Pidemmän aikaa olen vitsaillut sillä, että Pipsalla on kolme hyvää jäävää: liikkeestä istuminen, liikkeestä maahanmeno ja liikkeestä hiipiminen. Mutta kun noita pisteitä ei meille pk tottiksessa valitettavasti muutenkaan ihan ylenpalttisesti jaeta, oli tuo liikkeestä hiipiminen semmonen, mihin ehkä voisi vaikuttaa ja samalla nostaa pisteitä muutamalla. Etenkin kui (ei niin salainen) salainen haave olisi startata Pipsan kanssa pk-SM:t tänä syksynä, vahvisti se vain ajatusta siitä, että jotain olisi tehtävä. Nopeasti ja pysyvästi.
Pipsan tie liikkeestä hiipiväksi on ollut kuoppainen. Se ei ikinä oikein ole käsittänyt seisomisen ajatusta, eikä sitä sille ole koskaan opetettu, kriteereistä on luistettu ja loppupelissä oltu vain tyytyväisiä, kun se edes jotenkuten pysähtyy, vaikkakin vasta esim metrin hidastelun jälkeen. Tuhmaille sain (muistaakseni Nina Mantereen) tokokurssilla vinkiksi opettaa seisominen pompun kautta. Nän koiralla on selkeä tehtävä mitä tehdä käskyn saatuaan (=pompata) eikä pelkästään pysähty. Sopii minun ideologiaan erittäin hyvin. Minusta koiralle on helpompi opettaa joku selkeä tehtävä, kuin passiivinen oleminen. Puten liikkeestä seisominen o tällä hetkellä nopea, varma ja hyvä, joten toiveessa oli, josko Simbakin oppisi tämän pomputtelun.
Aloitettiin pomppiminen ihan vain naminkäden perässä etupään kevennyksellä. Tästä ei valitettavasti ole videota. Ja tässä tuli jo ensimmäinen ongelma eteen. Pipsa ei halunnut keventää edestä. Pää kyllä nousi, mutta tassut eivät irronneet lattiasta ja jos ietosivat, niin pomppasi mua vasten. Muutaman jumppatreenin tämä vaati, mutta pikkuhiljaa alkoi iskostumaan oikea ranneliike nami kädessä -> Pipsa pomppasi. Oltiin seuraavan ongelman edessä: Pipsa tuijotti namikättä koko aika. No vaihdettiin, että oikea käsi tekee käsimerkin ja vasen käsi palkkaa. Tämä alkoi onnistumaan aika mukavanlaisesti, joten alettiin ottamaan mukaan käskyä, joka meillä on "poks". Alla olevalla videolla ensimmäinen Pipsan pomppuvideo, mitä minulla on tallessa. Mutta tähän tyyliin pomputeltiinja palkkailtiin. Ja ei mennyt pitkään, kun mulla oli pieni pomppukone, jonka tassut eivät meinanneet yhtään pysyä maan tasalla, vaan tarjosi pomppimista vähän kaikkeen :D
Pipsan tie liikkeestä hiipiväksi on ollut kuoppainen. Se ei ikinä oikein ole käsittänyt seisomisen ajatusta, eikä sitä sille ole koskaan opetettu, kriteereistä on luistettu ja loppupelissä oltu vain tyytyväisiä, kun se edes jotenkuten pysähtyy, vaikkakin vasta esim metrin hidastelun jälkeen. Tuhmaille sain (muistaakseni Nina Mantereen) tokokurssilla vinkiksi opettaa seisominen pompun kautta. Nän koiralla on selkeä tehtävä mitä tehdä käskyn saatuaan (=pompata) eikä pelkästään pysähty. Sopii minun ideologiaan erittäin hyvin. Minusta koiralle on helpompi opettaa joku selkeä tehtävä, kuin passiivinen oleminen. Puten liikkeestä seisominen o tällä hetkellä nopea, varma ja hyvä, joten toiveessa oli, josko Simbakin oppisi tämän pomputtelun.
Aloitettiin pomppiminen ihan vain naminkäden perässä etupään kevennyksellä. Tästä ei valitettavasti ole videota. Ja tässä tuli jo ensimmäinen ongelma eteen. Pipsa ei halunnut keventää edestä. Pää kyllä nousi, mutta tassut eivät irronneet lattiasta ja jos ietosivat, niin pomppasi mua vasten. Muutaman jumppatreenin tämä vaati, mutta pikkuhiljaa alkoi iskostumaan oikea ranneliike nami kädessä -> Pipsa pomppasi. Oltiin seuraavan ongelman edessä: Pipsa tuijotti namikättä koko aika. No vaihdettiin, että oikea käsi tekee käsimerkin ja vasen käsi palkkaa. Tämä alkoi onnistumaan aika mukavanlaisesti, joten alettiin ottamaan mukaan käskyä, joka meillä on "poks". Alla olevalla videolla ensimmäinen Pipsan pomppuvideo, mitä minulla on tallessa. Mutta tähän tyyliin pomputeltiinja palkkailtiin. Ja ei mennyt pitkään, kun mulla oli pieni pomppukone, jonka tassut eivät meinanneet yhtään pysyä maan tasalla, vaan tarjosi pomppimista vähän kaikkeen :D
Sitten lähdettiin käivyttämään käsimerkkiä ja vahvistamaan suullista käskyä. Tämä oli Pipsalle ehkä kaikkein vaikein. Käsky ei ollut ihan 100-varma vielä, ja esim jos jätin sen seisomaan/odottamaan, menin itsemuutaman metrin päähän ja annoin poks-käskyn, se tuli luokse tai lähti peruuttamaan. Ei siis vielä ihan täysin yleistänyt käskyä, kun vain tähän lähellä tehtävään pomppimiseen. Mutta pikkuhiljaa saatiin käsimerkit pois ja pomppu van suullisesta. Video alla.
Sitten yritin pikkuhiljaa siirtää pomppua vieressä kävelyn yhteyteen. Tässä kohtaa huomasin, että vieressä tehtävä pomppu, on huomattavasti vaikeampi koiralle kun edessä tehtävä pomppu, joten otettiin taas hetkellisesti käsiapu mukaan, että sain se pomppaamaan vierellä. Ja sitten taas häivytettiin käsi pois, kun koira ymmärsi, että tehtävä on sama, paikka vaan muuttui. Nyt meillä oli aika vahva pomppu suullisesta käskystä. Nyt puuttui vielä se oikea liikkeestä seisomisosuus, eli siihen pomppuun pitäisi jäädä, eikä hiippailla pompun jälkeen eteenpäin. Tätä ollaan nyt viimesen viikot rakennettu. laitoin pipsan hihnaan ja pistin sen avstustamaan vetoa. Käskin pompata ja yritin saada sitä liikuttamaan jalkoja nykimällä kaulapannasta ja tönimällä kyljistä. Alkuun se tietenkin meni näihin vetoihin ja nykimisiin mukaan, mutta niistä rauhallinen kielto ja heti kun jalat pysyivät paikallaan -> palkka. Nyt torstaina tuntui ekaa kertaa siltä, että meillä alkaa olla liike kohta valmis! Treenattiin erilaista liikehäiriötä pompunjälkeiseen elämään. Eli ensin ihan vaan koira paikallaseisomisesta pomppuun ja itse jatkaa rauhallista vauhtia kävellen ja kun ei lähde liikkeeseen mukaan, niin siitä palkka. Ja pikkuhiljaa oma liikehäiriö isommaksi. Tämä alkoi näyttämään jo oikein mukavalta (katso video alla). Näitä jatketaan pari treeniä, ja kohta uskalletaan ottaa juoksusta pomppu mukaan treeneihin.
Muuten ollaan käyty muutaman kerran juoksemassa. Tiistaina käytiin 7,5km ja torstaina 10,5km. Pojat on kyllä parhaita lenkkikavereita, ne juoksee nätisti jossain lähettyvillä ja kun ihmisiä tulee vastaan, niin tulevat juoksemaan vierelle! Score! Piispan reikäjalka alkaa olla jo aika kivasti parantunut, haava menossa hyvää vauhtia umpeen.