Siellä se nyt on koiranetissäkin mustaa valkoisella <3 Jotenkin ihan absurdia ajatella, että tämmöinen täysin noviisi epäkoiraihminen on onnistunut kouluttamaan elämänsä ensimmäisestä koirasta jotain edes kohtuudella toimivaa. Kertoo ehkä enemmän koirasta, kun ohjaajasta :D Tämmöisiä kultakimpaleita tuskin maailmassa on montaa. Ja ei edes vaan kohtuudella toimivaa, vaan ajatuksen lailla toimivaa. Pipsa on kyllä ollut enemmän kun on voinut pyytää. Sopivan kova, sopivan pehmeä, erittäin röyhkeä. Helppo kouluttaa, oppii väärät asiat hetkessä :D Ja ennen kaikkea, kohta tulee 8v mittariin ja tyyppi on elämänsä kunnossa <3 Toivotaan meille vielä ainakin toiset kahdeksan vuotta samalla sykkeellä.
Vaikka Simballa on joitain pieniä puutteita (esim terveyden ja joidenkin mielestä ulkonäön saralla), on sillä mun mielestä labradorille rotuna kuitenkin huomattavasti enemmän annettavaa, kun mitä siinä on huonoja piirteitä. Tästä syystä kävästiin viikolla Turussa Petvetissä ja napattiin vähän pikkupipsoja pakkaseen pahan päivän varalle. Tälläkin saralla Pipsa on pieni ylisuorittaja :D Yhtä siemennysannosta lähdettiin hakemaan, mutta pakkasessa odottaa nyt 10 olkea, mikä meinaa 5 siemennysannosta. Ihan kaikkia en itselleni tarvitse :D Sperma oli myös laadultaan ensiluokkaista. Yli 95% liikkuvuudella varustettua, eikä juuri ollenkaan siittiövikoja. Pipsa myös yllätti pari päivää takaperin melkein astumalla nartun :o saatiin se just huudettua alas selästä :D vanhoilla päivillään alkaa nähtävästi mun henkinen yliote lipsumaan ja hän näyttää todelliset piirteensä :D Mutta summa summarum Pipsa on hyvästä suvusta, se toimii käytännön metsällä erinomaisesti ja on siellä sitkeä, äänetön ja supervainuinen, se taipuu harrastukseen kun harrastukseen ja se on maailman paras ja laiskin perhekoira. Se saattaakin näistä hyvistä puolistaan johtuen mahdollisesti olla tarjottavissa sopivalle (kyynäräterveestä suvusta olevalle) nartulle sulhoksi. Kysy ihmeessä tarkemmin, mikäli kiinnostus heräsi ([email protected]).
Vaikka Simballa on joitain pieniä puutteita (esim terveyden ja joidenkin mielestä ulkonäön saralla), on sillä mun mielestä labradorille rotuna kuitenkin huomattavasti enemmän annettavaa, kun mitä siinä on huonoja piirteitä. Tästä syystä kävästiin viikolla Turussa Petvetissä ja napattiin vähän pikkupipsoja pakkaseen pahan päivän varalle. Tälläkin saralla Pipsa on pieni ylisuorittaja :D Yhtä siemennysannosta lähdettiin hakemaan, mutta pakkasessa odottaa nyt 10 olkea, mikä meinaa 5 siemennysannosta. Ihan kaikkia en itselleni tarvitse :D Sperma oli myös laadultaan ensiluokkaista. Yli 95% liikkuvuudella varustettua, eikä juuri ollenkaan siittiövikoja. Pipsa myös yllätti pari päivää takaperin melkein astumalla nartun :o saatiin se just huudettua alas selästä :D vanhoilla päivillään alkaa nähtävästi mun henkinen yliote lipsumaan ja hän näyttää todelliset piirteensä :D Mutta summa summarum Pipsa on hyvästä suvusta, se toimii käytännön metsällä erinomaisesti ja on siellä sitkeä, äänetön ja supervainuinen, se taipuu harrastukseen kun harrastukseen ja se on maailman paras ja laiskin perhekoira. Se saattaakin näistä hyvistä puolistaan johtuen mahdollisesti olla tarjottavissa sopivalle (kyynäräterveestä suvusta olevalle) nartulle sulhoksi. Kysy ihmeessä tarkemmin, mikäli kiinnostus heräsi ([email protected]).
Ollaan nyt oltu aika laiskoja treenaamaan. Päivystyksiä on ollut paljon ja metsälenkit itsessään ovat olleet tarpeeksi hauskoja:D Pääasiassa se mitä ollaan treenattu, on haku ja esineet. Vähän tottista. Rapun kanssa haussa ollaan edetty jo suoriin 50m avuttomiin pistoihin. Kaksi treeniä se tekikin näitä ihan super, kunnes viime treeneissä sille tuli joku bugi ja ei lähtenytkään enää sinne, minne lähetettiin. Aloitin vasemmalle, suuntasin, lähetin, ja Rapu pinkasee jonnekin takavasemmalle. Uusi yritys ja se lähtee hyvin vinoon oikealle. Sanon että perkele suoraan, jollon se ei lähde enää ollenkaan. kerran aikaisemminhan se on tehnyt tämän saman, että käynyt kerran pistolla ja omasta mielestään alue tyhjä ja ei suostu lähtemään uudestaan. Sillon sorruin ja otettiin sille maalimiehelle ääniapu ja sen jälkeen löysikin hyvin. Tällä kertaa totesin, että penska on jo 7kk, ihan kaikkea se ei saa enää anteeksi, joten sitten vaan ilkeästi käskin sen pistolle. Ei meinannut lähteä, ei sitten millään, kunnes oikein painokkaasti perkelepistolleperkelemeneNYT se vihdoin suostui lähtemään minne lähetetiin ja löysi onneksi maalimiehen heti. Tässä kohtaa päästäänkin Rapun tällä hetkellä suurimpaan heikkouteen, mikä on ohjaajapehmeys. Se meni ihan lukkoon, kun sanoin sille perkele, ja sen takia pistolle lähtöä joutuikin vääntämään hetken, kun se ei oikeasti meinannut liikkua yhtään mihinkään. Mutta sitten päästään Rapun hyvään puoleen, sillä vaikka se vihdoin lähtiessään oli ihan maan suurimmassa paineessa, niin maalimiehen löydettyään se oli taas ihan rento ja seuraavalle pistolle lähti ihan samalla innolla kun aina ennenkin! Luultavimmin joudutaan sen kanssa vielä jokunen kerta hakkaamaan päitä yhteen tällä tavalla, mutta nyt oli kiva huomata, että se kestää sen kohtuu hyvin, vaikka hetkellisesti näyttääkin pahalle.
Pipsa ehkä oli maailman iloisin noutaja, kun se on päässyt pari kertaa myös treenaamaan. Ihan kun se ei koskaan millään tauolla olisi ollutkaan. Ilmaisu on rytmikäs ja hyvä, ei haittaa umppari, ei maakuoppa, ei kiven päällä oleva maalimies. Pistolle lähtee täysiä, suoruudessa hieman toivomisen varaa ja hallinnassa myös :D Vauhti korjaa virheet on Pipsan motto näissä asioissa.
Pipsa ehkä oli maailman iloisin noutaja, kun se on päässyt pari kertaa myös treenaamaan. Ihan kun se ei koskaan millään tauolla olisi ollutkaan. Ilmaisu on rytmikäs ja hyvä, ei haittaa umppari, ei maakuoppa, ei kiven päällä oleva maalimies. Pistolle lähtee täysiä, suoruudessa hieman toivomisen varaa ja hallinnassa myös :D Vauhti korjaa virheet on Pipsan motto näissä asioissa.