Jokin aika sitten kävimme Rapsan kanssa toisessa tokokokeessa. Päivä oli tappavan kuuma, olin kisatöissä aamupäivän ja ALO oli vikana. Sain onneksi auton nätisti varjaan kaikki ikkunat auki, joten koirilla oli mukava odotella. Paikkamakuussa Rapsa oli skarppina, nätisti ylös ja alas, makasi rauhallisena ja tarkkaavaisena. Yksilöliikkeet tehtii ns normijärjestyksessä. Seuraaminen oli ihan perusnättiä, hieman kärsi kuumuudesta, eli ei ollut ihan niin skarppia. Liikkeestä maahan meni istumaan. Tätä oli harrastanut jo pari viikkoa ennen koetta, joten ei tullut ihan yllätyksenä. Luoksetulo oli nätti ja suora, kapulanpito hyvä. Kaukoihin tuplakäsky ekaan maahanmenoon, muuten hyvät. Hyppy hieno. Eli nollattua liikkeestä maahanmenoa lukuunottamatta hieno suoritus. Pisteitä ertyi 174,5 ja tällä sijoituttiin luokassa sijalle 3/8.

Tokon lisäksi pojat ovat kerinneet pyörähtää näyttelykehässä :D

Rapu KÄY-H
"Kevytrakenteinen sopivan kokoinen uros. Melko hyvä kallo-osa, mutta kuono voisi olla vahvempi. Hyvä kaula, selkä ok. Runko saisi olla tilavampi, kylkikaaret pyöristyneet. Voimakkaat takakulmaukset. Liian kevyt luusto. Aluskarva puuttuu. Hyvät liikkeet. Erinomainen luonne."

Pipsa VET-H
"Kevytrakenteinen sopivan kokoinen uros. Kapealinjainen pää. Pitkä kaula. Jäntevä selkä. Rintakehän tulisi olla tilavampi ja kylkiluiden kaarevammat. Hyvät takakulmaukset. Liian kevyt luusto. Erittäin niukka karvapeite ja ohut häntä. Liikkuu normaalisti. Erinomaisessa kunnossa oleva veteraani. Iloinen luonne."

Rapsan kanssa käytiin myös extempore kokeilemassa jälikokeen ykkösluokka. Kotiintuomisena JK1-koulari :D Jälki ja esineet meni koulutustasoa vastaavasti. Keppejä 5/6, takajäki janalta. Esineitä 3minuutissa 2, ensin piti hetki juosta ruudussa täysiä vaan höyryjä pois... Tottis meni ihan penkin alle. Oma jännitys vaivasi ja Rapsa paineistu ampumisesta jonkin verran (tai ainakin tältä musta tuntuu), koska se suoritti ihan ala-arvoisen tottiksen ihan tyhmillä virheillä. Tietääpähän taas mitä treenata. Kokeet on siitä kivoja, että sieltä saa aina mukaan kivan vikalistan, että mitä pitää seuraavaksi treenata.

Kuningas polski Rovaniemellä Jessin kanssa uuden VOI1 100/100p ja kokeen paras koira tittelin!

Jokin aika sitten labbisfacessa huudeltiin, että yhtä reipasta tarvittasiin vielä SNJ:n mestaruustokojoukkueeseen alo luokkaan. Tyhmä kun olen, niin ilmosin, että tullaan Rapsan kanssa :D Oli siis n 2 viikkoa aikaa opettaa sille ALO-luokka kuntoon.

Ja että kun lapsi oppi <3

ALO koiria oli 8, Rapsa numerolla 8. Paikkiksissa siis vikana alas ja ekana ylös. meni kohtuu skarppina maahan, makasi kuin patsas. Nousi aika hitaasti, mutta nousi kuitenkin ekalla käskyllä. Paikkamakuu 10. Liikkeet tehtiin sekoitettuna. Alkoi hypyllä. Rapsa ei ehkä ole koskaan nähnyt avohyppyä, mutta eipä tuottanut mitään ongelmia. Reippaasti ylös, eteen suoraan ja tiiviisti, sivulle nätisti, 10. Sen jälkeen kaukot. Nätisti alas (ei heittäny peppua taaksepäin), napakka istuminen, nätti maahanmeno, notisti ylös, ehkä hieman kenotti sivulla, 10. Kapulan pito oli musta ihan nätti, tuomarin mielestä vähän löysä ote, 9. Liikkeestä maahanmeno oli sitä Rapsan huonoa tasoa, eli vähän hidas, mutta alokasluokkaan tarpeeksi nopea, eli 10. Luoksetulo oli nätti, taas tiiviiisti ja suoraan, sivulle nätisti, 10. Seuraaminen oli yllättävän vähän keulivaa, ei painanut yhtään, vähän katsoo ulospäin käännöksissä, mutta muuten ihan nätti. Tuomarin mielestä ylempiin luokkiin liian tiivis, mutta alokkaassa vielä 10 arvoinen. Kokonaisvaikutus 10!

Yhteensä siis 198p, ALO1, KP, luokkavoitto. Joukkuetoveritkin onnistuivat, eli myös joukkuekultaa. Lisäksi Rapsa palkittiin kokeen paras labradori kiertopalkinnolla.

Mutta mikä parasta, hän vastas ihan tosi kivasti sosiaaliseen palkkaan, tekeminen oli kokee lopussa ihan yhtä ioista kun kokeen alussa. Minun pieni Rapapapu <3 <3 <3

Piispis piipahti Jessin luona kisaamassa 3 starttia vepeä. 2x100p, 1x 98p. Kuningas yhä muistaa <3 eli 3xVOI1 ja kaikki kera luokkavoiton. Tästä on hyvä suunnata katse kohti loppukesän SM-kisoja:)

Rapan kanssa ollaan tallottu jälkiä. Mun tekemät se ajaa todella nätisti ja nostaa kaikki kepit. Vierailta jäljiltä oli alkuun vähän sitä mieltä, että keppejä ei ehkä tarvii nostaa, riittää kun ajaa nätisti :D No nyt nostaa myös vieraalta kepit. Janalta haluaisi aina lähteä vasemmalle. Joten 50:50 tsäänssi, että osuu oikeaan :D Esineruutua ollaan tehty harvakseltaan, mutta kaikki nappiosumareenejä, 4 esinettä 2min.

Kesä tuli rytinällä ja samalla ihana into reenata metsäjuttuja <3

HAKU  
Ehkä luokattoman vähän ollaan saatu treenejä kasaan. Rapsa on tehnyt kaikki treenit jo ilman apuja ja ollaan siirretty ilmasu metsään. Nyt ollaan otettu vaan suoria pistoja 50 metriin. Koska ilmasu metsässä on nyt se uusi asia, niin ei olla otettu uutta (etenevät, tyhjät) metsään mukaan. Rapsa teki yhden treenin ilmasuja metsässä tosi kivasti. Ihan vähän tarjosi irtorullaa maalimiehelle, mutta lähti sitten itsenäisesti tuomaan rullaa mulle ja näytöllä nähti nätisti. Seuraavat kaksi treeniä metsässä olikin vähän jännempiä. Tarjosi jatarjosi rullaa maalimiehelle. Tiputti rullaa maalimiehellä. Lähti tuomaan rullaa ja tiputti sen matkalle jne. Eli selkeesti ei ole ihan täysin persnahoissa toi ilmasukuvio vielä. Jatkamme harjoituksia. Pohdiskelin tässä myös, että pitäisikö sille ostaa ihan oikeat rullat ja heittää roskiin noi itsetehdyt pikaviritelmät :D Sen verran mykkä se on, että rullailmaisu näyttäisi jäävän ilmasutavaksi.

JÄLKI 
Jos haku tällä hetkellä kusee aika syvällä, niin jälki <3 voi Rapskakkiainen<3 Hänet on niin luotu jäljestämään. Ollaan nyt otettu harvakseltaan treenejä. Viime viikolla teki ekan vieraan talloman jäljen. Jäljesti ihan saatanan kauniisti, kulmat tarkasti. kepit ehkä unohti :D Mutta kun huomautin yhden kepin kohdalla, että täällä olis tämmösiäkin, niin nosti loput itsenäisesti. Veikkaan vaan, että vieras haju hämäsi, eikä tiennyt, että nekin pitää nostaa. 

Janat ollaan nyt otettu työn alle. Itse jäljet, mitä se on ajanut, on olleet alokasluokan mittasia / ikäisiä ja vaikeusasteisia. Rapsa nostaa jäljen nätisti, kun lähdetään ilman mitään sen kummempaa käskyä kävelemään janaa pitkin ja se saa touhuta omiaan. Nostaa näissä jäljen nätisti ja tähän asti nostanut aina oikeaan suuntaan (ollaan tultu loivassa kulmassa jälkeen nähden). Viime reeneissä kokeilin ekaa kertaa ihan ns. janatreeniä. Tallojn molemmille puolille polkua kolme lyhyttä jälkeä, joilla kaikilla 10-30m jana. Jälkivirittelynä ollaan nyt nostettu yksi lämppäkeppi, sen jälkeen siirrytty lähetyskohtaan, laitan koiran istumaan, kerään liinan nätisti. Rapsa istuu sivulla ja annan sille kädellä suunnan, otan käden pois ja odotan, että fiksoi johonkin kiintopisteeseen, sen jälkeen annan "askel"-käskyn. Ekalla ampas kun pieru saharaan, ei jälkeä huomannutkaan :D Uudella yrittämällä sama virittely, mutta käskyn aikaan näytin maata sen jalkojen edessä, enkä päästänyt 1-2m pidemmälle liinalle. Tällä tyylillä lähti vähän pää alempana ja nostikin kaikki jäljet nätisti oikeaan suuntaan. Mutta jana vaatii siis vielä hieman hmmm.. hienosäätöä :D

ESINERUUTU 
Kaiken muun ohella ollaan välillä muistettu ottaa vähän esineitäkin. Pääsääntöisesti Rapsa on tehnyt hyviä ruutuja. Menee kovaa, mutta reagoi hyvin hajuun. Yhdessä ruudussa oli 2 etuesinettä ja 2 takaesinettä. Löysi 2 etu ja 1 taka helposti ja vikaa ei millään meinannut nostaa. Kivasti se kuitenkin etsi ja käytti ruutua, ei tullut kyselemään apuja. Käytiin lopuksi sitten yhdessä katsomassa esine, kun se ei ottanut noustakseen. Mutta esineruudussa ei (vielä) ole suurempaa ongelmaa. Toivotaan ettei tulekaan. 

TOTTIS
Tottiksessa on nyt joku pieni herkkiskausi menossa. Ei musta tee yhtä kivasti kun tähän asti on tehnyt. Etenkin kaikki luoksetuloasiat (nouto, luoksetulo) kusee infernaalisesti. Tulee luokse tosi varovaisesti ja istuu eteen tosi kauas. Tiedä sitten mistä tällä kertaa ahdistunut...Sen verran herkkä poika. 

Tokon ALO-juttuja ollaan nyt otettu ns. tosissamme. Vire ei kestä paikkamakuun yksittäin käskytystä, väsähtää ja luvan saatuaan menee hyyyyyvin laiskasti, hitaasti ja varovaisesti maahan. Ylös ei nouse ollenkaan. Seuruu käskytettynö ihan ok, ylityöskentelee käännöksissä. Kapulanpito ok, liikkeestä maahan luokattoman hidas. Hyppy ihan kiva, paitsi istuu kaukana edessä. Kaukoja ollaan nyt työstetty. Vaihdettiin takaisin takajalkakaukoihin, joten nyt luonnollisesti tarjoo hyvin nättejä etujalkakaukovaihtoja... Ei ole helppoa olla pieni laboratorionoutaja. 

Jotkut koirat vaan on sillä tavalla ihmeellisiä, että niiden kanssa on ihanaa treenata kun ne on nuoria ja sitten niiden kanssa on vielä kivempi treenata kun ne on vanhempia. Pipsa on tämmöinen koira. Nyt iän myötä se into, mikä nuorena meni ehkä sähläämiseksi välillä, on nyt into ja täyttä keskittymistä.

Muutama viikko takaperin startattiin Pipsan kanssa vuoden ekassa MEJÄ-kokeessa. Koe oli samalla Pirkanmaan noutajakoirayhdistyksen mejämestaruus. Lauantaina oli jälkientekopäivä ja sunnuntaina ajettiin. Viikonloppu oli kuuuuuuuma. Kesän ensimmäisiä lämpimiä päiviä, satanut ei ollut hetkeen ja metsä keltasena siitepölystä. Pipsan kanssa startattiin jäljelle joskus puolenpäivän jälkeen, eli kuumimpaan hetkeen :D Alkumakauksen nuuhki rauhassa ja lähti reippaasti ja varmasti jäljelle. Ja saatana se jäljesti hyvin. Mä jarrutin aika reippaasti, muttta ei jäänyt kauhomaan vastaan, vaan vastasi hyvin jarrutukseen. Pysyi aika lailla koko aika just eikä melkein jäljellä (ei ehkä ollut ihan niin piilomerkattu) kaksi ihan minimaalista n 2m tarkistuslenkkiä koko jäljellä. Makauksetkin merkkasi oikein nätisti, pysähtyi oikein haistelemaan ja uuden suunnan otti makaukselta varmasti. Sorkalle suoraan ja jäi sitä tuijottaaan. Luvan saatuaan otii sorkan suuhun ja oli hyvin iloinen <3 Pisteitä tällä suorituksella kertyi 48/50 pistettä. Kaksi pistettä lähti vähän turhan reippaasta vauhdista :D Kukaan ei pistänyt paremmaksi ja Pipsa kruunattiin tällä suorituksella Pirkanmaan noutajakoirayhdistyksen mejämestariksi. Tulos AVO1.

Käytiin helatorstaina toisessa mejäkokeessa, tavoitteena sa toinen avoykkönen ja nousu voittajaan. Keli oli todella tuulinen, välillä jopa puuskittainen. Pipsa ei oikein missääb kohtaa tuntunut ihan kunnolla kiinnittyvän jälkeen. Muutamia ehkä 50m pätkiä oli oikeesti hyvin ja veti normaalilla innolla. Ja sitten taas kadotti  jäljen Teki tooooodella isoja tarkistuslenkkejä, palasi kyllä aina itse takasin jäljelle. Ekan kulman oikaisi jossain vaiheessa, eli ekasta makauksesta ohi. Toiselle makaukselle pysähtyi hyvin haistelemaan. Hyvin hyvin hyvin harmillisesti n 20m ennen sorkkaa ajautui taas tuulenpuuskan mukana siivuun jäljestä, tällä kertaa pinen kuusikon väärälle puolelle, kuusikon jälkeen löysi taas jäljentekijän askeleet ja jäljesti nätisti tielle. Eli sorkka oli noin kuusikon kohdalla, vaan kuusikon väärällä puolella. Eli valitettavasti yksi hukka ja tulokseksi AVO2.

Aloin tässä noin viikko takaperin pohtimaan, että Pipsa on nyt viimeisen pari vuotta ollut ihan saatanan hyväjalkainen. Varpaat ei ole vaivanneet ollenkaan, mitään jäykkyyksiä tai muita epämääräisiä könkkäaskelia ei ole ollut. Mukana se on ollut aika täysivaltaisessa treenissä ristaristatoipumisen jälkeen. Aina kun Rapsa on tottistellut, on Pipsa tottistellut, aina kun Rapsa on tehnyt esineitä, on Pispa tehnyt esineitä. Metsässä riehuu normaalisti jne. Yritinpä tässä ihan yrittämällä saada sen oireilemaan (kyllä, hyvin tehty minä), eli tein sen kanssa kolmena peräkkäisenä päivänä voittajan tottiksen (sis. esteet) ja joka päivä lisäksi 2 maastotreeniä. Ei ontumaa, tai palpaatioarkuutta.

Joten päätin purkaan Pipsan eläkkeen ja lupsin sille, että se saa harrastaa juuri niin kauan, kun se vain haluaa. Ilmoitin sen siis 2 päiävn varoitusajalla äkkilähdöllä EK-kokeeseen. Koe alkoi jäljillä. Pipsa oli jotenkin hieman hämmentyneen oloinen janalla, ei ollut ihan satavaram siitä, että mitä oli menossa jäljestämään. >Lähti kuitenkin ihan hyvin ja nappasi varmasti takajäljen . Kun käänsin sen ympäri, niin ei kunnolla kiinnittynyt jälkeen, vaan harhaili vähän siksakkia. Eksyi jossain kohtaa jäljeltä, hortoili hetken, nappasi jonkun jäljen ja jäljesti viimeiselle kepille ja nosti sen varmasti. Mentiin ottamaan janalta uusi lähtö, eikä vieläkään kunnolla nostanut jälkeä. Päästin sen sitten irti ja vapaalla haula se nosti yhden kepin ennen kun aika loppui. Eli keppejä valitettavasti vain 2/4 ja takajälki. Jäljeltä esineruutuun. Pipsa ehkä ensimmäistä kertaa hyvin moneen kokeeseen ei esittänyt jäljestystä esineruudussa! Meni nenä ylhäällä. Valitettavasti se bongaili sivumerkeistä hajua ja kävi tarkistamassa monta merkittyä puuta, etteikö siinä oisi esinettä myös. Esineitä kerkesi ajassa nostaa van 2/4. Tämän jälkeen pudotettu. Seurasi nätisti. Jouduin täyskäännöksen jälkeen vähän murahtamaan, että istui sivulle. Lähti kovaa, tuli kovaa, istui nätisti eteen ja nätisti sivulle 20/20p. Tarkkuusruutu oli rehunurmella. Tuuli oli hirveä. En meinannut saada Pipsaa istumaan sivulle :D se olisi jo ollut menossa. Etsi nätisti, kiersi kerran nenä maassa sivurajat ja alkoi sen jälkeen aktiivisesti etsimään. Ei mennyt kauaa, kun sai hajun. ja alkoi tarkentamaan. Joutui hetken yrittämään nostamista, koska puuttuvat etuhampaat :D irrotti nätisti käskystä. Pisteitä 18/20. Haku tehtiin maastoista viimeiseksi. Ilmottautumisessa jo Pipsa nosteli vähän nenää alueen oikealle puolelle, joten alotin sinne. Meni ehkä 5m suoraan ja lähti oikomaan. Ehdin jokirota mielessäni, että en saa sitä edes yhtä pistoa etenemään suoraan, kun se alkoi haukkumaan :D hyväksyin ilmasun. N 25m syvyydessä hieman etulinjasta aluetta syvemmälle oli metallinen umppari. Haukku oli erittäin tasainen, kaksoiskäsky sivulleistumiseen, ekalla tuli seisomaan sivulle. Sen jälkeen vasemmalle tyhjä, oikealle tyhjä, vasemmalle tyjä, oikealle tyhjä, jolta palatessaan sai hajun vasemmalta ja yritti ylittää keskilinjan, tuli kutsusta luokse ja lähetin vasemmalle, teki nätin piston ja alkoi haukkumaan. Hyvä vahva ilmaisu myös tänne. Tuomarin kommentti hausta: näkee, että tämä on koiran vahvin osa-alue, sen työskentelyä oli ilo katsoa 70/70p. Tottis tehtiin kolmen kiertona. Me saatin ekaksi odotteluvuoro, sen jälkeen liikkeet ja lopuksi paikkamakuu. Seuraaminen oli todella nättiä, ei painanut, ei keulinut, kontakti pysyi koko ajan, oli aktiivinne. Istuminen hyvä, maahanmeno olisi voinut olla inasen nopeampi, seisominen hyvä. Tasamaanouto hyvä, hypyssä kolautti vähän mennessä, takasinpäin puhdas. Estenouto hyvä. Eteenmeno hyvä. Paikkamakuu hyvä. Yhteensä Pipsan parhaat tottispisteet 95/100p. Yhteensä siis 250/300p VOI2 ja EK3-koulari. Ai että oli ihana olla taas Pipsan kanssa kisoissa. Se into millä se tekee, on kyllä jotain ihan parasta<3

Kevät tuli, lumet suli ja me päästiin taas ulos reenaamaan ja sen myötä aktivoiduttiin noin vähän muutenkin reenien saralla.

HAKU 
Metsään ollaan päästy muutamankin kerran. Hyvin muistaa viime syksyllä tehdyt jutut. Ollaan tehty ihan suoria ilman apuja, ne on sujuneet pääasiassa hyvin. Tällä hetkellä kestää jo senkin, että huutaa pois, jos meinaa lähteä vinoon ja laittaa uudestaan. Näihinhän ei viime vuonna lähtenyt enää uudestaan, kun kerran oli huudettu pois. Kahdesti ollaan kokeiltu eteneväkin. Ensimmäinen etukulmaan. Näkyvyys oli vähän huono. Otettiin ääni etukulmaan, sitte mm siirty ja mä lähetin. Näkyvyys oli todellakin huono, mutta nopeesti se löysi, joten ei se kovin pahasti ole pieleen voinut mennä :D Toisen kerran otin myös ekalle pistolle, mutta alotettiin radan puolivälistä (koska kivemmat piilot). Sama ääniapusysteemi. Ja nyt (koska myös aluetta ns taaksepäin haisi, ja rapsa ei ollut käynyt siellä), niin sahas eka tarkistamaan etukulman ja sitten eteni oikeeseen suuntaan. Ihan tyhmä mun moka tämmönen, ei voi olettaa, että etenee oikeaa suuntaan, kun ei oo päässy tarkistamaan etualuetta.

ILMASU
Ei irronnut haukku ei. Paljon yritin, paljon kokeilin, kunnes nöyrryin ja meinasin lopettaa haun kokonaan, ja sitten päätin antaa vielä rullalle yhden mahdollisuuden. Alkuun kentällä niin, että mm näytti rullaa, käveli vähän kauemmas ja meni kyykkyyn rulla hyvin esillä. Pariin otteeseen kehasin, kun oli ottanut rullan suuhun, jolloin lähti sitä tuomaan hyvin. Näytölle ei missään kohtaa ollut ongelmaa lähteä. Aika nopeesti siirryttiin siihen, että rullaa ei enää näytetty, mm oli valmiina kentällä 50 metrissä. Nämä teki hyvin. Sitten vaikutus niin, että rulla ei ollutkaan mm luona niin selkeästi esillä. Tässä kohtaa ollaan nyt menossa. Nämä tekee hyvin. Välillä saattaa tulla vähän aivopieru ja alkaa tarjoamaan rullaa maalimiehelle ennen kun tuo sen mulle. Tänään otettin rullaa myös ensimmäistä kertaa maastossa. Oltiin peha-reeneissä, enkä halunnut ottaa rapsan kanssa vapaata hakua, niin tehtiin sitten ilmasua. Oltin treenaamassa hiekkakuopilla, joten toisella puolella mm oli piilossa hiekkakasan takana ja toisella puolella rinteessä olevassa pienessä kuusikossa. Ekan teki oikein nätisti, oli nopeasti ottanut rullan ja lähtenyt tuomaan. Seuraavilla kolmella oli hetken yrittänyt tarjota rullaa maalimiehelle, mutta sitten lähti tuomaan. Kentällä kun mä etenen, niin rapsa tulee suoritna reittiä, mutta täällä nyt toi rullaan samaa reittiä, kun mitä oli lähtenytkin. Tänään oli myös ekaa kertaa tehnyt niin, että oli maalimiehellä tiputtanut rullan, ja kun yritti nostaa sitä uudestaan, niin olikin vahingossa napannut kaulalla olevan kiintorullan suuhun ja tuli sen kanssa mun luokse :o

JÄLKI
En tehnyt koko viime kesänä Rapsan kanssa yhtään jälkeä, koska halusin, että se oppii ensin ilmavainun ja vasta sitten isketään nenää maahan. Tein siis eilen ensimmäiset alkeisreenit. Talloin ensin yhden namiruudun. Siinä tyskenteli tosi nätisti. Kerran meinasi eksyä ulos ruudusta, niin korjasi nopeasti itse takaisin tallotulle alueelle. Teki oikeastaan niin nättiä työtä, että uskalsin heti perään talloa sille pienen puolikaaren muotoisen jäljen nurtsille. Nami oli joka askeleella, ei kylläkään kerennyt ihan jokaista syömään. Pysyi hyvin jäljellä, piti maavainun, häntä vatkasi. Eiköhän sen siis kohta uskalla jo siirtää metsään :D

ESINERUUTU
Esineruudussahan painittiin viime syksynä sen kanssa, että Rapsa kyllä löysi, mutta ei tuonut. Koko talvi tehtiin töitä tämän eteen. Leikittiin, leikittiin, ja leikittiin vielä vähän lisää. Opittiin, että äiskän kanssa on aika kiva repiä asioita ja kaikki asiat, mitä tuodaan on ehkä hienoimpia asioita ikinä, ja niilläkin voidaan leikkiä. Ja kappas! Tänä keväänä tein ekan ruudun niin, että pojat odotti ruudun vieressä, kun talloin sen. Rapsa oli kytkettynä ruudun vieressä kattomassa kun Pipsa reenasi. Ja sitten päästi reenaamaan ite. Ja jeeeee!!! Heti kun oli nostanut esineen, niin lähti tuomaan <3 Tämän jälkeen ollaan reenattu vielä kahdesti. Molemmat kerrat vieraassa maastossa, vierailla esineillä ja niin, että ei ole nähnyt ruudun tallomista. Ja molemmilla kerroilla on tehnyt todella nätisti, uponnut hyvin 50 metriin ja tuonut tosi nätisti. Nyt pitäisi vissiin myös asentaa siihen etuesineet :D, koska vauhtia on pienissä jaloissa ehkä enemmän kun tarpeeksi tällä hetkellä.

TOTTIS
Tottiksessa tehdään vieläkin ihan vaan perusjuttuja. Seuraamista yhyissä pätkissä, suoraa ja pieniä kaarteita. Rytmi pysyy hyvin, paikka on oikea ja koira suora! JESS! Tykkäriä ollaan lähdetty rakentamaan ja Rapsalle yritän nyt opettaa sen saksalaiseksi, katsotaan mitä siitä tulee. Istuminen ja maahanmeno on ihan ok mallilla. Nopeutta niihin täytyy vielä saada lisää, mutta asennon otettuaan on tarkkaavainen mua kohtaan (jotain mitä Pipsalle en koskaan osannut opettaa). Seisominen on ihan alkeissa vielä, mutta sitä onneksit tarvitaan vasta kakkosessa. Luoksetulon loppu on suora ja tiivis. Muutamia ollaa otettu pidemmältä matkalta ja tulee kovaa, ei ihan niin voimakkaasti kun Pipsa, mutta Rapsan hieman diiiiselitemperametille ihan hyvällä asenteella. Hyppyä on lähdetty rakentamaan ja se onkin jo hypännyt muutaman kerran metriä. Aata ei ole tehny kisakorkuisena vielä, mutta madallettua kyllä. Nouto on vielä myös hyvin alkeissa. Kapulanpitoa ja eteenistumista ollaan tehty erikseen. Nyt ei pahemmin enää pureskele ja pitää kohtuu hyvällä otteella, vähän sitä tarvii vahvistaa vielä, että on tarpeeksi voimakas ote. Itse noutoa ollaan otettu vähän. Ollaan oikeastaan vaan yritetty saada nostoa hyväksi (nostaa todella varovaisesti luonnostaan) ja ne ekat paluuaskeleet reippaaksi.

Ei me loppuvuotta 2018 ihan niin hiljaisesti eletty, kun mitä blogin päivittämistiheys voisi olettaa :D Loppuvuodesta tuntui sille, että kaikki alkoi naksahtamaan paikoilleen. Joulukuun puolivälin tienoilla kaveri vinkkasi, että pieni musta pustykorvainen, lyhytkarvainen 4v belginarttu olisi kotia vailla. Meillä on ollut suuri pystykorvavaje Tuhman kuoleman jälkeen, joten seuraavana päivänä kävin tapaamassa Lystiä. Hauskan oloinen pitkäsääri. Juoksut olivat juuri loppumassa, joten Lysti jäi vielä viikoksi kasvattajalle laimentelemaan ihania tuoksujaan, ettei pojat ahdistelisi sitä heti kättelyssä liikaa. Viikkoa ennen joulua haettiin Lysti kotiin. 

Lystillä ja Rapsalla synkkasi heti. Ulkona ne juoksi rallia kun viimeistä päivää, sisällä ne paini, kunnes nukahtivat toistensa kainaloihin <3

Pipsa innostui välillä painimaan Lystin kanssa, mutta enemmän se näytti olevan tyytyväinen siihen, että joku muu piti Rapsan tyytyväisenä :D

Joulua vietettiin Kirkkonummella viikonloppuna ennen aattoa. Hieman jänskätti, että mitä Lysti sanoisi Mörköstä ja Lumosta. Mutta Lysti fiksuna tyttönä väisti murisivia karvapalloja. Pörröiset eivät juurikaan arvostaneet uutta tyttöä heidän kotonaan... Jouluaatto tuli ja meni töiden merkeissä. Juhlatuuli aattona oli muutenkin aika kaukana, sillä se oli ensimmäinen Joulu ilman synttäripoika Tuhmaa. Tuhmikki olisi Jouuna täyttänyt viisi. 

Uudenvuoden rientoihin oltiin kouluporukalla vuokrattu mökki Hattulasta. Ajatus oli lähteä sinne lauantaina iltapäivällä (aamupäivän kisatöissä Tamskilla), viettä mökillä la-su, mennä su-ma yöksi töihin ja siitä taas ma-ti mökille. Onnistuin kuitenkin puretuttamaan sormeni töissä perjantaina ja lauantaina sormessa olikin pieni paise ja työyö vaihtui saikkuun ja koko viikonloppu mökkeilyksi.

Lauantai meni mökillä rennosti. Lauantaina herättiin ennen muita. Käytin koirat aamulenksalla, Rapsa ja Lysti juoksi menemään kuin viimeistä päivää. Mentiin sisälle, muut vielä nukkuivat, aloin keittämään kahvia. Olin selkä kääntyneenä koiriin päin, sain napsautettua keittimen päälle, kun alkoi järyttävä rähinä. Rapsa onneksi luikki karkuun minkä pienistä kintuistaan pääsi, Lysti ja Pipsa oli toistensa kurkussa kiinni. Yritin vetää Pipsasta, Lysti tuli perässä, yritin vetää Lystistä, Pipsa tuli perässä. Pienoinen paniikki, että miten helvetissä saan ne irti toisistaan. Onneksi tiskialtaassa oli kattila puolillaan vettä. Heitin sen koirien päälle ja ne irroittivat, eivätkä onneksi jääneet kyräilemään toisiaan. Pikaisesti Pipsa käskyn alle makoilemaan, Lysti hinanaan ja kiinni keittiön pöytään. Pikainen tsekki, ei reikiä Lystissä. Pipsa pois käskyn alta ja perkele se on ihan kolmijalkainen. Lysti oli saanut purtua sitä oikeaan kyynärään. Jalka turposi alle vartissa nelinkertaiseksi toiseen jalkaan nähden. Ei muuta kun koirat autoon ja nokka piipaapiipaa.vauhtia kohti Hattulan päivystystä. Tuikkasin Pipsan unten maille, kipikset ja antibiootit suoneen. Jalasta rtg kuva, eikä luita vaikuttanut olevan kuitenkaan rikki. Karvojen ajelu paljasti yhden kulmurin mentävän reiän jalkapöydässä, muutamia pidempia ihonaarmuja kyynärän alueella ja yhden syvän kulmurin mentävän reiän kyynärän sisäpinnalla. Sondilla kokeilemalla haavaonteloa oli valtavasti ja purema näytti syvältä, joten luotto-ortopedin ahdistelu ja sain hänet onneksi kiinni ja hän lupautui katsomaan jalan läpi, vaikka oli sunnuntai. 

Toijalassa humautettiin Pipsalta uudestaan taju pois, avattiin hieman isommaksi kyynärän sisäpinnan reikää, että pääsi näkemään tuhot. Tämä reikä itsessään ei ollut niinkään ongelmallinen, se aiheutti onteloa enemm'n jalan etupinnalle, missä ei niinkään ole mitään tärkeää. Mutta haavan pidennyksessä todettiin, että kyynärän kohdalla ei hammas ollut mennyt ihosta läpi, mutta repinyt nahan alle kaiken rikki. Lihaskalvot, lihakset, kaikki paitsi nivelkapseli oli rikki kyynärään mentäessä :( Ortopedi ompeli kalvoista kiinni mitä kykeni, iho suljettiin löyhästi, että turvotuserite pääsee pois. Kyynärästä otetiin näyte, eikä purema onneksi mennyt niveleen asti. Lysti jäi samalla reissulla.

Vuodenvaihde meni Pipsalla tramalhuuruissa. P.S. opiaattipisa on serkä surtullinen, että erityisen huvittava. Jalka oli ohtuu kipeä pari päivää. Turvotus kesti pidempään. Ja jalka eritti tasaisesti koko aika (=kaikki paikat oli veressä ja Simban perässä sai kävellä mopin kanssa).

Jalka kävi läpi kaikki punasen/purppuran värit, kunnes mustelma alkoi asettumaan. 

Tällä viikolla, eli reilu 10 päivää puremasta alkoi haavan reunat olla sen verran kääntyneinä sisäänpäin, ettei niillä ollut mitään mahdollisuutta enää ottaa yhteen siististi. Onneksi potilas on mitä kiletin, joten ei tarvinnut uutta humautusta, vaan paikallispuudutuksessa avattiin vanhat ompeleet, tuoreistettiin haavan reunat ja ommeltiin uudestaan kiinni. Nyt tiiviimmin.

Nyt kinttu on parantunut aika kivasti. Kun kudosneste ei enää pääse vuotamaan pihalle, on tikkien kohdalla pientä turotusta, mutta haava nätisti sulkeutunut, koska kama ei pääse enää ulos. Turvotuskin on jo aika hyvin asettunut. Tältä kinttu näyttää nyt. Haavan kohdalla turvotus kokonaan pois. Kainalossa on tommoinen möykky, erottuu nätisti myös kuvasta. Se ei ole nestettä, vaan tuntuu kiinteälle. Mahdollisesti jotain revennyt, eikä löytänyt tietään takaisin kotiin. Tästä hyvästä Pipsa voitti itselleen vielä toisen kierroksen ortopedin väänneltävänä. Pitääkin heti maanantaina yrittää muistaa soittaa aikaa.

Muuten ollaan epäsäännöllisen säännöllisesti treenattu. Mitä Rapsa osaa?
TOTTIS
- luoksetulon lopun osaa lyhyeltä etäisyydeltä ilman käsiapuja. Välillä saattaa jäädää ihan 2 astetta peppu vinoon mun suunnasta katsottonua vasemmalle. Osaa tulla eteen vasta edestä, eli ei osaa vinoja kulmia vielä. Ei myöskään osaa pitkiä matkoja. 
- seuraaminen: tekee pääasiassa kivalla asenteella. Osaa seurata ilman apuja suoralla ja loivia käännöksiä. Tiukkoja kulmia ja täyskäännöksiä ei vielä ole tehty seuraamisen yhteydessä. Tekee niitä kyllä paikallaan käännöksinä, mutta kääntää niissä rumasti päät ulospäin, joten ei vielä valmiita ympättäväksi seuruuseen. Perusasennosta lähtee joskus liikkeelle vähän varovaisesti, eikä juurikaan kestä häiriötä vielä. Alla olevalla videolla esimerkiski näkyy, että ensimmäistä kertaa treenataan niin, että hallissa joku haukkuu. Ottaa siitä paljon häiriötä ja tarvitsee paljon tsemppiä. Pääasääntöisesti kuitenkin seuraa suorassa, hyvässä paikassa, häntä heiluu ja näyttää iloiselta.
- perusasento. Tarkoitus on ottaa se peruasentoon takaa kiertämällä. Kierrä käskyllä osaa kiertää takaa tiiviisti ja tulla perusasentoon. Ehkä jää inasen peppu selän taakse istumaan, eli vaatii vielä hienosäätöä. Mun käsi perusasennossa viel väärässä kohdassa, en ole keskinyt, että mihin sen asettaisin...
- edestä osaa myös tulla vasemman kautta sivulle. pääsääntöisesti nätisti ja suoraan. 
- Paikkamakuu: tehnyt nyt ensimmäistä kertaa ryhmämakuuta sekä niin, että mä käyn piilossa. Makaa rauhallisena ja keskittyneenä, ei nuuskuttele. Suuria häiriöitä ei ole vielä kokeiltu. Sivulta menee maahan taaksepäin (etujalkakaukotekniikalla) tällä ei jää kyynärät ilmaan ja pysyy suorassa.
- Jäävät: Istuminen. Istuu! ei enää läsähdä maahan :D ei olle tehty vielä seuraamisesta, vaan vapaatyylisestä sivullahengailusta. Saisi olla nopeampi ja vahvempi, mutta ehkä se sieltä vielä tulee. 
- Jäävtä: Maahanmeno: Menee maahan! Pysyy maassa. On tehty joitain kertoja seuraamisestakin, muta siitä on jo aikaa. Nyt ollaan tehty vain eriliisenä tekniikkatreeninä. Menee taaksepäin maahan ja menee halukkaan näköisenä ja jää ryhdikkäästi makaamaan. (noin miljoona kertaa parempi makuu kun Pipsalla :D)
-  Jäävät: seisominen.  Pompputyylillä lopikat oli niin valtavia, että sitä piti hieman jatkojalostaa. Kokeiltiin sen jälkeen peruutusta, mutta peruuttamalla alkoi tarjoamaan pientä pomppua taaksepäin ja tätä on nyt lähdetty vahvistamaan. Ei vielä missään määrin varma tai muutenkaa kovin hyvä, mutta palikat alkaa olla kohta ehkä olemassa. Seisomassa ei pysy, ei vaikka kuinka pyytäisi. Läsähtää heti istumaa :o Onneksi seisomista tarvitaan vasta avossa, joten ei heti tule vastaan
- Nouto: nähnyt kapulan ehkä kaksi kertaa, joten noudosta ei vielä voida puhua. Yritti kantaa kapulaa laipasta. Leikkii kapulalla etujaloillaan. Eli todella pitkä polku vielä edessä, että siitä saadaan koekelpoinen:D
- Hyppy: Tehty kerran niin, että apparin kanssa ollaan eri puolella hyppyä ja rapsa suhaa meidän väliä ja saa aina namia, kun menee hypyn yli. Saatanallisia kenguruloikkia, vaikka hyppyn 15cm korkea:D ei siis vielä ihan salonkikelpoinen tämäkään. 

HAKU
- Rapsa tekee suoria pistoja ilman apuja. Pistot on pääsääntöisesti suoria, välillä tulee aivopieruja. 
- Maaston muoto usein vielä vie pientä lasta, eli vaikeisiin kohtiin on tehty ääniavulla. 
- Kestää jo yhden tai max 2 toistoa samaan kohtaan, jos ei ensimmäisellä olekaan löytänyt. 
- Tuntuu selkeästi etsivän nenällä, koska saattaa juosta ihan vierestä ohi, jos on tuulen väärällä puolella.
- Motivaatio kohdillaan, lähtee maastoon mielellään, iloinen löytäessään maalimiehen.
- Ilmaisusta ei vielä tietoakaan. En ole saanut Rapua haukkumaan vaikka olen kuinka yrittänyt sitä härnätä. Se on just siinä veitsen terällä, että voisi sanoa HAU, mutta ei vaan suostu avaamaan turpavärkkiään. Kohta alan vajota epätoivoon ja askartelen sille rullan. Paitsi että en halua rullakoiraa :( Auttakaa joku, parhaat vinkit kehiin. Miten tehdään mykästä haukkuva?

HAKUVIDEO

​ESINERUUTU
- Tehty hajuhakutyyliin. Käydään yhdessä hakemassa haju liinassa, palataan etulinjalle ja lähetän. Tähän tyyliin etsii lähetyksen jälkeen sitkeästi ja löytää. Nyt myös palauttaa kohtuu suoraviivaisesti :D
- Ollut vain 1 esine kerrallaan, ettei palautusvaihdeessa tule houkutusta etsiä esine suussa lisää.
- Pelkällä lähetyksellä ilman hajuhakua alle jää pyörimään ensin etulijalle ja syventää siitä. Juoksee tähän tyyliin vähän nenä kiinn, joten ei vielä ihan käyttökelpoinen. Täytyy reenata lisää. 

MITÄ PAPU HALUAISI TEHDÄ 2019 
Tai siis Rapsalta ei kysytä. Mitä Emma haluaisi Papun kanssa tehdä 2019 olisi varmaan parempi :D
- Alkuvuodesta mennään luustokuviin. Jännittää jo valmiiksi, vaikka se onkin välikuvattu terveeksi.
- Keväällä BH koe. 
- Syksyllä HK1.
- Kesän/syksyn aikana taipparit.
- Hieman kutkuttaisi kokeilla Rapsan kanssa myös tokoa, joten mahdollisesti ALO1 voisi olla myös tavoite tulevalle vuodelle.
- Kun haku alkaa loksahtaa paikalleen, niin voisi aloittaa kesällä myös jäljestämään ja sitä kautta alkaisi olla EK asiat kohdillaan.

MITÄ PIPSA HALUAISI TEHDÄ 2019
- Pysyä terveenä
- Käydä vepekisoissa Jessin kanssa
- Ehkä rallytokoillaan.

Kuukaudessa ehtii treenata ja kisata vähän kaiken näköistä :D Ennen kaikkea meidän lauma on opetellut elämään ilman yhtä jäsentä. Päivä päivältä elämä on helpompaa, pikkujuttuja oppii tekemään uudella tavalla. Enää ei tarvitse vilkaista ulos ennen koirien päästämistä, ettei naapurin kissa hengaile pihalla, lenkille nappaa automaattisesti mukaan enää kaksi hihnaa, illalla laittaa tiskipöydälle odottamaan enää kaksi kuppia. Pieniä asioita, jotka alkuun olivat aika vaikeita. 

Ensimmäiset kisat käytiin jo seuraavana viikonloppuna. Hämeenlinnassa rallia Pipsan kanssa. Nurmi oli märkää ja labranoutaja ei halunnut mennä maahan... 87p ja 3 sija.  Seuraavat kisat olivatkin rallin piirinmestaruudet Kankaanpäässä. Pipsan kanssa lähdettiin puolustamaan viime vuoden mestaruutta. Lisäksi kisattiin HPSH:n joukkueessa. Pipsa teki oikein kivan radan hyvällä asenteella. Oikealla pyörähdystä ei lähtenyt tekemään ja sen jouduin uusimaan. Lisäksi joku kukkanen oli -1 verran eriaikainen. Tulokseksi siis 96 pistettä. Jännäksi veti, sillä MES luokassa nähtiin useampi nätti rata ja kisajärjestäjät panttasivat tuloksia. Kakkonen ja ykkönen tasapisteillä 96 ja Pipsa näistä reilun 10sec nopeampi ja kruunattiin toistamiseen Satakunnan kennelpiirin piirinmestariksi. HPSH:n joukkue voitti joukkuekultaa!

Viikko tästä käytiin lauantaina Tampereella Rally-tokon SM kisat. Pipsa starttasi toisessa rataantutustumisryhmässä toiseksiviimeisenä. Rata oli helpohko, ei mitään suurta kommervenkkiä tai kikkailua. Pipsa tuntui ihan superhyvälle koko radan. Vire kantoi aika kivasti, peruutus sivulla oli kerrankin suora. MUTTA herra ei yksinkertasesti kyennyt vaihtamaan puolta selän takana. Ei vaikka kuinka yritti. 77p ja ei mitään asiaa finaaliin. Ensi vuonna ehkä uusi yritys. Video radasta TÄÄLLÄ..

Lauantaina rallin SM:t sunnuntaina vepen SM:t Luumäellä. Jessi arpoi heille suortusnumeron 14, eli viimeisenä startti. TARKEMPI KOESELOSTUS TÄÄLLÄ. Mutta lyhyt virsi kaunis, meidän Pipsa on vesipelastuksen SUOMENMESTARI 2018!

Kauaa ei ehditty arvokisoista lepäilemään, sillä seuraavana viikonloppuna kisattiin. Nimittäin Liperissä palveluskoirien pohjoismaiden mestaruudesta kera lainakoira bc Fisun. Alkukesäinen SM voitto jäljellä toi meille Fisun kanssa edustuspaikan maajoukkueessa. 

Kisat alkoivat meidän osalta lauantaina tottiksilla aamusta. Fisu teki nätin tottiksen, noudon palautus vino, ei muita virheitä ja pisteitä kertyi 76,5/80. Lauantana iltapäivänä lähdettiin ensimmäiselle jäljelle. Janalla hieman vino eteneminen ja takajälki tiputti pisteitä roimasti mutta itse jäljellä mentiin aika nappiin ja kaikki 8 keppiä nousivat. 

Sunnuntaille lähdettiin siis sijalta 4/12, vain 0,25p kolmossijasta. Sunnuntai alkoi jäljellä, taas harmittavasti takajälki, itse jäljellä nousivat kaikki 8 keppiä taas. Jäljen jälkeen pieni hengähdystauko ja esineruutuun. Esineruutu oli meille vaikea, en ohjaajana hahmottanut ruutua kunnolla ja Fisu käytti enemmän aikaa juoksenteluun kun etsimiseen, esineitä nousi sallitussa ajassa vain 2, mikä tiputti meidän mitallitaistosta. Muutkaan eivät onnistuneet kaikilla osa-alueilla täydellisesti, joten pidimme saman sijaluvun kun millä sunnuntaille lähdettiin ja Fisukala on näin ollen pohjoismaiden neljänneksi paras jälkikoira <3

Treenirintamalla ollaan Rapusen kanssa ahkerasti painettu tottista. Eteenistuminen onnistuu yhden askeleen matkalta jo aika kivasti. Sivulle hakeutuu jo nätimmin, ei rynni säkä edellä. Seuraamista ollaan tehty imuttamalla, ja asenne on aika kiva. Maahanmeno sekä sivulta että ns liikkeestä on aika nätti, seisominen on hyvin hmmmm ilmava :D Paljon on hyvällä mallilla, mutta hirveästi on vielä töitä, että ei loppusyksystä ja talvesta tylsä tule.

Ehdittiin myös käymään labrojen kanssa läpivalaisussa. Pipsasta polven kontrolli ja jeeee paraneminen on supermallilla ja labra onkin kohta jo kuukauden elänyt normaalia koiran elämää. Lapsikoira kävi välikuvissa ja onni on terve pentu <3 Olat, kyynätä, lonkat näyttävät kaikki hyvältä!

Edellisestä kirjoituksesta on aikalailla kuukausi aikaa ja tuo kuukausi on ollut samaa täynnä suuria onnistumisen tunteita ja iloa sekä suunnatonta surua.

Heinäkuun puolessavälissä kisattiin Hämeenkyrössä palveluskoirien kansallisten lajien suomenmestaruudesta. Olin ensikertalaisena mukana Emmin Fisun kanssa ja viikonloppu olikin yhtä jännittämistä ja lopulta juhlaa, kun pikkuKala kera lainaohjaajansa pokasi koko kokeen parhaat pisteet ja jäljeltä SM kultaa. Koko tarinan voi lukea SPORTTIRAKIN sivuilta.

Lisäksi normaalia treeniä on ollut paljon. Tuhma ymmärsi vihdoin jäljellä kepit, tehtiin vieraiden tallomia jälkiä, hinkattiin jana kuntoon. Tuhma alkoi olla aika hyvässä iskussa ja sainkin sille koepaikan ykkösen jälkikokeeseen viime viikon lauantaille. Kohtalo päätti kuitenkin toisin.

Viikko sitten torstaina heräsin siihen, että Tuhma läähättää ja vinkuu sängyn vieressä. Oletin sillä olevan hirveä pissahätä (yleensä tulee tällöin tärisemään kainaloon) ja menin kiireenvilkkaan avaamaan sille oven takapihalle. Se hiipi kuin hidastetussa elokuvassa ulos, takapää hoiperteli puolelta toiselle, ei meinannut pysyä pystyssä kuin puhtaalla tahdonvoimalla. Seistessään se näytti käpylehmältä, keskivartalo hieman turvonnut, selkä kaarella. Ulos päästyään se lysähti makaamaan nurmelle. Oikein käskemällä sen sai käskeä käymään pissalla. Siitä se käveli sisään ja lysähti makaamaan olkkarin matolle, takajalat tärisivät. Pikapuhelu kaverille Poriin, että saadaanko tulla nyt heti valtaamaan hänen vastaanottonsa (rtg + verinäytteiden tutkimis mahdollisuus, mitä mulla ei ole Harjavallassa). Porin päässä vieras paikka ja uudet ihmiset innostivat Tuhman taas riekkumaan tuttuun omaan iloiseen tapaansa ja haukkumaan kaikille ja kaikelle. Muuta vikaa siitä ei löytynyt, paitsi hirveä maha-aristus, huusi kun siihen koski. Verinäytteissä ei mitään muutoksia, rtg hieman kaasua suolistossa ja mahassa, paksusuoli täynnä tavaraa. Aloitettiin sille Litalgin mahakipuun ja Tuhmikki piristyikin ensimmäisen pillerin jälkeen lähes normaalille tasolleen. Iltaa kohden se alkoi kuitenkin hieman nuupahtamaan, kävin vastaanotolla hieman laittamassa sille nestettä nahan alle (joi vähän heikosti päivän aikana). Aika heti kun päästiin vastaanotolta kotiin alkoi oksentaminen. Oksensi varmaan 15 kertaa lyhyen ajan sisään, mitään ruokaa se ei ollut saanut, eli ulos tuli vain limaa. Oksentelu vei siltä voimat ihan totaalisesti ja se vaan seisoi ja tärisi. Uusi spurtti Poriin ja malinois leikkuupöydälle vierasesine-epäilynä. Yleistutkimuksessa ei muuta muutosta aamuiseen kuin se, että Tuhma oli nostanut kuumeen 39,9 astetta. Ohutsuolesta löytyikin n 10cm pätkä kovaa heinä/ruohotuppoa. Koko suolisto oli ihan seis, ei mitään liikettä. Paksusuoli oudon kumimainen, jännän oloinen. Muuten vatsaontelo ja elimet ihan siistit. Kotiin päästiin joskus yhden aikaan yöllä ja Tuhma vikisikin huumeissaan varmaan aamuneljään, kunnes rauhoittui nukkumaan kainaloon ja nukkui melkein kymmeneen. Aamusta se oli selkeästi pirteämpi, kävi pissalla, joi hieman, karkasi kissan perään pihalla. Ruoka sille ei maistunut kun kurkkuun tungettuna, tarjottuna käänsi vain pään pois. Iltapäivällä se alkoi taas olla nuutuneen oloinen, ajettiin Poriin ottamaan kontrollikuvat ja verinäytteet. Kuvat olivat juuri sen näköiset kun voisi kuvitella päivä leikkauksen jälkeen, verinäytemuutoksetkin oli kaikki helposti selitettävissä edellispäivän leikkauksella. Tuhma sai nestettä ja parempia kipulääkkeitä ja sen olo rauhoittuikin tästä. Illan se istui mulla kotona vielä tipassa, yöksi otin tipan tipan pois, kun en voinut sitä vahtia. Lauantai aamuna löysin Tuhman tärisemästä vaatehuoneesta. Ilalla se kävi nukkumaan kainaloon, yöllä se oli nähtävästi jossain vaiheessa siirtynyt sohvalle (laskenut siihen alleen) ja siitä sitten vaatehuoneeseen. Se makasi kyljellään ja tärisi. Ulos se lähti pyytämällä ja kävi pissalla, vesi tai ruoka ei kelvannut. Syke huiteli 140-150 akselilla. Päätin pakata lauman autoon ja lähteä Tampereelle (1,5h ajomatka), jossa olisi paremmat pelit ja vehkeet jos Tuhma tarvitsisi leikata uudestaan. Sekä mahdollisuus jättää Tuhma sairaalahoitoon, jos se sitä vaatisi. Tuhma käveli itse autolle, ei kuitenkaan jaksanut enää hypätä itse häkkiin, vaan jouduin sen nostamaan. Ajomatkan aikana Tuhman vointi oli romahtanut. Perillä häkissä makasi lähes veltto koira, joka ei reagoinut nimeensä eikä jaksanut nostaa päätään. Vajaan kahden tunnin ajan Tuhmaa yritettiin stabiloida, mutta se ei vastannut shokkihoitoon millään lailla. Missään vaiheessa se ei reagoinut ympäristöönsä. Aggressiivisella nesteytyksellä sen syke saatiin laskemaa 180->150, mutta muuta sen voinnissa ei tapahtunut. Lopulta Tuhma alkoi kerätä nestettä keuhkoihin, sen silmät eivät reagoineet enää edes kirkkaaseen valoon. Ei ollut enää muita vaihtoehtoja, kuin tehdä elämäni vaikein päätös ja päästää Tuhma pois. 

Tuhma oli vasta neljän ja puolen vanha, ei todellakaan ollut vielä sen aika lähteä. Meillä on kotona kovin hiljaista ilman Tuhmaa. Jotenkin sitä automaattisesti lenkillä laskee että yksi koira, kaksi koira, minne se kolmas nyt taas on jäänyt. Kun laittaa koirille iltaruokia, sitä automaattisesti nappaa tiskipöydälle kolme kuppia odottamaan. Meiltä jäi Tuhman kanssa vielä niin paljon näkemättä ja kokematta. Vaikka Tuhma ei ehkä ollut se helpoin koira, ei ehkä se varmin kisakoira, eikä se parhaita tuloksia tahkova koira, niin se oli sitäkin rakkaampi ja kiltimpi ja se opetti minulle todella paljon. Meidän laumaan jäi yksi iso Tuhman kokoinen aukko <3

Heihei Tuhma. Olit paras tupsuhäntä.

Tuhma
24.12.2013-11.08.2018

Rapupapusta on nyt jyrkästi kieletty enää kasvamasta, se kasvaa ihan liikaa ja ihan liian äkkiä se on jo ihan iso poika :( Se on kasvanut hirveän tasaisesti, nyt se on vielä inasen takakorkea... Muuten rakenteeltan nätisti kulmautunut, liikkuu ketterästi. Rapu sai myös 16 viikkoisrokotukset ja hienon passin. 

Rapun viime aikojen treenit ovat olleet hieman kotitottista ja hakua. Alkuunhan yritin opettaa sille sen sivulta maahanmenon ns etujalkakaukotekniikalla. Asiaa hieman kuitenkin tutkiskelin ja selvittelin ja pari reeniä jo paljasti, että siitä ei tule tulemaan hyvä, joten vaihdettiin tavan sivulta maahanmenoon. Nää näyttää jo ekan kahden reenin jälkeen tosi hyviltä. lätsähtää ihan tasajalkaa kivasti alas. Nyt täytyisi vielä yhdistää tämä sivulta alasmenoon, nyt tekee vielä edessä. Ja sitten alkaa pikkuhiljaa lisäämään paikkiksen kestoa. "Pam" tulee olemaan tämä sivulta maahan käsky, ja se tulee samalla olemaan paikkamakuukäsky. 

Seisomiseen on nyt alettu yhdistämään myös kestoa, eli pelkkä pomppu ei riitä, vaan siihen asentoon täytyy myös jäädä. Nättää aika kivalle. 

Haussa on nyt tehty hajuhakupareja. Maalimiehet olleet viidessäkympissä ja käyty hakemassa haju oikealta ja sitten vasemmalta. Sitten lähetetty oikealle ja sitten vasemmalle. Nää on menneet ihan superhyvin. Onohan näitä tehty nyt kerran vai kaks. Ainakin viime treeneissä teki ihan tosi hienot ekat kolme pistoa. Kolmannella pistolla sai kesken matkaa viiteenkymppiin päähän, että mm voisikin olla tuon yhden kannon takana n 25 syvällä, pysähtyi siihen hetkeksi pyörimään ja haistelemaan, mutta kun ei siitä löytynyt, niin jatkoi ihan piikkisuoraan sinne viiteenkymppiin asti ja löysi. Score hyvä papu!

Tuhma jälkitunnelin päässä paistaa vihdoin valo <3 olen niin masistellut sen saatanan keppi-ilmasun kanssa, että ei rajaa. Alkuun se tuominen oli ihan hirveän vaikeaa, halusi vaan jäädä pureskelemaan keppejä. Vaatimalla sain sen paineeseen ja kiersi kepit kaukaa. No sitten lähdettiin rakentamaan maahanmenoa, joka sujuikin erinomaisen hyvin, kun kepit oli tiellä omana tehtävänään, mutta kun niitä lähti viemään jäljelle, niin viiletti iloisesti yli ja kun asiasta huomautti, niin ei enää suostunut tekemään mitään (ps. en tykkää pehmeistä koirista). Joten aloitettiin ihan uudestaan kotona olkkarin lattialla keppiharjoitus alusta. Laitoin jälkikepin lattialle, naksu käteen, ja annoin tuhman itse valita tarjoamalla, että miten se haluaa niitä ilmaista. Ja näin ilmaisutavaksi muotoutui uudestaan keppien tuominen nenäkosketuksella käteen. Tehtiin muutama keppietsintä sisällä ja toi kepin aina nätisti ja innolla nenäkosketukseen. Uskalsin siirtää kepit pihalle niin, että Tuhma näki, kun kävin tallomassa n 15m jäljen, mutaa ei nähnyt, mihin kohtaan sen kepin tipautin. Tässäkin etsi ja toi hyvin. Pidensin pikkuhiljaa niin, että yhä näki tallomisen, siihen, että jäljellä oli n 3-5 keppiä. Teki nätisti töitä. Yhden samalaisen lyhyen keppijälkiharjoituksen tein niin, että ei nähnyt tallomista. Ja kun tämäkin sujui erinomaisesti, kokeiltiin viime ke jälkiryhmän vikoissa treeneissä ihan oikeaa jälkeä, jossa oli oikeita keppejä ja kulmia ja jana. Jana lähti oikealle, nappasi jäljen hyvin, kulmat tarkasti, ja KEPIT NOSTI! Jäljellä on yhä ennen kulmaa yksi nappula ja kulman jälkeen toinen. Kepeistä nyt ollut nakkia palkkana. EIköhän Tuhmikista vielä jälkikoira <3

Piispaliisan kanssa on tehty muutama peltojälki ihan vaan mielenvirkistykseksi. Se on aina saanut niin kaahata ja olla epätarkka, että en vaan yksinkertaisesti jaksa opettaa sitä niin tarkaksi, kuin mitä peltojäljellä kisaaminen vaatisi. Mutta hauskaa sillä on ollut, ja maahanmenoilmaisu pellolla on sille ihan itsestäänselvyys. 

Eilen käytiin myös tekemässä Pipsan eka oikea verijälki. Jälki oli ehtinyt vanhentua rutikuivassa metsässä n 26h. Pituutta oli noin koemitta, eli 300m kolmella sivulla, kaksi kulmaa, joissa makaukset. Aika kivasti Pipsa pysyi jäljellä, makaukset olisi voinut ehkä ilmaista selkeämmin. Mutta eiköhän siitä mejäeläin vielä tehdä :D

15 viikkoisesta Rapusta ei ole posetuskuvaa :o Mutta painoa oli keskiviikkona 10,6kg. Hän alkaa olla jo ihan iso poika. 

Hakutreenejä ollaan saatu tälle viikolle jopa kahdet. Maanataina ja tiistaina. Maanantaina oltiin Ruskilankoskella ja Rapu teki 4 hajuhakua. Reeni reeniltä se on kyllä parempi. Odotan kovasti sitä isoa takapakkia, mikä sieltä on väistämättä tulossa jossain vaiheessa. Taisin ottaa jokaiselle ukolle lähetyksen. Matkat oli vielä aika lyhkäisiä. Testissä oli ruoka + lelu viimeiselle maalimiehelle, että ymmärtäisi, että reeni loppui, mutta jäi niin kiinni siihen ihanaan purkkiruokaan, että ei lähtenyt leikkimään. Pitää kokeilla jonkun ajan päästä uudestaan. 

Tiistaina oltiin Harjavallan hakuradalla. Rapulle sama 4 hajuhakua. Tuuli tuli alueen vasemmalta puolelta ja  sinne saikin hajun tosi nopeasti. Se on ihana, kun se on varma hajun lähteestä ja suunnasta, niin siihen syttyy semmoinen ihana ilo ja palo. Oikealle puolelle haju ajautukin sitten tuulen mukana keskilinjasta poispäin, joten siellä joutui tekemään vähän enemmän töitä. Sillä puolella kokeiltiin myös ekan kerran myös erilaista piiloa, kun vain maassa makaavaa ukkoa. Siellä oli kiva maakuoppa. Hetken pyöri siinä kuopan ympärillä, ja sitten paikallisti hajun kuoppaan. Ylempi video maanantain treeneistä vika ukko. Alempi tiistain treeneistä molemmat vasemman puolen ukot. 

Tuhmalle on viikkoon tallottu nyt kaksi jälkeä. Eka maanantaina ennen hakutreenejä. Ikää n 45min, kulmia ehkä 5, ruokaa siellä täällä. Lopussa keppi. Janalta lähtö vasemmalle. Nappas jäljen ihan supernätisti, ja nyt nämä kaikki suuren 4(?) janaa mitä se on tehny, on ottanu joka kerta varmana oikeaan suuntaan. Piti hyvin jäljen päällä, vaikka aika voimakas tuuli, kuiva metsä ja kohtuu tuore jälki. Ennen kulmia on ollut vielä nami n 1-2m ennen, ja ne rauhottaa tilanteen kyllä kyvin ja tekee tosi nätit kulmat, ei juokse niistä yli. Eka tien ylityskin oli, ei siitä ollut moksiskaan. Kepistäkään ei saonut mitään, meni kyllä käskystä maahan :D

Toinen jälki keskiviikkona. Se oli n alokasluokan kisamittainen ja ikäinen. Kulmia useampi, joista yksi jopa aika terävä :o Polun ylituksia pari ja yhden traktorinuran ylitys vinossa. Ruokaa hankalien paikkojen jälkeen ja ennen kulmia. Jana lähti vasemmalle. Ekalla lähetyksellä lähti tosi vinoon, otin uudestaan ja teki nätisti. Kulmissa pyöri hetken, mutta tarkisti kulmaa niin pitkään, kunnes oli varma suunnasta. Poluista ja traktorinurasta ei välittänyt. Kepistäkään ei välittänyt.

Keppireeniä on nyt tehty erikseen ja ne alkaa mennä jo aika kivasti. Pitäisi saada ne vaan vielä siirrettyä metsään, niin tuhmikki olisi aika pitkälti koevalmis kohta.

Tottista ollaan tehty pari kertaa. Maahanmeno kusee nyt (ylläri) pahasti. Jää istumaan :( Seuraaminen on yhä pikkutarkkaa sipsuttamista, mutta taas vietinnostotreenien jälkeen se kyykkii kaikkia ääniä (vaikka siis ei edes käytetä ääntä nostoon), niin nyt on tyytyminen sipsutustuhmaan. Seuraa nätisti, kulman nätit, täyskäännökset ihan 5 astetta vajaita, mutta käyttää takapäätä aktiivisesti. Näudot tekee. Ei ole mitenkään eri kauniita, mutta niiden kanssa on nyt hakattu päätä seinään niin pitkään, eikä Tuhmasta mitään suurta pk-tykkiä ole muutenkaan tulossa, niin olemme niihin ihan, ei nyt tyytyväisiä, mutta voimme elää niiden kanssa. Eteenmenoa on nyt lähdetty rakentamaan ihan vaan lelullejuoksuilla. Tekee vaihtelevalla menestyksellä, mutta näitä on siis tehty ihan 2 kertaa. Paikkamakuu nätti.