Voihan hiisus tsiisus miten on yksi labrapuudeli päässyt salakavalasti lihoamaan... Simballa on semmonen varmaan 20cm ihrakerros kylkiluiden päällä ja sen kroppa vaan hyllyy puolelta toiselle kun se juoksee... Eli projekti kesäkuntoon 2013 alkakoon ja Humppi (ja ehkäpä vähän omistajakin...) nähdään tätä trimmimmässä kunnossa kisakentillä kesällä. Eihän tuota kehtaa viedä minnekään muualle kun näyttelyyn, enkä mä tajunnu tarpeeks aikasin, että se on lihonnu, niin en oo ees ilmonnu sitä minnekään missikisoihin. *cräp*
No tätä pullukkaa kauhistuneena suunnattin tänään pitkälle metsälenkille. Kerran vaan upposin yli polven lumihankeen:) Nähtiin lenkillä vuoden eka hirvi (tsiisus että ne on isoja eläimiä) ja vuoden eka kyy (tsiisus miten ne on ällöjä ja salakavalia). Otettiin lenkille myös kaks damia mukaan. Tehtiin muutamia eteenlähetyksiä ja markkeerauksia. Himppa oli ihan supermoodissa. Ei yhtään squeekkiä tai wuhhia. Tehtiin niin, että kun käveltiin, niin tipautin Humpin huomaamatta damin johonkin. Istutin koiran, heitin markkeerauksen, lähetin linjan ja noudatin markkeerauksen. Huomaa, että ollaan hinkattu suuntia, eteenpirtoaminen suoraan oli hirveän vaikeeta. Kyllähän se dami aina löyty ja loppua kohden parani. Markkeeraukset täysin äänettömiä ja 100% tarkkuudella. Mikä markkeeraussilmä!
Illalla käytiin labbisaksatreeneissä. Rata oli muunnelma helpompaan suuntaan siitä tiistaisesta Oreniuksen radasta. Tehtiin meidän ihkaensimmäinen viskileikkaus:) Vähän juu tuntu känniseltä heiluttaa käsiä ja jalkoja epäloogiseen suuntaan ja koira kumminkin meni minne halusin, täydellinen nimi ohjaukselle:) Kun vaan treenataan tätä vähän vielä lisää, niin tuntuu ihan käypältä ohjaukselta. Ja ihan fiksuna kommenttina: joko A) hidasta tai B) tee iso kääntävä liike, mutta ei yhtä aikaa. Himppa lukee jarrutuksia tosi hyvin, niitä on myös treenattu hurjasti. Mutta kun nää yhdistää, kummatkin vahvana, niin Himppa vetääkin liinat pohjaan ja kääntyy ennen rimaa:) Tai vetää liinat pohjaan ja tiputtaa riman.
No tätä pullukkaa kauhistuneena suunnattin tänään pitkälle metsälenkille. Kerran vaan upposin yli polven lumihankeen:) Nähtiin lenkillä vuoden eka hirvi (tsiisus että ne on isoja eläimiä) ja vuoden eka kyy (tsiisus miten ne on ällöjä ja salakavalia). Otettiin lenkille myös kaks damia mukaan. Tehtiin muutamia eteenlähetyksiä ja markkeerauksia. Himppa oli ihan supermoodissa. Ei yhtään squeekkiä tai wuhhia. Tehtiin niin, että kun käveltiin, niin tipautin Humpin huomaamatta damin johonkin. Istutin koiran, heitin markkeerauksen, lähetin linjan ja noudatin markkeerauksen. Huomaa, että ollaan hinkattu suuntia, eteenpirtoaminen suoraan oli hirveän vaikeeta. Kyllähän se dami aina löyty ja loppua kohden parani. Markkeeraukset täysin äänettömiä ja 100% tarkkuudella. Mikä markkeeraussilmä!
Illalla käytiin labbisaksatreeneissä. Rata oli muunnelma helpompaan suuntaan siitä tiistaisesta Oreniuksen radasta. Tehtiin meidän ihkaensimmäinen viskileikkaus:) Vähän juu tuntu känniseltä heiluttaa käsiä ja jalkoja epäloogiseen suuntaan ja koira kumminkin meni minne halusin, täydellinen nimi ohjaukselle:) Kun vaan treenataan tätä vähän vielä lisää, niin tuntuu ihan käypältä ohjaukselta. Ja ihan fiksuna kommenttina: joko A) hidasta tai B) tee iso kääntävä liike, mutta ei yhtä aikaa. Himppa lukee jarrutuksia tosi hyvin, niitä on myös treenattu hurjasti. Mutta kun nää yhdistää, kummatkin vahvana, niin Himppa vetääkin liinat pohjaan ja kääntyy ennen rimaa:) Tai vetää liinat pohjaan ja tiputtaa riman.