein niin kuin piti ja molemmille pojille 97 pisteen suoritus. Tuhmikki oli rallin hengessä inasen nopeampi kuin veljensä ja voitti, labra oli toinen. 

Viime viikonloppuna käytiin vielä Lohjalla tuplakisoissa. Mestariluokat oli ihan valtavat :o miljoona koiraa ja paljon hyviä mukana. Eka rata oli ihan hauska. Tuhma tuntui hieman tahmealta, ei oikein halunnut ottaa perusasentoja. Pisteitä 97. Pipsa oli samalla radalla aika kivan oloinen. Sille pisteitä 98. Pipsa ylsi sijalle 4 ja Tuhma 5. Seuraava rata olikin vielä vähän hauskempi. Aino meille hankala oli sarjahyppy oikealla sekä käytösruudussa seisominen edessä (Tuhma ei tykkää suorittaa edessä mitään, kun sillon ei voi katsoa radalla olevaa koiraa). Pipsa oli ihan täydellisen mukana ja sarppina koko radan ja se tekikin elämänsä ensimmäisen MES 100p suorituksen ja voitti tällä luokan! Tuhmakin oli oikein kivan oloinen, jostain syystä sai -1 kontr jalkojen välistä puolen vaihdossa (mun mielestä se meni ihan fine), mutta 99p Tuhmalle ja sijoitus 2.

Kun varausmaksukin on jo maksettu, niin eiköhän sitä uskalla painaa mustaa valkoiselle, että meille tulee perheenlisäystä. 11.4. haetaan pikkuRapu meille kotiin <3 Rapu tulee Kinship kennelistä Hyvinkäältä. Emänä Metsäsuharin Hongatar ja isänä FI KVA Highut's Tigris. Meillä on aamukampa jo kovassa käytössä :D

Labranoutaja on lisäksi käynyt pokaamassa muutamat kiertopalkinnot :) Satakunnan noutajien vuoden 2017 vepekoira ja Harjavallan palvelus- ja seurakoiraharrastajien vuoden rally-tokokoira.

Viikonloppuna katkastiin ehkä elämäni pisin kisatauko. Vasta näin jälkikäteen tuli mietittyä, että todellakin kisattiin vikan kerran viime vuoden puolella rallia syyskuussa belgien rotumestiksissä ja aksaa vikan kerran syyskuussa piirimestiksissä. Kaiken kaikkiaan siis VIIDEN kuukauden kisatauko kaikesta. Ei yhtään ihme siis, että oli kisarutiinit taas hieman hukassa ;D

No viikonloppuna käytiin siis lauantaina kisaamassa rallia Ylöjärvellä ja sunnuntaina aksaa Turussa. Lauantai meni tulosten osalta ihan kivasti, ratojen osalta ei niinkään. Mestariluokka oli valtava :o kaks rataantutustumisryhmää ja oisko ollu 24(?) koirakkoa. Yleensähän niissä kisoisa missä ollaan oltu, on ollu semmonen 8-13 mes koiraa. No Tuhma starttasi kisapäivän ekana. Rata oli melko simppeli. Alkoi valitettavasti hypyllä, joten Tuhma paran keskittyminen on syöty heti kättelyssä. Verkka-alueella oli iloinen oma itsensä, mutta kehässä jumittui tujottamaan hyppyä :( Ja ponkasikin sitten semmosen FREEEEEDOOOOM loikan siitä yli, että oksat pois. Hypyn jälkeen heti liikkeestä istuminen, tuplasaksalainen ja tulppaani. Nää meni kaikki oikein kivasti. Muutaman käännöksen kautta päästiin peruutukseen, jossa pakki käskyllä Tuhma päätti sujuvasti tehdä edessä puolenvaihdon #koskatuhmavoi. Se sitten uusittiin. Oikealla puolella tehtävä istu askel oikealle istu liikkeessä meinas myös kadota kuin pieru saharaan, mutta onnistui pysymään nahoissaan. Käytösruudussa oli oikealla seisominen, minkä Tuhma handlasi oikein hienosti, vaikka suorittavan koirakon ohjaaja melko kuuluvaan ääneen käskytti "istu istu isut maahan maahan maahan". Puppeliisalle pisteitä 95/100 ja luokkavoitto. 

Labranoutaja starttasi lähtöruudusta nr 11. Jos Tuhma ei meinannut pysyä nahoissaan, niin ei se labrallekaan mitenkään järin helppoa ollut. Se sai kokonaisvaikutuksesta -1 ÄÄNTELYSTÄ. Piti siis koko alkuradan semmoista öööhöööhöööhöööh ääntä, mikä siitä lähtee, kun se innostuu liikaa. Ei siis suoranaisesti piipannut tai äännellyt, vaan hengitti suu auki raskaasti ja äänekkäästi. Niin hauskaa labralla oli. Pipsakaan ei jännäkumma osannut peruuttamista, siitä uusiminen ja -1 vino. Sen sijaan Piispan ikuisen uusimisen kohde valkovuokko onnistui ehkä niin hienosti, ettei ylpeämpi voi olla!!!! Piispakin seisoi käytösruudussa kuin tatti ja kokonaisuutena 94 pistettä ja sija 3.

Sunnuntain aksakisoista ei kyllä jäänyt juuri mitään kerrottavaa jälkipolville. Radat oli hauskoja, aika vauhdikkaita ja pitkät estevälit, ei todellakaan semmosta, mitä pääsisi meidän treenihalleissa treenaamaan:( Ekalla aksaradalla Tuhma tiputti ihan jokaisen riman mitä voi tiputtaa,ekalla hypärillä meno näytti jo hieman agilityltä, suoritettiin esteitä melkein samassa järjestyksessä ja vain yhden rimantiputuksen ja pienenpienen hyllyn verran. Toka aksarata oli jo tuloksen (20) arvoinen yhden kiellon, yhden keppivirheen ja kahden riman jälkeen ja viimeinen hypäri oli oikeastaan ihan sairaan magee puoleenväliin asti, jollon puppelström lähti vähän lapasesta ja pomppi loppuradan esteet vapaavalintaisessa järjestyksessä :D

Meidän tiimi solmi tässä tovi sitten sponsorisopimuksen HST Finlandin kanssa. Ekat treenilelut saapuivat jo postissa ja kyllähän pojat oli heti ihan myytyjä <3 Piispa rrrrrrrrrrakastaa tota isoa ja paksua patukkaa, käy jo melkein pikkutyynystä. Labra tykkää. Malinois tykkäisi purra mun sormia enemmän, mutta osuu sekin välillä leluun....

Ollaan nyt muutama kerta käyty taas aksassa Tuhmikin kanssa. Yllättävän hyvin se muistaa asioita tän pidemmän tauon jäljiltä. Keppejä hakee kivasti, kontaktit muistaa. Ehkä siitä vielä hyvä tulee.

Molemmat pojat on taas saanu viikkoryhmäpaikan rallista. Ai että kun alkaa olla aika kivan näköstä molempien tekeminen. Treenaaminen tekee selkeesti välillä ihan hyvää :D pikkukukkasia ollaan nyt työstetty ihan urakalla ja vihdoin ne alkaa näyttämään siltä, miltä haluaisin. Nyt pitäisi vielä oppia tekemään kaikki suuntaa vaihtavat liikkeet jonkun fiksun matkan päässä kyltistä, ettei pojat potki kylttitelinettä... Lisäksi Tuhma on alkanut radalla reagoimaan muiden käskyihin :o Se saattaa istahtaa tai mennä maahan kesken seuraamisen muidenkin käskyistä... Se on muutenkin alkanut vähän ennakoimaan kaikkea, että pitää sille ottaa taas joku tehokuuri kaikkea hienoa häiriötä. Labra itselleen uskollisena osaa tiputtaa joka 10cm rimat.. ja törmätä putken seinämään, koska hän ei ehdi katoa eteensä...

Lisäksi ollan ulkoiltu paljon, juostu pari kertaa viikossa. Ollaan siis oltu huisin reippaita. Tietty osan tästä reippaudesta ois voinu myös laittaa esmes kämpän siivoomiseen. Kuten rallivideolla näkyy, niin siivojalle olis ehkä tarvetta ;D

Loppuvuosi 2017 on meillä mennyt aika rauhallisesti. Ollaan lenkkeilty, hihnanjatke on innostunut juoksemisesta taas. Lunta tuli sen verran, että jälkeä ei enää loppuvuodesta ole päässyt tekemään. 

Vuosi 2017 oli aika erilainen, kuin aiemmat vuodet. Kisattiin (ja treenattiin) paljon vähemmän, kuin edellisinä vuosina. Varmaan tämä työelämään asettuminen jonkin verran söi sitä omaa jaksamista. Luennon pystyi skippaamaan, jos ei aamulla huvittanut yötreenien jälkeen herätä, töihin on kuitenkin pakko mennä :D

Pipsan ajatus alkuvuodesta oli vielä elää täyttä harrastuskoiran elämää. Oli tavotteita pk puolella (RM + SM), vepessä, rallissa jne. Keväällä sitten kuitenkin kävi ilmi, että labradorin pää kyllä veisi, mutta jalat ei kanna tarvittavalla vauhdilla. Erittäin raskain mielin teinkin keväällä päätöksen, että Pipsan hakukoiraura oli siinä. Vaikka viimeisessä kokeessa jäätiin ilman tuloksia ja kyynel silmässä eläköitymispäätöksen tehtyäni ajelin kokeesta pois, sain silti olla ylpeä, sillä olimme kuitenkin tehneet elämämme parhaan tottissuorituksen. Vihdoinkin olin saanut kisoihin mukaan sen saman koiran, joka mulla on aina treeneissä. Eli tietyllä tavalla lopetettiin huipulle. Ralli sitten kantoikin aika pitkään mun harrastusintoa. Alkuvuodesta opeteltiin Pipsan kanssa oikean puolen seuruu kuntoon (huono ja heikko se on vieläkin, mutta tarpeeksi hyvä ralliin). Kolmella kokeella oli voittajaluokasta RTK3 kourassa, kolmella kokeella mestarista RTK4, eikä niitä kokeita hirveän montaa ylimääräistä siihen FI RTVA titteliinkään tarvittu. Näinkin runsaslukuaisassa rodussa kuin labradorinnoutaja (Suomen yleisin koirarotu), Pipsa oli rotunsa TOINEN rallivalio, taitaa yhä olla. Piispa kvaalasi myös mukaan SM kisoihin, joissa ei ihan suoritus mennyt nappiin. Loppuvuodesta Simba voitti Satakunnan piirimestaruuden. Vepeä Pipsa reenasi Jessin kanssa jonkin verran. Kuusi VOI1 tulosta tuli kisoista, joista 4 täysillä pisteillä ja yksi SM kokeessa. SM kisat muuten meni ihan penkin alle, tavoitteesta jäätiin. Kesällä pari kävi Virossa voittamassa yhden vepekokeen ja hankkimassa EE VPVA tittelin. 

Putteperkele alkaa pikkuhiljaa muuttua täysin rallikoiraksi :D Se sai kaikista paitsi yhdestä viime vuoden mestaristartista hyväksytyn tuloksen, oli piirimestaruukissa pronssilla, rotumestaruuksissa pronssilla ja kvaalasi SM finaaliin. Lisäksi Tuhmikki valittiin rallytokoyhdistyksen valmennusrenkaaseen. Agilityssä onnistuimme tekemään yhden ( :D ) nollan. Sillä saralla on siis parantamisen varaa. Hakua treenattiin Tuhman kanssa jonkin verran, mutta Pipsan eläköityä tästä lajista, loppui mun treeni-into siihen. Jälkeä aloiteltiin loppuvuodesta uudestaan ja siinä Tuhma on yllättävän hyvä. 

Mutta mitäs tälle tulevalle vuodelle.

Pipsan kanssa pidetään tavoitteet realistisena. Rallia kisataan sen verran kun tuntuu hyvältä. SM, PM ja mikäli järjestetään RM kisat olisi kuitenkin kiva käydä. Meinaa, että täytyy myös vähän reenata. Vepessä Jessilla ja Pipsalla on kvaalit kasassa SM kisoihin, joten varmaan sinne reenaavat jonkin verran. 

Putteperkele tekee enemmän kuin yhden nollan aksassa tänä vuonna :D Lisäksi sama SM, PM ja RM kisatavoite rallissa, kun Pipsalla. Jos ollaa hirveän reippaita jäljestäjiä ja hirveesti takapakkia ei tänä vuonna opitulle tule, niin JK1 voisi Tuhman kanssa olla ihan realistista.

Lisäksi suuri ja pitkään hautonut ajatus perheenlisäyksestä on toivottavasti vihdoin alkuvuodesta ajankohtainen. Tästä myöhemmin toivottavasti lisää, mutta neroimmat voivat jo päätellä, että mistä yhidstelmästä meille odotetaan omaa luppalasta kotiutuvaksi, jos sanon, että pikkuveijari on tänään toivottavasti 32 päivää vanha alkio :) Laaaapsiiiii peeentuuuuu <3 <3 <3

Onpas jotenkin ollut sen verta hektinen syksy, ettei juuri ole ehtinyt ylimääräistä roikkumaan blogin parissa. Ei me sentään kuitenkaan ihan täysin reenaamatta tätä aikaa olla oltu, vaikka läheltä ehkä liippaakin :)

Isoin voimanponnistus koirarintamalla meillä on mennyt Tuhmikin korvaan. Lapsimalinois päätti aloitaa elämänsä ensimmäisen korvatulehduksen ihan ajatuksella. Sitä on nyt kahdeksatta, vai kohta jo yhdeksättä (?) viikkoa hoidettu. Nyt on pikkuhiljaa lähdetty laskemaan lääkityksiä pois ja pidetään sormet ristissä, että tämä olisi tässä. Aikaa ja rahaa tohon korvaan on kulunut sen verran, että jos se alkaa uudestaan oireilemaan, niin saisi mun puolesta alkaa töhniä kultaa :D

Harrastusrintamalla se lapsimalinois TyhmäTuhma on loistanut siellä rallipuolella. Tuccakoira valittiin rally-tokoyhdistyksen valmennusrenkaaseen loppusyksystä. Ensimmäinen treenileirikin meillä oli jo jokunen viikko sitten. Tuhman treenit meni pitkälti korvan takia treenaamattomuuden piikkiin. Keskittyminen oli vähän niin ja näin ja teki ihan tyhmiä virheitä. Mutta päädyttiin nyt siihen, että ilman kontaktia ei tuu mitään ja tuijottaminen ei oo sallittua ja laitetaan seuraaminen molemminpuolin taas vaihteeksi kuntoon ja mietitään niitä temppuja sitten myöhemmin. 

Tuhma koko kesän sulatteli jäljestämistä (tehtiin siis keväästä yksi jälki joka meni ihan pyllylleen) ja viime viikolla kokeilin nyt uudestaan sen kanssa. Vajaa 1,5h vanha jälki, jossa oli pieniä namikasoja muutamankymmenen askeleen välein. Jälki meni polkujen yli ja siinä oli muutama helppo kulma (esim kiers puun/kiven ympäri). Selkeesti vähän vanhempi jälki vaikeemmassa maastossa oli Tuhmalle hyvä, koska se joutui selkeästi keskittymään. Alkuun yritti vähän nostella nenää namikasojen perään, mutta ymmärsi nopeasti, että sillä tekniikalla ei saa löysää liinaa. Varusteena meillä oli tällä yrittämällä ne dc:n short valjaat, niissä pitkä liina, joka oli kertaalleen kierretty tuhman kropan ympäri hidastamaan vauhtia. Ongelmanahan sillä on ollut se, että se yrittää ryysiä, ja paineistuu mun jarruttamisesta ja lopettaa työskentelyn. Nyt äyttäisi löytyneen semmonen varustus, millä tekee nätisti. Kun jarrutti liinasta, niin ei tarvinnut niin paljoa painetta antaa, eikä päässyt vetämään nelivedolla ja kun anto löysää, niin liina löysty nopeaan. Tällä jatketaan ja opetellaan lumen aikaan kepit kuntoon, niin ehkä mun suurin ja hartain toive, että pääsisin Tuhmikinkin kanssa starttaamaan joskus jossain pk-kokeessa voisi loppukesästä olla mahdollinen toteuttaa!

Ensimmäisenä varmaan iloisia uutisia, eli meillä on perheessä uusi valio :) Labranoutaja päätti pistää astetta paremmaksi ja vaihtaa quattrovalion viiteen :) Saanen esitellä 

FI RTVA FI TVA FI AVA FI VPVA FI KVA HK3 EK3 JK2 IP1 BH AD Pikku-uikun Tusse Patukka

Oltiin siis viikonloppuna Ylöjärvellä kisaamassa tuplatuplakisoissa, eli lauantaina kaks rataa ja sunnuntaina kaks rataa. Tyhmikki teki oikein kiitettäviä tuloksia:
- 92p sij. 1
- 96p sij. 2
- 99p sij. 1 TP
- 96p sij. 1

Se tuntui radoilla aika mukavalta, oli suht hyvin mukana, vähän tuijotti hyppyjä ja kylttejä ja putkea. Mutta ei laamaillut, tai jättänyt tekemättä mitään.

Piispanhiispanen oli ensimmäisellä radalla Tuhma, se ei liikkeestä istu jätä koiramennyt kunnolla istumaan, vaan peppunen tönötti kuulema 10cm ilmassa :D Tuloksiin kirjautui:
- 79p
- 98p sij. 1
- 97p sij. 2 FI RTVA
- 94p sij. 2 TP

Mutta pojat suomeksi sanottuna ns tyhjäsivät palkintopöydän. Kahdeksasta startista yhteensä 4 voittoa, 3 kakkossijaa ja 2 tuomarinpalkintoa :) Meillä taidetaan syödä tuota hauhauta jonkun aikaa :D Ja ylöjärvelle on mentävä uudestaan, koska niiden lahjakortteja on nyt 90e edestä.

Luonnollisesti Piispanen sai myös valiohampparin. Kun olin ostamassa Piispan hampparia, tuli mieleen,e ttä Putte ei ole vieläsaanut omaa hamppaansa, joten Tuhma sai kanssa.

Rallia ei oltu juurikaan ehditty treenata ennen kisoja, joten siihen nähden oikein hyvin suoriuduttu. Nyt pidetään vähän rallitaukoa ja keskitytään oikeisiin lajeihin :) Ollaankin uudella innolla paneuduttu tottikseen. Meillä on ensimmäistä kertaa oikea tottisreeniryhmäpaikka. 

Tottiksen ongelmahan on ollut aina se, että kierrokset nousee kokeessa ja yhteys Piipsaan katoaa ja se bilettää omiaan koko koetottiksen läpi. Sitä on yritetty ratkoa tekemällä tekniikkatreeniä ja yrittämällä saamaan liikkeet niin vahvaksi, että vaikka vire on liian korkea, se tekisi edes jotain ns lihasmuistista hyvin. Nyt ollaan lähdetty ihan uudelle polulle, eli kun kokeissa vire on ns liian korkea, että koira kykenee toimimaan, pitää se vire saada treeneissäkin nostettua niin tappiin kun pystyy, ja koiralle on kerrottava, että tässä vireessä täytyy kanssa tehdä töitä. Ollaan siis tehty paljon samantyyppistä treeniä, kun mitä tehtiin puruissa hallinnan suhteen. Kahdessa liinassa, joista toinen on leveessä nahkapannassa (saalisliina) ja sitten tavisketju. Saalisliina apparilla ja ketjuliina mulla, appari toimii ns tolppana. Saalista, haukkua, saalista, haukkua -> menoks. Lisäksi ollaan keskitytty keskittymiseen, luotu jännitettä ja muuten vaan luotu semmosta hyvää yhdessä tekemisen meinikiä. Ja vihtu näyttää hyvälle! Toivon niin, että tämä kantaa kokeeseen.

Mulinöösi on myös alkanut hakemaan vähän voimaa ja viettiä siihen pikkutarkkaan nättiin tekemiseensä. Lisäksi se on päässyt puremaan :D Hän on yhä hirveen hurja, haukkuu nykyään löysillä hyvin, tekee jo hieman hallintaa.

Hyvien treenikuulumisten lisäksi ollaan Pipsan kanssa vietetty tällä viikolla erikoiseläinlääkäriviikkoa :( Maanantaina käytiin Huittisissa silmäspesialistilla. Pipsalle on toiseen silmään pikkuhiljaa kasvanut semmoinen ruskea piste, joka lähti laajenemaan ja nyt se on vajaassa puolessa vuodessa kasvanut aika paljon. Toivoin, että se olisi osottautunut olevan vaan pigmenttiläiskä, mutta valitettavasti se on jonkin sortin kasvainmuutos. Tällä hetkellä ollaan seurailulinjalla, kasvi näyttää sekä hyvän- että pahanlaatuisuuden merkkejä, seuraava kontrolli syksyllä, tai aikaisemmin, mikäli alkaa oireilemaan.

Kun oltiin silmän tuomasta shokista toivuttu, suunnattiin keskiviikkona Turkuun läpivalaisuun. Pipsa ontui edeltävänä torstaina taas muutaman kerran :( Ontumatutkimuksessa todettua: vasen etunen: kyynärä naksuu, koukistuksessa ottaa vastaan. Oikee etunen: olka erittäin jäykkä, lievä biceps positiivinen, muuten ok. Molemmat takaset: lonkka napsuu, muuten liikerata ok ja jalka muuten ok. Kuvattiin ontumatutkimuslöydösten perusteella: olat, kyynärät, ranteet ja varpaat etujaloista. Olissa on molemmissa pienet luupiikit humeruksen takapinnalla, oikeassa olassa lisäksi skapulan kaudaalireunalla laaja-alaista epätasaisuutta lihasten kiinnityskohdassa. Oikea kyynärä täydellinen, vasemmassa mediaalisen epikondyluksen epätasaisuutta, joka kuitenkin vuodentakaisiin kuviin verrattuna samaa vakavuusastetta, eli ei edennyt vuodessa. Ulnassa selkeää skleroosia, eli on viitteitä rusto-ohentumasta nivelessä. Ranteen molemmat täydelliset. Tassuista vasemmassa etusessa kakkosvarpaan nuljuluut monessa osassa, vitosvarpaan lateraaliset nuljuluut monessa osassa, mediaaliset vähemmän. Vitosvarpaan kollateraaliligamentit kalkkeutuneet. Oikeassa etutassussa kakkos ja vitosvaraassa nivelrikkomuutoksia metacarpophalangeaalivälissä sekä kakkosvarpaassa vaurioituneet nuljuluut. 

Diagnoosilista on pitkähkö: vasemman kyynärän nivelrikko, joka edennyt vuodentakaisesta, varpaiden nivelrikko oikeassa etujalassa 2 ja 5 varpaissa, nuljuluuvaurioita molemmissa etujaloissa, vasemman 5 varpaan kalkkeutuneet kollateraaliligamentit, oikean olan jäykkyys ja lievä bicepstendiniitti.

Oireilua on aiheuttanut luultavimmin joko vasen kyynärä, tai vasen vitosvarvas. Varvas saattaa olla mekaanisesti ihan vaan jäykkä, että sillä menee muutama askel asettua takaisin tähän elämään. Tai mahdollisesti varvas ottaa osumaa epätasaisessa maastossa liikuttaessa, jolloin se on hiemna kipeä.

Hoitona tällä hetkellä jatketaan nutrolinin niveltä ja cartrophen pistoksia. Hakumestisten jälkeen kokeillaan kestäisikö maha kahden viikon kipiskuurin siihen bicepstendiniittiin, että saataisiin se rauhoittumaan. Hartiaan ja vasempaan 5 varpaaseen voidaan kokeilla 4-luokan terapialaaseria.

​Kuvat alla