Tiistaina oltiin treenaamassa hakua. Oltiin Fazerintieltä kääntyvällä minitiellä (Hopeatie), siellä on semmonen tosi outo maasto. Eka suora oikeelle etukulmaan. Oikein hieno. Sit vasemmalle etukulmaan ääniavulla suora. Meni ihan suoraan, vaikka reitti aika hankala, mäkeä ylös ja alas. Sit (piti olla suora) etenevä oikeelle. Meni oikein nätisti, kävi ihan vähän vaan etukulman kautta. Parka pieni, sen PK-liivit jäi johonkin risuun kiinni ja se remmi, mikä menee vatsan ympäri, niin käänty sen hännän taakse, niin, että se kiristi sen pientä peppuparkaa... Etti kumminkin tosi hyvin ja ilmas hienosti. Kun maalimies vapautti sen, niin sit vasta alko liivit vaivata. Sit suora vasemmalle. Yhä tosi vaikea reitti. Tässä kohtaa joku koiranulkoiluttaja seiso koiransa kanssa parin metrin päässä. Simba siitä vähän häkelty ja teki semmosen pierupiston. Laitoin uudestaan lähempää, nyt meni hienosti. Sit vielä suora ääniavulla vasemmalle. (Piti olla ilman ääntä, mutta sama koiranulkoiluttaja seiso yhä siinö vieressä, enkä halunnu toista huonoa pistoa). Meni ihan supersuoraan, risukasojen läpi ja kaikkea. Emmi oli kiven päällä piilossa. Simba yritti ensin hypätä sinne, mut tippu alas, joten tyyty haukkumaan kiven vieressä, tosi nätisti ja paikallaan.
Keskiviikkona käytiin Sennin kanssa viemässä Reiska huoltoon ja käveltiin sieltä sitten pitkä lenkki kotiin. Ipanapa ja Simba riehu paaaaaljon.
Tänään piti käydä Klaukkalassa hakemassa joltain ihmiseltä, joka myi sen raakaruoat pois, niin hakemassa ne meille. Senni tuli mukaan, niin käytiin samalla reissulla treenaamassa jälkeä ja esineruutua. Tää oli tämmönen Emma ja Senni treenaa part x. Katottiin taas kartalta menomatkan varrelta joku pläntti, missä oli metsää ja mentiin sinne treenaamaan. Se oli ihan maailman hirveintä kosteikkoa ja risukkoa. Reiska meinas jäädä jumiin mutavelliin... Seeni tallo Simballe jäljen. Alkuun se meni kaiken maailman kosteikon ja ojan läpi, kunnes melkein suoraa kalliota ylöspäin ja siellä oli kunnollista metsää. Jäljestys oli aika sinnepäin. Hirveellä kiireellä ja vauhdilla mentiin, 8 kepistä kaks nous.... Osa pätkistä tosi hienoja ja keskittyneesti. Kuitenkin selvitti jäljen loppuun asti. Eli se osaa jäljestää ja tietää, että mä haluun ne kepit. Nyt pitää treenata keppimotivaatio kaakkoon. Jokaisesta kepistä tulee nyt MEGApalkka!!!! Ja ne on siistein asia, mitä maailmaan on keksitty. Janaa pitää treenata jollain namiaslistalla tai jollain, että oikeesti menee siihen janan ja jäljen kohtaamiskohtaan.
Kun jälki vanheni, niin treenattiin esineruutua. Melko hankala maasto. Tosi paljon keppejä ja aluskasvillisuutta. Esineitä oli oikeessa takakulmassa irtorulla (nahkanen), keskellä aluetta keskisyvällä muovinen desin mitta ja vasemmassa etukulmassa hanska. Juos etu- ja takaesineestä ainakin miljoona kertaa ennen kun nosti ne. Takaesineelle piti lähettää kahen metrin päästä, että se sai hajun.
Oon vähän miettinu, että oisko sillä taas jostain jotain mukavia Pneumonyssus caninumeja tai jotain, kun se on ennen ilmassu jäljellä ihan kaikki kepit ja esineruutu on ollu sille maailman helpoin juttu. Pitää vähän seurailla.
Illalla käytiin vielä juoksemasa Irinan ja Plätän kanssa. Ensin Simba ei vetäny ollenkaan. Sit mä otin Plätyn vedättämään itteeni ja juostiin edellä ja Simba veti Irinaa tosi hyvin. Vaihdettiin jossain välissä matkaa taas koiria ja Simba alko vähän ymmärtämään jutun juonta. Veti välillä ihan hyvin. Ehkä se sielät vielä tulee. Pitää kuitenkin pyytää joku kattomaan ne sen valjaat vielä läpi, et ne varmasti on sopivat, eikä purista sitä mistään.
Keskiviikkona käytiin Sennin kanssa viemässä Reiska huoltoon ja käveltiin sieltä sitten pitkä lenkki kotiin. Ipanapa ja Simba riehu paaaaaljon.
Tänään piti käydä Klaukkalassa hakemassa joltain ihmiseltä, joka myi sen raakaruoat pois, niin hakemassa ne meille. Senni tuli mukaan, niin käytiin samalla reissulla treenaamassa jälkeä ja esineruutua. Tää oli tämmönen Emma ja Senni treenaa part x. Katottiin taas kartalta menomatkan varrelta joku pläntti, missä oli metsää ja mentiin sinne treenaamaan. Se oli ihan maailman hirveintä kosteikkoa ja risukkoa. Reiska meinas jäädä jumiin mutavelliin... Seeni tallo Simballe jäljen. Alkuun se meni kaiken maailman kosteikon ja ojan läpi, kunnes melkein suoraa kalliota ylöspäin ja siellä oli kunnollista metsää. Jäljestys oli aika sinnepäin. Hirveellä kiireellä ja vauhdilla mentiin, 8 kepistä kaks nous.... Osa pätkistä tosi hienoja ja keskittyneesti. Kuitenkin selvitti jäljen loppuun asti. Eli se osaa jäljestää ja tietää, että mä haluun ne kepit. Nyt pitää treenata keppimotivaatio kaakkoon. Jokaisesta kepistä tulee nyt MEGApalkka!!!! Ja ne on siistein asia, mitä maailmaan on keksitty. Janaa pitää treenata jollain namiaslistalla tai jollain, että oikeesti menee siihen janan ja jäljen kohtaamiskohtaan.
Kun jälki vanheni, niin treenattiin esineruutua. Melko hankala maasto. Tosi paljon keppejä ja aluskasvillisuutta. Esineitä oli oikeessa takakulmassa irtorulla (nahkanen), keskellä aluetta keskisyvällä muovinen desin mitta ja vasemmassa etukulmassa hanska. Juos etu- ja takaesineestä ainakin miljoona kertaa ennen kun nosti ne. Takaesineelle piti lähettää kahen metrin päästä, että se sai hajun.
Oon vähän miettinu, että oisko sillä taas jostain jotain mukavia Pneumonyssus caninumeja tai jotain, kun se on ennen ilmassu jäljellä ihan kaikki kepit ja esineruutu on ollu sille maailman helpoin juttu. Pitää vähän seurailla.
Illalla käytiin vielä juoksemasa Irinan ja Plätän kanssa. Ensin Simba ei vetäny ollenkaan. Sit mä otin Plätyn vedättämään itteeni ja juostiin edellä ja Simba veti Irinaa tosi hyvin. Vaihdettiin jossain välissä matkaa taas koiria ja Simba alko vähän ymmärtämään jutun juonta. Veti välillä ihan hyvin. Ehkä se sielät vielä tulee. Pitää kuitenkin pyytää joku kattomaan ne sen valjaat vielä läpi, et ne varmasti on sopivat, eikä purista sitä mistään.