Tähän mennessä aina kun joku on kysynyt, että mitä me Piipan kanssa harrastetaan, on voinut vastata: "Ollaan me ainakin kokeiltu kaikkea, paitsi koiratanssia ja suojelua". No eipäs voi enää:) Piipaa on korkannut ipo-koira uransa.
Ollaan nyt kahdesti käyty maalimiehen luona. Ekalla kerralla ihan vaan leikitti Piippaa patukalla. Simba oli ihan omassa elementissään ja veti ja riuhto molaria suuntaan jos toiseenkin. Yritettiin myös ottaa vähän rauhaa, mutta ote alko jotenkin elämään siinä vaiheessa. Puri myös vähän "huonosti" tai vajaalla otteella. Eli otti patukan heti kulmureiden taakse, kun ideana olisi, että puris koko suulla, eli poskihampaista lähtien. Tänään toinen kerta ja SImba oli kun ihan eri koira. Puri hyvällä, vahvalla kokosuunotteella. Puri hyvin tyynyyn, kun edellisellä kerralla ei edes suostunut ottamaan tyynyä suuhun, sen verran vieras se oli. Tänään tehtiin ensin vähän vietinnostatusta. Eli haukutettiin Piippaa. Ja sit muutama puru tyynyyn. Ideana, että "hyppäis" tyynyyn kiinni. Ihan superhyvin meni treenit tänään, saa olla oikein ylpeä pienestä wanna-be-suojeluotuksesta:) Tänään rauhakin onnistui ilman mitään ongelmia. Laitoin vaan käden sen leuan alle ja se vaan puri hyvällä ja kovenevalla otteella kiinni tyynyyn!!!
Puhma on myös molemmilla kerroilla päässyt tekemään. Se on vielä niin pieni, ettei sitä hirveesti viitti retuttaa suuntiin, mutta leikki ihan tosi hyvin miehen kanssa. Ei ole vissiin ikinä eläissään aikasemmin tehnyt mitään miehen kanssa. Paitsi syönyt nameja mun isältä:) Puhman kanssa rauha on ehkä vielä vähän vaikeempi kun Piipan kanssa, mutta sillekin muutama onnistunut, kun se tajus idean. Tänään se sai myös vähän yrittää haukkua. Molari yritti saalisturhauman kautta saada siitä ääntä ja palkkas ensimmäisestä inahduksesta. Ja kovin naisellisiahan nämä äänet oli, mutta mitä muuta sitä voi odottaa, se on mun pieni Tumppi <3
Mut tää on kyl just semmosta, mitä mun mielestä purujen treenaamisen ajatustasollakin kuuluu olla. Pureminen opetetaan leikin kautta, haukkuminen turhauttamalla. Ja voitte varmaan kuvitella, että Piippaahan ei tarvinnu hirveen kauaa turhauttaa ennen kun alko louskuttaa menemään :D Hirveen mukava ryhmä ja taitava molari ja ollaan niin ilosia, että ollaan päästy siihen mukaan!
Toissaviikonloppuna käytiin aksakisoissa. Hyvä tulosprosentti: 5 hyllyä ja yks mysteerivitonen:) Lauantaina possukoira karkas JOKA radalla mun selän takaa putkeen.... Sunnuntaina oltiin edes lähestulkoon tekemässä samaa rataa! Mä olin ihan vakuuttunut, että eka rata lauantaina oli nolla, mutta mysteerivitonenhan se oli. Vissiin joku kontaktin ylösmeno, tuomari oli niistä tosi tarkka. Ja Piippa on niissä vähemmän tarkka:D
Puhmisaksassa olaan keskitytty pitkälti kontakteihin. Torstaina tehtiin vauvakeinua lähes kokonaisena (pienellä muurinpalikalla tuoettuna), etupalkalla ja niin että jäin keinun ylösmenolle seisomaan. Teki tosi kivasti sit kun äkkäs sen etupalkankin;) Tein siis niin, että naksautin 2o2o:sta ja juoksin viemään namin jalkojen juureen ja siuitä vapautin sit etupalkalle. Ongelma oli vaan siinä, että ei muistanu enää sen etupalkan olemassaoloa:D Puhmikseen asennettiin myös poispäinkääntö ja sylkkäri tällä viikolla. Rakensin meille myös A:n kontaktien opettamiseen boxin ja ollaan naksuteltu sinne menoa. Kyllä nää tästä pikkuhiljaa alkaa konakteiksi muodostua:)
Piipaa-aksassa oli tällä viikolla just semmonen rata, mitä me tarvittiin. Radalla oli paljon hyppyjä ja ei aina menty sitä, mikä on nokan edessä, vaan Piippa joutu vähän kuuntelemaan ja kattomaan. Alkuun tiputti AINA päällejuoksuriman, mutta kun tajusin antaa koiralle vähän tilaa, niin johan alko rimakin pysyä:D Ja muutenkin laborantti oli tosi kiltillä ja kuuntelevaisella tuulella ja aksa yhdessä tuntui oikein hauskalta!
Ollaan nyt kahdesti käyty maalimiehen luona. Ekalla kerralla ihan vaan leikitti Piippaa patukalla. Simba oli ihan omassa elementissään ja veti ja riuhto molaria suuntaan jos toiseenkin. Yritettiin myös ottaa vähän rauhaa, mutta ote alko jotenkin elämään siinä vaiheessa. Puri myös vähän "huonosti" tai vajaalla otteella. Eli otti patukan heti kulmureiden taakse, kun ideana olisi, että puris koko suulla, eli poskihampaista lähtien. Tänään toinen kerta ja SImba oli kun ihan eri koira. Puri hyvällä, vahvalla kokosuunotteella. Puri hyvin tyynyyn, kun edellisellä kerralla ei edes suostunut ottamaan tyynyä suuhun, sen verran vieras se oli. Tänään tehtiin ensin vähän vietinnostatusta. Eli haukutettiin Piippaa. Ja sit muutama puru tyynyyn. Ideana, että "hyppäis" tyynyyn kiinni. Ihan superhyvin meni treenit tänään, saa olla oikein ylpeä pienestä wanna-be-suojeluotuksesta:) Tänään rauhakin onnistui ilman mitään ongelmia. Laitoin vaan käden sen leuan alle ja se vaan puri hyvällä ja kovenevalla otteella kiinni tyynyyn!!!
Puhma on myös molemmilla kerroilla päässyt tekemään. Se on vielä niin pieni, ettei sitä hirveesti viitti retuttaa suuntiin, mutta leikki ihan tosi hyvin miehen kanssa. Ei ole vissiin ikinä eläissään aikasemmin tehnyt mitään miehen kanssa. Paitsi syönyt nameja mun isältä:) Puhman kanssa rauha on ehkä vielä vähän vaikeempi kun Piipan kanssa, mutta sillekin muutama onnistunut, kun se tajus idean. Tänään se sai myös vähän yrittää haukkua. Molari yritti saalisturhauman kautta saada siitä ääntä ja palkkas ensimmäisestä inahduksesta. Ja kovin naisellisiahan nämä äänet oli, mutta mitä muuta sitä voi odottaa, se on mun pieni Tumppi <3
Mut tää on kyl just semmosta, mitä mun mielestä purujen treenaamisen ajatustasollakin kuuluu olla. Pureminen opetetaan leikin kautta, haukkuminen turhauttamalla. Ja voitte varmaan kuvitella, että Piippaahan ei tarvinnu hirveen kauaa turhauttaa ennen kun alko louskuttaa menemään :D Hirveen mukava ryhmä ja taitava molari ja ollaan niin ilosia, että ollaan päästy siihen mukaan!
Toissaviikonloppuna käytiin aksakisoissa. Hyvä tulosprosentti: 5 hyllyä ja yks mysteerivitonen:) Lauantaina possukoira karkas JOKA radalla mun selän takaa putkeen.... Sunnuntaina oltiin edes lähestulkoon tekemässä samaa rataa! Mä olin ihan vakuuttunut, että eka rata lauantaina oli nolla, mutta mysteerivitonenhan se oli. Vissiin joku kontaktin ylösmeno, tuomari oli niistä tosi tarkka. Ja Piippa on niissä vähemmän tarkka:D
Puhmisaksassa olaan keskitytty pitkälti kontakteihin. Torstaina tehtiin vauvakeinua lähes kokonaisena (pienellä muurinpalikalla tuoettuna), etupalkalla ja niin että jäin keinun ylösmenolle seisomaan. Teki tosi kivasti sit kun äkkäs sen etupalkankin;) Tein siis niin, että naksautin 2o2o:sta ja juoksin viemään namin jalkojen juureen ja siuitä vapautin sit etupalkalle. Ongelma oli vaan siinä, että ei muistanu enää sen etupalkan olemassaoloa:D Puhmikseen asennettiin myös poispäinkääntö ja sylkkäri tällä viikolla. Rakensin meille myös A:n kontaktien opettamiseen boxin ja ollaan naksuteltu sinne menoa. Kyllä nää tästä pikkuhiljaa alkaa konakteiksi muodostua:)
Piipaa-aksassa oli tällä viikolla just semmonen rata, mitä me tarvittiin. Radalla oli paljon hyppyjä ja ei aina menty sitä, mikä on nokan edessä, vaan Piippa joutu vähän kuuntelemaan ja kattomaan. Alkuun tiputti AINA päällejuoksuriman, mutta kun tajusin antaa koiralle vähän tilaa, niin johan alko rimakin pysyä:D Ja muutenkin laborantti oli tosi kiltillä ja kuuntelevaisella tuulella ja aksa yhdessä tuntui oikein hauskalta!