Tässä yks päivä talloin Tuhmikselle jäljen. 450 askelta, vaihteleva maasto, namikasoja jonkun 20-40 askeleen välein. Nyt ekaa kertaa vaan yhdessä narussa kiinni, eli van se kaulapannasta mahan alla kulkeva naru, ei enää ollenkaan takajalkajarrutusta. Ja narunakin kunnon jälkiliina, ei enää pelkkä normitalutin. Ihan tosi hyvin nosti jäljen. Lähestyttiin sitä "kuin mentäs janalle", kävelin tuhmiksen perässä ja se meni nenä maassa ja nosti jäljen heti vasemmalle. Selkeesti vois ottaa kuureina vielä takajalkajarrunarua mukaan, koska kiirehti nyt hieman, ja kun jouduin jarruttamaan liinasta, niin se kiristy sen olemattomien pallien kohalla ja tuhmista ärsytti ja sen alko pomppimaan takajaloilla ja keskitty enemmän jalkojen vatkaamiseen kun jäljestämiseen. Kulmat teki tosi tarkasti ja muutenkin piti yhtä lyhyttä pätkää lukuun ottamatta koko aika jäljen päällä. Superpentu!!!!! Kun päästiin loppupalkalle, niin jäljesti siitä vielä mun akelia pitkin kotiin ja kotona päästin Piipan pihalle, niin kävi ajamassa kahestaan jäljen vielä uudestaan, josko matkan varrelta ois jääny joku nami syömättä:D
Eilen sitten vepetreenit. Meiän omassa treenirannassa on levää, niin onneks päästiin kuokkimaan Jessin treeneihin, nää treenit tuli meinaan supertarpeen! Tehtiin neljä kierrosta. Piippa teki 3 kertaa kaks venettä ja yhen poikittaisen viennin.
Eka kaks venettä ois taas jääny pyörimään siihen, missä olettin, että köysi ois ollu ja vene ehti lipua poies, mutta veneestä heti reagoitiin tähän ja soudettiin sitä karkuun ja vielä kun oli saamassa köyden suuhun, sekin nykästiin poies, että joutu tosissaan jahtaamaan paattia.
Tokalla kiekalla sitä vaan soudettiin reilusti (ehkä 20m matkan ajan) pakoon kovaa vauhtia. Tähänkin tartti vielä veneestä kannustusta.
Vikalla kiekalla sitä soudettiin pakoon muutamisen vetpoa, ja nyt ei tarvinnu veneestä sanoa enää mitään, vaan Piippa piipparaiuvolla oli sitä mieltä, että samperi, minä saan tämän veneen kiinni, tässä veneessä on Piipan köysi. Tää tehtiin nyt sillä idealla, että sen vois kokeessa lähettää sen verran myöhään, että ei missään tapauksessa joudu veneen väärälle puolelle ja vaikka ois vähän liiankin myöhässä, niin tajuis lähteä veneen perään.
Poikittainen vienti oli ihan super! Hetsasin taas lähdössä kunnolla "missäpallomissäpaklooPALLO!!!!!" ja kun lähetin, niin lähti suoraviivasesti ja kovaa ja päättäväisesti toiselle veneelle. Ja voi sitä riemua, kun siellä oikeesti oli Piipan pallo! Labradori oli hyvin onnellinen.
Eka kaks venettä ois taas jääny pyörimään siihen, missä olettin, että köysi ois ollu ja vene ehti lipua poies, mutta veneestä heti reagoitiin tähän ja soudettiin sitä karkuun ja vielä kun oli saamassa köyden suuhun, sekin nykästiin poies, että joutu tosissaan jahtaamaan paattia.
Tokalla kiekalla sitä vaan soudettiin reilusti (ehkä 20m matkan ajan) pakoon kovaa vauhtia. Tähänkin tartti vielä veneestä kannustusta.
Vikalla kiekalla sitä soudettiin pakoon muutamisen vetpoa, ja nyt ei tarvinnu veneestä sanoa enää mitään, vaan Piippa piipparaiuvolla oli sitä mieltä, että samperi, minä saan tämän veneen kiinni, tässä veneessä on Piipan köysi. Tää tehtiin nyt sillä idealla, että sen vois kokeessa lähettää sen verran myöhään, että ei missään tapauksessa joudu veneen väärälle puolelle ja vaikka ois vähän liiankin myöhässä, niin tajuis lähteä veneen perään.
Poikittainen vienti oli ihan super! Hetsasin taas lähdössä kunnolla "missäpallomissäpaklooPALLO!!!!!" ja kun lähetin, niin lähti suoraviivasesti ja kovaa ja päättäväisesti toiselle veneelle. Ja voi sitä riemua, kun siellä oikeesti oli Piipan pallo! Labradori oli hyvin onnellinen.
Treenien jälkeen jäätiin vielä Jessin ja koirien kanssa uimaan. vesi oli ihanan lämmintä ja pikkubelgi yllätti! Se juos suoraan veteen ja tuli samaan aikaan mun kanssa uimaan, ei tarvinnu houkutella, ei kutsua, ja ui varmaan 20min putkeen ilman että kävi kertaakaan rannassa välillä ja näytti oikeesti tykkäävään uimisesta! Hyvä belgivauva!