Ei kai sitä muuta voi sanoa, kun että paska, isolla Peellä. Kattelin Pipsaa sunnuntaina hetken, että onnahtiko se äivänien jälkeen kahden askeleen verran, mutta en kiinnittänyt siihen suuremmin huomiota. Mutta kun se maanantaina ontui saman kaksi askelta päikkäreiden jälkeen, niin asiaan oli pakko reagoida. Koira, joka on kynsivamman takia levossa, ei pitäisi nousemisen jälkeen ontua, piste. Ei edes sitä 2-3 askelta. Väänneltiin sitä maanantaina kaveriporukalla, mutta kukaan ei saanut minkäänlaista kipureaktiota aikaiseksi, joten tuntui ehkä ihan hyvältä ajatukselta varata aika oikealle lääkärille. Normaali ihminen ei ehkä huolestuisi koiransa kahden askeleen ontumasta, etenkin jos mitään kipupisteitä ei mistään löydy, mutta Pipsa on sen verran tärkeä, että Pispa pääsee lääkäriin vaikka yhden ontuma-askeleen takia.
Yritin saada aikaa tohon kooululle, mutta sinne olisi seuraava vapaa ollut vasta ens viikon tiistaina, niin soittelin sitten muualle ja sain Pipsalle ajan entiseen HauMauhun, nykyiseen Evidensia Kamppiin, Pauli Keräselle. (Keränen on se, kuka leikkas Pipsan jalan sillon vuos sitte). Liikkeessä Simba oli puhdas, ortopedisessä tutkimuksessa löydökset minimaaliset. Ihan lievä aristus toisen nuljuluun kohdalla vasemman etujalan varpaissa, sillä alueella myös pieni turvotus. Vasemman kyynärän fleksio heman vajaa ja molemmin puolin lievä reaktio mediaalipuolen palpaatiossa. Oikeassa etusessa lievä aristus biceps/subraspinatus alueella. Vasemman lonkan ekstensiossa lievä rahina. Rtg säteen alle joutivat siis oikea olka, vasen kyynärä, vasemman varpaat ja lonkat.
Lonkissa ei mitään muutosta, ja kyynärä oli täsmälleen saman näköinen kuin vuosi sitten, eli yhä priimaa kamaa. Mutta varpaiden nuljuluut olivat molemmat murtuneet ja sirpaleiset. Olassa on luupiikki. Tämä valitettavasti tietää Pipsalle eläköitymistä kaikesta hauskasta. Kaikki, missä otetaan osumaa etupäälle, on nyt poissuljettua. Katotaan josko ikä oisi tuonut sen verran viisautta, että esim nomea voisi kuvitella yrittävänsä? Vepe saa jäädä ja katotaan innostutaanko rallitokosta Simban kanssa.
Yritin saada aikaa tohon kooululle, mutta sinne olisi seuraava vapaa ollut vasta ens viikon tiistaina, niin soittelin sitten muualle ja sain Pipsalle ajan entiseen HauMauhun, nykyiseen Evidensia Kamppiin, Pauli Keräselle. (Keränen on se, kuka leikkas Pipsan jalan sillon vuos sitte). Liikkeessä Simba oli puhdas, ortopedisessä tutkimuksessa löydökset minimaaliset. Ihan lievä aristus toisen nuljuluun kohdalla vasemman etujalan varpaissa, sillä alueella myös pieni turvotus. Vasemman kyynärän fleksio heman vajaa ja molemmin puolin lievä reaktio mediaalipuolen palpaatiossa. Oikeassa etusessa lievä aristus biceps/subraspinatus alueella. Vasemman lonkan ekstensiossa lievä rahina. Rtg säteen alle joutivat siis oikea olka, vasen kyynärä, vasemman varpaat ja lonkat.
Lonkissa ei mitään muutosta, ja kyynärä oli täsmälleen saman näköinen kuin vuosi sitten, eli yhä priimaa kamaa. Mutta varpaiden nuljuluut olivat molemmat murtuneet ja sirpaleiset. Olassa on luupiikki. Tämä valitettavasti tietää Pipsalle eläköitymistä kaikesta hauskasta. Kaikki, missä otetaan osumaa etupäälle, on nyt poissuljettua. Katotaan josko ikä oisi tuonut sen verran viisautta, että esim nomea voisi kuvitella yrittävänsä? Vepe saa jäädä ja katotaan innostutaanko rallitokosta Simban kanssa.
Onneksi on ihania kavereita, keiden luokse voi viedä krapulaPipsan selviämään ja mennä itse treenaamaan aksaa. Putte oli ihan superpätevä pieni agilityotus. Tiistaina Sennin treeneissä muutettiin juoksu-Aa pysäriksi ja nyt ainakin tuntuu siltä, että se oli paras päätös ikinä. Alkuun hypytettiin muutaman kerran aan sivusta kontaktille ja kun siitä tajusi, että tässä oli joku tehtävä, niin otettiin koko aata. Teki joka kerta hienon ja nopean pysärin. Saatiin onnistumisia niin, että mä juoksin ohi, niin että jäin taakse, niin että tein ohajuksia. Jäi vaan kerrassaan hyvä mieli niistä treeneistä. Joten eilen oli sitten suuria odotuksia, että toimiiko aa myös radalla:) Nää oli myös ehkä ekat treenit, missä treenattiin aa-putki-erottelu. Lapsikoira ei ollut kertaakaan väärällä esteellä aa/putki-hässäkässä! Rimojakin tippui vasta lopputreenistä kun alkoi väsymään:) Pysäri-aa toimi LOISTAVASTI!
Otin viereisellä kentällä myös Fissen kanssa vähän aksaa. Ilmotin molemmat lapsikoirat viikonlopuksi kisohin:) Putte menee kaikki kolme rataa ja Fisu-kala pääsee hyppärille:) Joten koin jokseenkin fiksuksi kokeilla edes kerran, että miten Fisse ohjautuu. Tuli tosi nätisti ohjaukseen mukaan, murisi pahasti koko treenin ajan:D se on vaan niin pieni, että pelkään hukkaavani sen radalle. Onneksi siitä lähtee edes ääni:D
Otin viereisellä kentällä myös Fissen kanssa vähän aksaa. Ilmotin molemmat lapsikoirat viikonlopuksi kisohin:) Putte menee kaikki kolme rataa ja Fisu-kala pääsee hyppärille:) Joten koin jokseenkin fiksuksi kokeilla edes kerran, että miten Fisse ohjautuu. Tuli tosi nätisti ohjaukseen mukaan, murisi pahasti koko treenin ajan:D se on vaan niin pieni, että pelkään hukkaavani sen radalle. Onneksi siitä lähtee edes ääni:D