Onpas jotenkin ollut sen verta hektinen syksy, ettei juuri ole ehtinyt ylimääräistä roikkumaan blogin parissa. Ei me sentään kuitenkaan ihan täysin reenaamatta tätä aikaa olla oltu, vaikka läheltä ehkä liippaakin :)
Isoin voimanponnistus koirarintamalla meillä on mennyt Tuhmikin korvaan. Lapsimalinois päätti aloitaa elämänsä ensimmäisen korvatulehduksen ihan ajatuksella. Sitä on nyt kahdeksatta, vai kohta jo yhdeksättä (?) viikkoa hoidettu. Nyt on pikkuhiljaa lähdetty laskemaan lääkityksiä pois ja pidetään sormet ristissä, että tämä olisi tässä. Aikaa ja rahaa tohon korvaan on kulunut sen verran, että jos se alkaa uudestaan oireilemaan, niin saisi mun puolesta alkaa töhniä kultaa :D
Isoin voimanponnistus koirarintamalla meillä on mennyt Tuhmikin korvaan. Lapsimalinois päätti aloitaa elämänsä ensimmäisen korvatulehduksen ihan ajatuksella. Sitä on nyt kahdeksatta, vai kohta jo yhdeksättä (?) viikkoa hoidettu. Nyt on pikkuhiljaa lähdetty laskemaan lääkityksiä pois ja pidetään sormet ristissä, että tämä olisi tässä. Aikaa ja rahaa tohon korvaan on kulunut sen verran, että jos se alkaa uudestaan oireilemaan, niin saisi mun puolesta alkaa töhniä kultaa :D
Harrastusrintamalla se lapsimalinois TyhmäTuhma on loistanut siellä rallipuolella. Tuccakoira valittiin rally-tokoyhdistyksen valmennusrenkaaseen loppusyksystä. Ensimmäinen treenileirikin meillä oli jo jokunen viikko sitten. Tuhman treenit meni pitkälti korvan takia treenaamattomuuden piikkiin. Keskittyminen oli vähän niin ja näin ja teki ihan tyhmiä virheitä. Mutta päädyttiin nyt siihen, että ilman kontaktia ei tuu mitään ja tuijottaminen ei oo sallittua ja laitetaan seuraaminen molemminpuolin taas vaihteeksi kuntoon ja mietitään niitä temppuja sitten myöhemmin.
Tuhma koko kesän sulatteli jäljestämistä (tehtiin siis keväästä yksi jälki joka meni ihan pyllylleen) ja viime viikolla kokeilin nyt uudestaan sen kanssa. Vajaa 1,5h vanha jälki, jossa oli pieniä namikasoja muutamankymmenen askeleen välein. Jälki meni polkujen yli ja siinä oli muutama helppo kulma (esim kiers puun/kiven ympäri). Selkeesti vähän vanhempi jälki vaikeemmassa maastossa oli Tuhmalle hyvä, koska se joutui selkeästi keskittymään. Alkuun yritti vähän nostella nenää namikasojen perään, mutta ymmärsi nopeasti, että sillä tekniikalla ei saa löysää liinaa. Varusteena meillä oli tällä yrittämällä ne dc:n short valjaat, niissä pitkä liina, joka oli kertaalleen kierretty tuhman kropan ympäri hidastamaan vauhtia. Ongelmanahan sillä on ollut se, että se yrittää ryysiä, ja paineistuu mun jarruttamisesta ja lopettaa työskentelyn. Nyt äyttäisi löytyneen semmonen varustus, millä tekee nätisti. Kun jarrutti liinasta, niin ei tarvinnut niin paljoa painetta antaa, eikä päässyt vetämään nelivedolla ja kun anto löysää, niin liina löysty nopeaan. Tällä jatketaan ja opetellaan lumen aikaan kepit kuntoon, niin ehkä mun suurin ja hartain toive, että pääsisin Tuhmikinkin kanssa starttaamaan joskus jossain pk-kokeessa voisi loppukesästä olla mahdollinen toteuttaa!