Ku vierasmokkepurut meni niin hyvin, niin pakko oli alkaa panostaa myös muihin osa-alueisiin. Tän viikon teemana on ollu jälki. Kaikki alkaa tietenkin oikeista välineistä, joten ostin viikonlopun Who Btes The Bestistä Simballe uuden pinkin jälkiliinan (grippiliina - aivan IHANA!!!). Nyt mun silmissä labra ei voi sekoittaa metsäjälkeä ja peltojälkeä, koska pellolla on panta ja grippiliina ja metsässä on valjaat ja normiliina.
Ensimmäinen jälki kunnon pellolle (=ei Viikin yleisille pikniknurmille:D) oli maanantaina. Samalla myös eka vieraan talloma jälki. Kävin Jessin luona Saukkolassa ostamassa uuden puhelimen ja samalla reissulla sitten myös yksi jälki. Jessi tallo läheiselle pellolle, jossa kasvo semmosta ehkä polvenkorkusta heinää/nurmeä/ruohoa/mitälie Simballe jonkun parinsadan metrin jäljen, jolla nami joka askeleella. Kulmia ehkä viis? Jäljesti alkumatkan ihan suoer, rauhallisesti, tarkasti, söi paljon nameja. Kaks ekaa kulmaakin ihan tosi hienosti. Ekan kulman käänty heti ekalla oikein, toisen käänty ns. väärän suunnan kautta, mutta pysy koko aika jäljen päällä. Sitten jäljellä tapahtu jotain. Hyppäs kaks metriä taaksepäin ja kieltäyty menemästä siihen nurmimättäälle enää takasin.... Oisko sitte ollu joku parrma/hyttynen/pahapaha muurahainen tai jotain, mikä säikäytti pienne noutajan. Mutta en vaan saanu sitä jatkamaan matkaa siinä, kiersi ja kaarsi eikä suostunu menemään lähellekään jälkeä... No nestettiin jälki vähän matkan päässä uudestaan ja sit taas jäljesti oikein nätisti loppuu asti.
Tästä jäljestä jäi käteen: Simba osaa jäljestää. Nenä pysyy maassa koko aika. Kulmat menee tosi hienosti. Kun nameja on joka askeleella on jäljestäminen tuskasen hidasta. Nameja voisi vähän vähentää. Esineitä voisi alkaa liittää jäljelle. Piippa on paras!
Tiistaina reenattiin sitten omassa pihassa esineitä. Ensin ihan vaan taas muutama esineen ilmasu, teki hienosti. SItten talloin n. 15 askelta jälkeä, nami joka askeleella ja siihen päähän esine. Selkeesti ei yhdistäyt esinettä ilmasitavaksi. Etsi vaan seuraavaa namia, eikä noteerannu esinettä mitenkään. No tehtiin sit muutama niin, että ensin nami joka askeleella jonkun 7-10 askelta, sitte 10 askelta ilman nameja (että pääsee pois ruokailumoodista) ja sit mä vielä täpäytin esinettä kerran just ku oli kohdalla. Johan alko labradorin aivoissa raksuttamaan:) Näille täytyy TEHDÄ jotain. Iloinen asia se, että ei kertaakana tarjonnu esineen ottamista suuhun!!!!! Minkä kuvitelin olevan se vaikein asia opettaa pois! Illalla tehtiin sitten uudestaan ihan vaan taas ilmasua. Kävin samaan tyyliin ku metsäjäljen valmistelussa vaan Simban nähden viemässä esineen metsään ja lähetin "jäljelle". Näin teki tosi kivasti, kurvas suoraan esineelle ja maahan. Sit tehtiin taas muutama, namijälki, joka perässä esine. Nyt jäljet niin, että nami alusta alkaen joka 3 askel ja sit namiton pätkä ja päässä esine. Nää meni vaihtelevasti. Parhaiten meni niin, kun kaivoin sen eisneen alle kuopan, johon laitoin ilmasun palkan (vähän fiinimpi nami) ja peitin sen namin maalla ja kivell' ja siihen esine päälle. Yritin alkuun niiin, että se palkkanami oli suoraan vaan sen esineen alla, mutta labra yritti omatoimisesti syödä sen ja kun kielsin siitä, niin meni epävarmaksi sen jäljen namien suhteen, eikä suotunu enää jäljestämään... HUoh. Vaikea laji. Mutta nyt tifetaan jatkaa tällä nami kaivettu esineen alle tyylillä.
Keskiviikkona tehtiin sit ennen puruja Jukan pihaan yks lyhyt jälki, jonka päässä esine. Jäljestäminen oli tosi hienoa. Keskittynyt ja söi jokaisen namin. Hyvänä vinkkinä tuli nappuloiden liotus ennen jäljelle laittoa, helpompi ja nopeampi niellä sillä tavalla. Esineeseen reagoi pysähtymällä, mutta ei menny maahan, käskystä meni.
Tuhma treenasi päivällä vähän tottista. Nyt on asenne seuraamisessa tosi kiva. Jotenkin se on aikuistunu aika paljon tässä ihan muutaman kuukauden aikana. Siitä on A) tullu paljon skrodempi, painaa varmaan aianka 150kg tällä hetkellä. Mun pieni rimpula-koipieläin on kadonnut... Ja B) sen asenne on paljon parempi. Ei oo enää ihan niiin anteekspyytävä kun tähän asti. Tehtiin lyhyitä seuraamispätkiä, ja heti kun oli hyvällä draivilla, niin superpalkka. Tehtiin myös muutma pidempi seuruusuora, n. 50-60 askelta ja palkka täyskäännöksen jälkeen. Nääkin toimii tosi hyvin. Sit tehtiin muutama liikkeestä istuminen. Tai mä tein istumisia, tuhma teki tosi hienoja seisomisia... Saatiin me muutama istuminenkin;D
Sunnuntaina käytiin Nooran ja Karpo.tervun kanssa reenaamassa vähän Krikkonummen kaupan nurmella. Tuhmis pääs tekemään. Teki sillonkin seuraamista. Siellä häiriötä paljon enemmän, kun kotipihassa - oli hieno! Vähän edisti... Ja sit eka paikkamakuu, kun kaveri treenaa vieressä. Pysy tosi hienosti. Karpo teki seuraamitsa, jääviä, leikkiä ja luoksetulon. Puhma makas rauhassa koko aika!
Keskiviikkona ennen puruja Tuhmis häiriköi taas Karpon paikkamakuuta. Tehtiin ihan vaan sivulletuloja, ihan minilyhyitä seuruupätkiä ja luoksetuloja. Olipas pienen halin vaike keskittyä purupihassa tottikseen...
Puruissa Simba jatko sitä mihin, jäi viime reeneissä. Eli piilolla haukkumista. Nyt oli tosi hyvä ja tasanen rytmi. Kävin välillä koiran vierellä, eikä ottanu siitä yhtään häiriötä. Mitä videolla asti ei päässy (erimielisyyksiä mun ja imovien välillä) oli hypyt ja ekat sivaritreenit. Hypyissä jarrutti nyt vähän. Otetaan näitä ens kerralla tumppihihaan, että sais vauhdin takasin. Sivari oli labradorin mielestä ihan maailman paras kontaktiharjoitus:D kerrankin kun ois pitny kattoa häiriön suuntaan, niin labra tuijottaa mua hyvin määrätietoisesti suoraan silmiin:D saatiinhan me vähän sivukuljetustakin tehtyä!
Halimali alotti projektin: haukku löysällä liinalla. Se olikin helpommin sanottu ku tehty:) Sais ieltä aina sen muutaman haukahduksen löysällä, josta sai paljan. Hali oli taas ihan hiljaa koko reenin - se alkaa kasvaa aikuiseksi!
Ensimmäinen jälki kunnon pellolle (=ei Viikin yleisille pikniknurmille:D) oli maanantaina. Samalla myös eka vieraan talloma jälki. Kävin Jessin luona Saukkolassa ostamassa uuden puhelimen ja samalla reissulla sitten myös yksi jälki. Jessi tallo läheiselle pellolle, jossa kasvo semmosta ehkä polvenkorkusta heinää/nurmeä/ruohoa/mitälie Simballe jonkun parinsadan metrin jäljen, jolla nami joka askeleella. Kulmia ehkä viis? Jäljesti alkumatkan ihan suoer, rauhallisesti, tarkasti, söi paljon nameja. Kaks ekaa kulmaakin ihan tosi hienosti. Ekan kulman käänty heti ekalla oikein, toisen käänty ns. väärän suunnan kautta, mutta pysy koko aika jäljen päällä. Sitten jäljellä tapahtu jotain. Hyppäs kaks metriä taaksepäin ja kieltäyty menemästä siihen nurmimättäälle enää takasin.... Oisko sitte ollu joku parrma/hyttynen/pahapaha muurahainen tai jotain, mikä säikäytti pienne noutajan. Mutta en vaan saanu sitä jatkamaan matkaa siinä, kiersi ja kaarsi eikä suostunu menemään lähellekään jälkeä... No nestettiin jälki vähän matkan päässä uudestaan ja sit taas jäljesti oikein nätisti loppuu asti.
Tästä jäljestä jäi käteen: Simba osaa jäljestää. Nenä pysyy maassa koko aika. Kulmat menee tosi hienosti. Kun nameja on joka askeleella on jäljestäminen tuskasen hidasta. Nameja voisi vähän vähentää. Esineitä voisi alkaa liittää jäljelle. Piippa on paras!
Tiistaina reenattiin sitten omassa pihassa esineitä. Ensin ihan vaan taas muutama esineen ilmasu, teki hienosti. SItten talloin n. 15 askelta jälkeä, nami joka askeleella ja siihen päähän esine. Selkeesti ei yhdistäyt esinettä ilmasitavaksi. Etsi vaan seuraavaa namia, eikä noteerannu esinettä mitenkään. No tehtiin sit muutama niin, että ensin nami joka askeleella jonkun 7-10 askelta, sitte 10 askelta ilman nameja (että pääsee pois ruokailumoodista) ja sit mä vielä täpäytin esinettä kerran just ku oli kohdalla. Johan alko labradorin aivoissa raksuttamaan:) Näille täytyy TEHDÄ jotain. Iloinen asia se, että ei kertaakana tarjonnu esineen ottamista suuhun!!!!! Minkä kuvitelin olevan se vaikein asia opettaa pois! Illalla tehtiin sitten uudestaan ihan vaan taas ilmasua. Kävin samaan tyyliin ku metsäjäljen valmistelussa vaan Simban nähden viemässä esineen metsään ja lähetin "jäljelle". Näin teki tosi kivasti, kurvas suoraan esineelle ja maahan. Sit tehtiin taas muutama, namijälki, joka perässä esine. Nyt jäljet niin, että nami alusta alkaen joka 3 askel ja sit namiton pätkä ja päässä esine. Nää meni vaihtelevasti. Parhaiten meni niin, kun kaivoin sen eisneen alle kuopan, johon laitoin ilmasun palkan (vähän fiinimpi nami) ja peitin sen namin maalla ja kivell' ja siihen esine päälle. Yritin alkuun niiin, että se palkkanami oli suoraan vaan sen esineen alla, mutta labra yritti omatoimisesti syödä sen ja kun kielsin siitä, niin meni epävarmaksi sen jäljen namien suhteen, eikä suotunu enää jäljestämään... HUoh. Vaikea laji. Mutta nyt tifetaan jatkaa tällä nami kaivettu esineen alle tyylillä.
Keskiviikkona tehtiin sit ennen puruja Jukan pihaan yks lyhyt jälki, jonka päässä esine. Jäljestäminen oli tosi hienoa. Keskittynyt ja söi jokaisen namin. Hyvänä vinkkinä tuli nappuloiden liotus ennen jäljelle laittoa, helpompi ja nopeampi niellä sillä tavalla. Esineeseen reagoi pysähtymällä, mutta ei menny maahan, käskystä meni.
Tuhma treenasi päivällä vähän tottista. Nyt on asenne seuraamisessa tosi kiva. Jotenkin se on aikuistunu aika paljon tässä ihan muutaman kuukauden aikana. Siitä on A) tullu paljon skrodempi, painaa varmaan aianka 150kg tällä hetkellä. Mun pieni rimpula-koipieläin on kadonnut... Ja B) sen asenne on paljon parempi. Ei oo enää ihan niiin anteekspyytävä kun tähän asti. Tehtiin lyhyitä seuraamispätkiä, ja heti kun oli hyvällä draivilla, niin superpalkka. Tehtiin myös muutma pidempi seuruusuora, n. 50-60 askelta ja palkka täyskäännöksen jälkeen. Nääkin toimii tosi hyvin. Sit tehtiin muutama liikkeestä istuminen. Tai mä tein istumisia, tuhma teki tosi hienoja seisomisia... Saatiin me muutama istuminenkin;D
Sunnuntaina käytiin Nooran ja Karpo.tervun kanssa reenaamassa vähän Krikkonummen kaupan nurmella. Tuhmis pääs tekemään. Teki sillonkin seuraamista. Siellä häiriötä paljon enemmän, kun kotipihassa - oli hieno! Vähän edisti... Ja sit eka paikkamakuu, kun kaveri treenaa vieressä. Pysy tosi hienosti. Karpo teki seuraamitsa, jääviä, leikkiä ja luoksetulon. Puhma makas rauhassa koko aika!
Keskiviikkona ennen puruja Tuhmis häiriköi taas Karpon paikkamakuuta. Tehtiin ihan vaan sivulletuloja, ihan minilyhyitä seuruupätkiä ja luoksetuloja. Olipas pienen halin vaike keskittyä purupihassa tottikseen...
Puruissa Simba jatko sitä mihin, jäi viime reeneissä. Eli piilolla haukkumista. Nyt oli tosi hyvä ja tasanen rytmi. Kävin välillä koiran vierellä, eikä ottanu siitä yhtään häiriötä. Mitä videolla asti ei päässy (erimielisyyksiä mun ja imovien välillä) oli hypyt ja ekat sivaritreenit. Hypyissä jarrutti nyt vähän. Otetaan näitä ens kerralla tumppihihaan, että sais vauhdin takasin. Sivari oli labradorin mielestä ihan maailman paras kontaktiharjoitus:D kerrankin kun ois pitny kattoa häiriön suuntaan, niin labra tuijottaa mua hyvin määrätietoisesti suoraan silmiin:D saatiinhan me vähän sivukuljetustakin tehtyä!
Halimali alotti projektin: haukku löysällä liinalla. Se olikin helpommin sanottu ku tehty:) Sais ieltä aina sen muutaman haukahduksen löysällä, josta sai paljan. Hali oli taas ihan hiljaa koko reenin - se alkaa kasvaa aikuiseksi!
Puruista jatketiin suoraan aksaan. Tehtiin hauskaa rataa, jossa puomi, keinu, kepit, ja rengas erikoisesteistä mukana. Tuhmis oli jotenkin ihan tosi hyvä! Meni hyvällä drivellä, puomikin oli oikein vauhdikas ja 2o2o oli hyvät. Kerran karkas sielät omatoimisesti, otettiin vaan uudestaan ja uusinnalla hyvä.
Piipaa teki samalla reissulla SM-viimeistelyt. Tehtiin vähän 65cm hyppyä, tiukkoja käännöksiä, loivia käännöksiä ja ihan vauhtisuoralla. Sekä korkeata ja leveetä okseria ns. vikana hyppynä ja keskellä rataa, että siit tuli tiukka käännös. Ei tullut yhtään rimaa alas! Kontaktit tehtiin kaikki pariian otteeseen. Muut oikein hyvin, mutta keinu oli HIDAS?!?! Piipaan keinut ei oo hitaita, Piipaan keinut on enemmänkin vähän liian vauhdikaita:D Mutta ehkä parempi näin päin...
Piipaa teki samalla reissulla SM-viimeistelyt. Tehtiin vähän 65cm hyppyä, tiukkoja käännöksiä, loivia käännöksiä ja ihan vauhtisuoralla. Sekä korkeata ja leveetä okseria ns. vikana hyppynä ja keskellä rataa, että siit tuli tiukka käännös. Ei tullut yhtään rimaa alas! Kontaktit tehtiin kaikki pariian otteeseen. Muut oikein hyvin, mutta keinu oli HIDAS?!?! Piipaan keinut ei oo hitaita, Piipaan keinut on enemmänkin vähän liian vauhdikaita:D Mutta ehkä parempi näin päin...