Pipsan toipumiskuulumisia:
Päivä 1 leikkauksen jälkeen meni tosi nousujohteisesti. Aamusta kun lähti varaamaan painoa jalalle, niin illalla se jo käveli aika normaalinoloisesti. Päivänä 2 se jo nosti koipea niin, että varas sille leikatulle. Samana iltana yritti jo kuopia sillä jalalla. Sänkyyn ja sohvalle on yrittänyt pomppia päivästä 2 eteenpäin. 1 ja 2 päivän aikana leikkausalueella alkoi kudosturvotus. Alkuun se oli vain polven yläpuolella masmalossa, mutta sunnuntai illasta valahti myös kintereeseen n kananmunan kokoinen turvotus. Pieni hierominen ja kylmääminen laksee turvotusta. Kipulaastari napattiin irti maanantaina (päivä 3) ja sen jälkeen on ollut tulehduskipulääkkeen ja kylmäämisen varassa. Hyvin käyttää jalkaa myös ennen kipulääkkeen antoa, kun edellisestä satsista on kulunut jo se 24h. Yhtään ei ole yrittänyt nuolla haavaa, joten kauluria ei (paha minä) ole pidetty kertaakaan. Hihnaan jouduin ottamaan sen sunnuntai illasta eteenpäin. Pahin humala oli nähtävästi nukuttu pois, joten vauhti meinasi kasvaa liikaa.
Päivä 1 leikkauksen jälkeen meni tosi nousujohteisesti. Aamusta kun lähti varaamaan painoa jalalle, niin illalla se jo käveli aika normaalinoloisesti. Päivänä 2 se jo nosti koipea niin, että varas sille leikatulle. Samana iltana yritti jo kuopia sillä jalalla. Sänkyyn ja sohvalle on yrittänyt pomppia päivästä 2 eteenpäin. 1 ja 2 päivän aikana leikkausalueella alkoi kudosturvotus. Alkuun se oli vain polven yläpuolella masmalossa, mutta sunnuntai illasta valahti myös kintereeseen n kananmunan kokoinen turvotus. Pieni hierominen ja kylmääminen laksee turvotusta. Kipulaastari napattiin irti maanantaina (päivä 3) ja sen jälkeen on ollut tulehduskipulääkkeen ja kylmäämisen varassa. Hyvin käyttää jalkaa myös ennen kipulääkkeen antoa, kun edellisestä satsista on kulunut jo se 24h. Yhtään ei ole yrittänyt nuolla haavaa, joten kauluria ei (paha minä) ole pidetty kertaakaan. Hihnaan jouduin ottamaan sen sunnuntai illasta eteenpäin. Pahin humala oli nähtävästi nukuttu pois, joten vauhti meinasi kasvaa liikaa.
Rapupapu on yhä ollut aivan ihana ja iloinen ja reipas. Ärsyttävänä piirteenä siitä on löytynyt se, että se syö ulkona KAIKEN. Pikkukivet on suurta herkkua. Kaksi kuollutta pikkulintua se on jo löytänyt metsästä, kantanut mun jalkoihin ja yrittänyt nielaista kokonaisena... iiiiuuuuuuu. Lampaanpaska oli suuuuuuuurta herkkua, sitä meni ainakin kahden Rapun verran eilen.
Treenipuolella ollaan nyt vähän jumituttu sivulletulotreeneissä. Selkeesti mieltää sivu käskyn nyt takapuolnheitoksi. Yrittää liikaa ja parhaassa tapauksessa se pakittaa mua ympäri, aina hetkeksi pysähtyen sivulle, että saisiko tästä palkan :D Kokeilin tänään nyt ihan vaan, että naksuttelen siitä, kun se a) korjaa toiseen suuntaan, kun taaksepäin ja b) liikkuu kun mä liikun. Se on niin hyvin ymmärtänyt ton naksuttelun ja se tykkääkin tarjota vähän kaikkea, niin josko se saisi tästä kiinni seuraamisesta.
Maahanmenot alkaa sujumaan myös jo käskystä. Ekat on aina hieman epävarmoja, mutta sen jälkeen varmuus kasvaa. En ole vielä päättänyt, että miten haluan, että se menee sivulta maahan. Normaalisti lätsähtämällä, vai opetanko sen menemään siinäkin etujalakakaukotyyppisesti taaksepäin maahan.
Istuminen on aika vahva. Siinä asennossa myös odottaminen on aika hyvällä mallilla.
Seisominen pompun kautta ei näytä tuovan ongelmia, Rapu on osottautunut olevan oikea viereripomppupallo normiarjessakin.
Treenipuolella ollaan nyt vähän jumituttu sivulletulotreeneissä. Selkeesti mieltää sivu käskyn nyt takapuolnheitoksi. Yrittää liikaa ja parhaassa tapauksessa se pakittaa mua ympäri, aina hetkeksi pysähtyen sivulle, että saisiko tästä palkan :D Kokeilin tänään nyt ihan vaan, että naksuttelen siitä, kun se a) korjaa toiseen suuntaan, kun taaksepäin ja b) liikkuu kun mä liikun. Se on niin hyvin ymmärtänyt ton naksuttelun ja se tykkääkin tarjota vähän kaikkea, niin josko se saisi tästä kiinni seuraamisesta.
Maahanmenot alkaa sujumaan myös jo käskystä. Ekat on aina hieman epävarmoja, mutta sen jälkeen varmuus kasvaa. En ole vielä päättänyt, että miten haluan, että se menee sivulta maahan. Normaalisti lätsähtämällä, vai opetanko sen menemään siinäkin etujalakakaukotyyppisesti taaksepäin maahan.
Istuminen on aika vahva. Siinä asennossa myös odottaminen on aika hyvällä mallilla.
Seisominen pompun kautta ei näytä tuovan ongelmia, Rapu on osottautunut olevan oikea viereripomppupallo normiarjessakin.
Rapu on käynyt ekat hakutreenitkin. Oltiin Ulvilan vanhan kaatopaikan maastoissa. Oli aika lämmin, eikä oikein tuullut ollenkaan. Rapu ei oikein harrasta hihnalenkkeilyä, joten hylkäsin siis ajatuksen perinteisestä hajuhausta, koska se ei liiku hihnassa mihinkään suuntaan. Päästin sen siis vaan irti keskilinjalla ja lähdettiin yhdessä kävelemään metsään. Alkoi nostelemaan nenää aika nopeasti, että sai hajun ukosta, mutta ei ihan uskaltanut mennä katsomaan, että mitä siellä on. Ja sinä vaiheessa kun näki pressun alla makaavan ukon, niin meni vähän enemmän vielä pupu pöksyyn. Pyysin sitten maalimiestä rauhallisesti maatessaan kehumaan Rapua ja juttelemaan sille mukavia, niin tästähän penska innostu ja pomppasi isolla loikalla maalimiehen kainaloon pusuttelemaan. Näitä löytöjä tehtiin neljä ja kaikki oli oikein hyviä. Harmittaa ihan Rapun puolesta, että tuuli oli niin köykäsen olematon, koske se selkeesti yritti vähän nostella nenää, mutta ilma vaan seisoi paikallaan.