Oltiin eilen pitkästä aikaa Humpelin Luka-veljen luona Vantaalla treenaamassa. Mentiin siihen Korson puomille siihen helppoon maastoon. Alkuun Luka teki hakuruutua ja Simba ISTUI paikallaan. Sit Luka teki ohjauksia (eteenmenoja ja kummatkin sivusuunnat) ja Simba ISTUI paikallaan. Loppuun Luka teki kaks ykkösmarkkeerausta ja Simba ISTUI paikallaan. Tai markkeerausten ajan ehkä enemmän pomppi paikallaan... Eli tästä eteenpäin nome on maailman tylsin laji. Kun pilli laitetaan kaulaan ja damit laukkuun meinaa se sitä, että me vaan istuskellaan ja katellaan, kun muut treenaa.
Lukan treenin jälkeen pojat sai riehua ensin metsässä ja sit niillä kotona. Ja ai sitä ihanuutta:) Paiskotaan kaveria pitkin puita ja haudataan se lumeen, paras leikki ikinä:)
Tänään aamulla oli totuuden hetki käsillä. Mentiin hiihtämään Malmin lentokentän ympäri se 5,7km lenkki niin, että Simba vetää koko matkan. Emmi oli mustavalkosten kanssa mukana. Ensinäkin vois kuvitella, että klo 10.45 maanantaiaamuna ei ladulla ois mikään hirvee ruuhka. Miten väärässä sitä voi olla. Siellä oli mummoa mummon perään, mut ne onneks meni kaikki perinteistä ja siellä oli vaan yks luisteluhiihtomummo. Se jakso sit raivota meille kaikkien muidenkin mummojen edestä, että tämä ei ole koiralatu. Mentiin siitä nätisti ohi. Seuraava mummo taas oli sitä mieltä, että voi kun on suloista, ja hihkas kaverilleen, että katso, koira vetää:) Mutta itse vetotapahtumaan... Lähettiin niin, että Emmi ja Sara starttas ensin ja me lähettiin joku puol min niiden jälkeen. Niin kauan, kun oltiin niiden takana, niin Simba veti tosi mega hyvin. Ja saatii ne nopee kiinni ja hiihdettiin Emmin suksissa kiinni jonkin matkaa ja mentiin sit ohi. Heti kun päästiin ohi, niin vetointoa ei enää ollukaan niin paljoo, ja Emmi himmaili mun suksissa kiinni... Päästettiin ne taas ohi ja matka jatkui enenmmän tai vähemmän iloisesti maaliin asti. Emmi veti vaan kerran turvalleen, me ei ees sitä:) Maalissa aikaan 17min. Ja kun katsoo, että matka oli 700m pidempi kun kisamatka ja matkan varrella on 2 vai 3 tienylitystä, mitkä pitää mennä hitaasti, kun on asvalttia, niin ehkä me ei ihan totaalisesti nolata itteemme siel vetomestaruuksissa...
Nyt pitää ottaa vielä muutama motivaatiosuora ja lähtöjä.
Lukan treenin jälkeen pojat sai riehua ensin metsässä ja sit niillä kotona. Ja ai sitä ihanuutta:) Paiskotaan kaveria pitkin puita ja haudataan se lumeen, paras leikki ikinä:)
Tänään aamulla oli totuuden hetki käsillä. Mentiin hiihtämään Malmin lentokentän ympäri se 5,7km lenkki niin, että Simba vetää koko matkan. Emmi oli mustavalkosten kanssa mukana. Ensinäkin vois kuvitella, että klo 10.45 maanantaiaamuna ei ladulla ois mikään hirvee ruuhka. Miten väärässä sitä voi olla. Siellä oli mummoa mummon perään, mut ne onneks meni kaikki perinteistä ja siellä oli vaan yks luisteluhiihtomummo. Se jakso sit raivota meille kaikkien muidenkin mummojen edestä, että tämä ei ole koiralatu. Mentiin siitä nätisti ohi. Seuraava mummo taas oli sitä mieltä, että voi kun on suloista, ja hihkas kaverilleen, että katso, koira vetää:) Mutta itse vetotapahtumaan... Lähettiin niin, että Emmi ja Sara starttas ensin ja me lähettiin joku puol min niiden jälkeen. Niin kauan, kun oltiin niiden takana, niin Simba veti tosi mega hyvin. Ja saatii ne nopee kiinni ja hiihdettiin Emmin suksissa kiinni jonkin matkaa ja mentiin sit ohi. Heti kun päästiin ohi, niin vetointoa ei enää ollukaan niin paljoo, ja Emmi himmaili mun suksissa kiinni... Päästettiin ne taas ohi ja matka jatkui enenmmän tai vähemmän iloisesti maaliin asti. Emmi veti vaan kerran turvalleen, me ei ees sitä:) Maalissa aikaan 17min. Ja kun katsoo, että matka oli 700m pidempi kun kisamatka ja matkan varrella on 2 vai 3 tienylitystä, mitkä pitää mennä hitaasti, kun on asvalttia, niin ehkä me ei ihan totaalisesti nolata itteemme siel vetomestaruuksissa...
Nyt pitää ottaa vielä muutama motivaatiosuora ja lähtöjä.