Jokin aika sitten kävimme Rapsan kanssa toisessa tokokokeessa. Päivä oli tappavan kuuma, olin kisatöissä aamupäivän ja ALO oli vikana. Sain onneksi auton nätisti varjaan kaikki ikkunat auki, joten koirilla oli mukava odotella. Paikkamakuussa Rapsa oli skarppina, nätisti ylös ja alas, makasi rauhallisena ja tarkkaavaisena. Yksilöliikkeet tehtii ns normijärjestyksessä. Seuraaminen oli ihan perusnättiä, hieman kärsi kuumuudesta, eli ei ollut ihan niin skarppia. Liikkeestä maahan meni istumaan. Tätä oli harrastanut jo pari viikkoa ennen koetta, joten ei tullut ihan yllätyksenä. Luoksetulo oli nätti ja suora, kapulanpito hyvä. Kaukoihin tuplakäsky ekaan maahanmenoon, muuten hyvät. Hyppy hieno. Eli nollattua liikkeestä maahanmenoa lukuunottamatta hieno suoritus. Pisteitä ertyi 174,5 ja tällä sijoituttiin luokassa sijalle 3/8.

Tokon lisäksi pojat ovat kerinneet pyörähtää näyttelykehässä :D

Rapu KÄY-H
"Kevytrakenteinen sopivan kokoinen uros. Melko hyvä kallo-osa, mutta kuono voisi olla vahvempi. Hyvä kaula, selkä ok. Runko saisi olla tilavampi, kylkikaaret pyöristyneet. Voimakkaat takakulmaukset. Liian kevyt luusto. Aluskarva puuttuu. Hyvät liikkeet. Erinomainen luonne."

Pipsa VET-H
"Kevytrakenteinen sopivan kokoinen uros. Kapealinjainen pää. Pitkä kaula. Jäntevä selkä. Rintakehän tulisi olla tilavampi ja kylkiluiden kaarevammat. Hyvät takakulmaukset. Liian kevyt luusto. Erittäin niukka karvapeite ja ohut häntä. Liikkuu normaalisti. Erinomaisessa kunnossa oleva veteraani. Iloinen luonne."

Rapsan kanssa käytiin myös extempore kokeilemassa jälikokeen ykkösluokka. Kotiintuomisena JK1-koulari :D Jälki ja esineet meni koulutustasoa vastaavasti. Keppejä 5/6, takajäki janalta. Esineitä 3minuutissa 2, ensin piti hetki juosta ruudussa täysiä vaan höyryjä pois... Tottis meni ihan penkin alle. Oma jännitys vaivasi ja Rapsa paineistu ampumisesta jonkin verran (tai ainakin tältä musta tuntuu), koska se suoritti ihan ala-arvoisen tottiksen ihan tyhmillä virheillä. Tietääpähän taas mitä treenata. Kokeet on siitä kivoja, että sieltä saa aina mukaan kivan vikalistan, että mitä pitää seuraavaksi treenata.

Kuningas polski Rovaniemellä Jessin kanssa uuden VOI1 100/100p ja kokeen paras koira tittelin!

Jokin aika sitten labbisfacessa huudeltiin, että yhtä reipasta tarvittasiin vielä SNJ:n mestaruustokojoukkueeseen alo luokkaan. Tyhmä kun olen, niin ilmosin, että tullaan Rapsan kanssa :D Oli siis n 2 viikkoa aikaa opettaa sille ALO-luokka kuntoon.

Ja että kun lapsi oppi <3

ALO koiria oli 8, Rapsa numerolla 8. Paikkiksissa siis vikana alas ja ekana ylös. meni kohtuu skarppina maahan, makasi kuin patsas. Nousi aika hitaasti, mutta nousi kuitenkin ekalla käskyllä. Paikkamakuu 10. Liikkeet tehtiin sekoitettuna. Alkoi hypyllä. Rapsa ei ehkä ole koskaan nähnyt avohyppyä, mutta eipä tuottanut mitään ongelmia. Reippaasti ylös, eteen suoraan ja tiiviisti, sivulle nätisti, 10. Sen jälkeen kaukot. Nätisti alas (ei heittäny peppua taaksepäin), napakka istuminen, nätti maahanmeno, notisti ylös, ehkä hieman kenotti sivulla, 10. Kapulan pito oli musta ihan nätti, tuomarin mielestä vähän löysä ote, 9. Liikkeestä maahanmeno oli sitä Rapsan huonoa tasoa, eli vähän hidas, mutta alokasluokkaan tarpeeksi nopea, eli 10. Luoksetulo oli nätti, taas tiiviiisti ja suoraan, sivulle nätisti, 10. Seuraaminen oli yllättävän vähän keulivaa, ei painanut yhtään, vähän katsoo ulospäin käännöksissä, mutta muuten ihan nätti. Tuomarin mielestä ylempiin luokkiin liian tiivis, mutta alokkaassa vielä 10 arvoinen. Kokonaisvaikutus 10!

Yhteensä siis 198p, ALO1, KP, luokkavoitto. Joukkuetoveritkin onnistuivat, eli myös joukkuekultaa. Lisäksi Rapsa palkittiin kokeen paras labradori kiertopalkinnolla.

Mutta mikä parasta, hän vastas ihan tosi kivasti sosiaaliseen palkkaan, tekeminen oli kokee lopussa ihan yhtä ioista kun kokeen alussa. Minun pieni Rapapapu <3 <3 <3

Piispis piipahti Jessin luona kisaamassa 3 starttia vepeä. 2x100p, 1x 98p. Kuningas yhä muistaa <3 eli 3xVOI1 ja kaikki kera luokkavoiton. Tästä on hyvä suunnata katse kohti loppukesän SM-kisoja:)

Rapan kanssa ollaan tallottu jälkiä. Mun tekemät se ajaa todella nätisti ja nostaa kaikki kepit. Vierailta jäljiltä oli alkuun vähän sitä mieltä, että keppejä ei ehkä tarvii nostaa, riittää kun ajaa nätisti :D No nyt nostaa myös vieraalta kepit. Janalta haluaisi aina lähteä vasemmalle. Joten 50:50 tsäänssi, että osuu oikeaan :D Esineruutua ollaan tehty harvakseltaan, mutta kaikki nappiosumareenejä, 4 esinettä 2min.

Kesä tuli rytinällä ja samalla ihana into reenata metsäjuttuja <3

HAKU  
Ehkä luokattoman vähän ollaan saatu treenejä kasaan. Rapsa on tehnyt kaikki treenit jo ilman apuja ja ollaan siirretty ilmasu metsään. Nyt ollaan otettu vaan suoria pistoja 50 metriin. Koska ilmasu metsässä on nyt se uusi asia, niin ei olla otettu uutta (etenevät, tyhjät) metsään mukaan. Rapsa teki yhden treenin ilmasuja metsässä tosi kivasti. Ihan vähän tarjosi irtorullaa maalimiehelle, mutta lähti sitten itsenäisesti tuomaan rullaa mulle ja näytöllä nähti nätisti. Seuraavat kaksi treeniä metsässä olikin vähän jännempiä. Tarjosi jatarjosi rullaa maalimiehelle. Tiputti rullaa maalimiehellä. Lähti tuomaan rullaa ja tiputti sen matkalle jne. Eli selkeesti ei ole ihan täysin persnahoissa toi ilmasukuvio vielä. Jatkamme harjoituksia. Pohdiskelin tässä myös, että pitäisikö sille ostaa ihan oikeat rullat ja heittää roskiin noi itsetehdyt pikaviritelmät :D Sen verran mykkä se on, että rullailmaisu näyttäisi jäävän ilmasutavaksi.

JÄLKI 
Jos haku tällä hetkellä kusee aika syvällä, niin jälki <3 voi Rapskakkiainen<3 Hänet on niin luotu jäljestämään. Ollaan nyt otettu harvakseltaan treenejä. Viime viikolla teki ekan vieraan talloman jäljen. Jäljesti ihan saatanan kauniisti, kulmat tarkasti. kepit ehkä unohti :D Mutta kun huomautin yhden kepin kohdalla, että täällä olis tämmösiäkin, niin nosti loput itsenäisesti. Veikkaan vaan, että vieras haju hämäsi, eikä tiennyt, että nekin pitää nostaa. 

Janat ollaan nyt otettu työn alle. Itse jäljet, mitä se on ajanut, on olleet alokasluokan mittasia / ikäisiä ja vaikeusasteisia. Rapsa nostaa jäljen nätisti, kun lähdetään ilman mitään sen kummempaa käskyä kävelemään janaa pitkin ja se saa touhuta omiaan. Nostaa näissä jäljen nätisti ja tähän asti nostanut aina oikeaan suuntaan (ollaan tultu loivassa kulmassa jälkeen nähden). Viime reeneissä kokeilin ekaa kertaa ihan ns. janatreeniä. Tallojn molemmille puolille polkua kolme lyhyttä jälkeä, joilla kaikilla 10-30m jana. Jälkivirittelynä ollaan nyt nostettu yksi lämppäkeppi, sen jälkeen siirrytty lähetyskohtaan, laitan koiran istumaan, kerään liinan nätisti. Rapsa istuu sivulla ja annan sille kädellä suunnan, otan käden pois ja odotan, että fiksoi johonkin kiintopisteeseen, sen jälkeen annan "askel"-käskyn. Ekalla ampas kun pieru saharaan, ei jälkeä huomannutkaan :D Uudella yrittämällä sama virittely, mutta käskyn aikaan näytin maata sen jalkojen edessä, enkä päästänyt 1-2m pidemmälle liinalle. Tällä tyylillä lähti vähän pää alempana ja nostikin kaikki jäljet nätisti oikeaan suuntaan. Mutta jana vaatii siis vielä hieman hmmm.. hienosäätöä :D

ESINERUUTU 
Kaiken muun ohella ollaan välillä muistettu ottaa vähän esineitäkin. Pääsääntöisesti Rapsa on tehnyt hyviä ruutuja. Menee kovaa, mutta reagoi hyvin hajuun. Yhdessä ruudussa oli 2 etuesinettä ja 2 takaesinettä. Löysi 2 etu ja 1 taka helposti ja vikaa ei millään meinannut nostaa. Kivasti se kuitenkin etsi ja käytti ruutua, ei tullut kyselemään apuja. Käytiin lopuksi sitten yhdessä katsomassa esine, kun se ei ottanut noustakseen. Mutta esineruudussa ei (vielä) ole suurempaa ongelmaa. Toivotaan ettei tulekaan. 

TOTTIS
Tottiksessa on nyt joku pieni herkkiskausi menossa. Ei musta tee yhtä kivasti kun tähän asti on tehnyt. Etenkin kaikki luoksetuloasiat (nouto, luoksetulo) kusee infernaalisesti. Tulee luokse tosi varovaisesti ja istuu eteen tosi kauas. Tiedä sitten mistä tällä kertaa ahdistunut...Sen verran herkkä poika. 

Tokon ALO-juttuja ollaan nyt otettu ns. tosissamme. Vire ei kestä paikkamakuun yksittäin käskytystä, väsähtää ja luvan saatuaan menee hyyyyyvin laiskasti, hitaasti ja varovaisesti maahan. Ylös ei nouse ollenkaan. Seuruu käskytettynö ihan ok, ylityöskentelee käännöksissä. Kapulanpito ok, liikkeestä maahan luokattoman hidas. Hyppy ihan kiva, paitsi istuu kaukana edessä. Kaukoja ollaan nyt työstetty. Vaihdettiin takaisin takajalkakaukoihin, joten nyt luonnollisesti tarjoo hyvin nättejä etujalkakaukovaihtoja... Ei ole helppoa olla pieni laboratorionoutaja. 

Ja niin koitti se kaunis viikonloppu, kun oli Rapsan vuoro loistaa <3 lapsikoira pääsi kokeilemaan, että miltä se kisakoiran elämä tuntuu.

Viime lauantaina otettiin Volvon nokka kohti Harjavaltaa ja BH-koetta. Lämpöä oli vaatimattomat 100000 astetta ja ilma seisoi, oli ahdistavan kuuma. Läpö vei Rapsasta ehkä sen parhaan skarppiuden ja terän, osan laitan myös oman jännittämisen piikkiin. Mutta muuten se teki oikein tasollaan. Arvottiin numero 2, eli ensin paikkamakuuseen. Nätisti ja nopeasi maahan. Makasi nätisti ja keskittyneesti seuraamiset. Sitten nähtäbästi muurahaiset veivät voiton ja kirputti takapuolta hetken, vaihtoi lonkalle, ja makasi rauhassa loppuun. Seuraaminen oli suorilla hyvää, käännöksissä katastrofaalista :D Sekä hihnassa, että hihnatta. Jäävät tein varuiksi pysähtymisen kautta, kun sillä oli nyt treeneissä ollut pientä aivopierua jäävien kanssa. Jäävät nätit, luoksetulossa jäi inan kauas mun makuun. Kaiken kaikkiaan tottis kuitenkin läpi arvosanalla erinomainen. Kaupungissa ei mitään kummallista, joten Rapsa lunasti itselleen kisaoikeuden alokasluokkaan ja koulutustunnuksen BH <3

Loppulauantai vietettiin uiden, päälle hyvät yöunet ja sunnuntaina Volvo suuntasi kohti Inkoota ja taippareita. Rapsalle oli arpoutunut iltapäiväryhmän vika starttipaikka. 

Vesityö oli hienoa. Varmaa, toi lokit käteen. Hakuun lähti innoissaan, veti hirveeeeeeetä vauhtia ruudussa, kävi tarkastamassa kaikki linnut kertaalleen läpi ja pienen juoksemisen jälkeen alkoi lintuja tulemaan myös mulle päin... Mun teki mieli kevyesti ravistaa koiraa, mutta kiltti tuomari antoi sen hetken pelleillä, kun kuitenkin alkoi loppuviimein tuomaan lintuja ruudusta. Nekin nätisti käteen kaikki. kanijälki oli erinomainen. Joten lopputulemaksi taipuvainen Rapupapu NOU1,

Jotkut koirat vaan on sillä tavalla ihmeellisiä, että niiden kanssa on ihanaa treenata kun ne on nuoria ja sitten niiden kanssa on vielä kivempi treenata kun ne on vanhempia. Pipsa on tämmöinen koira. Nyt iän myötä se into, mikä nuorena meni ehkä sähläämiseksi välillä, on nyt into ja täyttä keskittymistä.

Muutama viikko takaperin startattiin Pipsan kanssa vuoden ekassa MEJÄ-kokeessa. Koe oli samalla Pirkanmaan noutajakoirayhdistyksen mejämestaruus. Lauantaina oli jälkientekopäivä ja sunnuntaina ajettiin. Viikonloppu oli kuuuuuuuma. Kesän ensimmäisiä lämpimiä päiviä, satanut ei ollut hetkeen ja metsä keltasena siitepölystä. Pipsan kanssa startattiin jäljelle joskus puolenpäivän jälkeen, eli kuumimpaan hetkeen :D Alkumakauksen nuuhki rauhassa ja lähti reippaasti ja varmasti jäljelle. Ja saatana se jäljesti hyvin. Mä jarrutin aika reippaasti, muttta ei jäänyt kauhomaan vastaan, vaan vastasi hyvin jarrutukseen. Pysyi aika lailla koko aika just eikä melkein jäljellä (ei ehkä ollut ihan niin piilomerkattu) kaksi ihan minimaalista n 2m tarkistuslenkkiä koko jäljellä. Makauksetkin merkkasi oikein nätisti, pysähtyi oikein haistelemaan ja uuden suunnan otti makaukselta varmasti. Sorkalle suoraan ja jäi sitä tuijottaaan. Luvan saatuaan otii sorkan suuhun ja oli hyvin iloinen <3 Pisteitä tällä suorituksella kertyi 48/50 pistettä. Kaksi pistettä lähti vähän turhan reippaasta vauhdista :D Kukaan ei pistänyt paremmaksi ja Pipsa kruunattiin tällä suorituksella Pirkanmaan noutajakoirayhdistyksen mejämestariksi. Tulos AVO1.

Käytiin helatorstaina toisessa mejäkokeessa, tavoitteena sa toinen avoykkönen ja nousu voittajaan. Keli oli todella tuulinen, välillä jopa puuskittainen. Pipsa ei oikein missääb kohtaa tuntunut ihan kunnolla kiinnittyvän jälkeen. Muutamia ehkä 50m pätkiä oli oikeesti hyvin ja veti normaalilla innolla. Ja sitten taas kadotti  jäljen Teki tooooodella isoja tarkistuslenkkejä, palasi kyllä aina itse takasin jäljelle. Ekan kulman oikaisi jossain vaiheessa, eli ekasta makauksesta ohi. Toiselle makaukselle pysähtyi hyvin haistelemaan. Hyvin hyvin hyvin harmillisesti n 20m ennen sorkkaa ajautui taas tuulenpuuskan mukana siivuun jäljestä, tällä kertaa pinen kuusikon väärälle puolelle, kuusikon jälkeen löysi taas jäljentekijän askeleet ja jäljesti nätisti tielle. Eli sorkka oli noin kuusikon kohdalla, vaan kuusikon väärällä puolella. Eli valitettavasti yksi hukka ja tulokseksi AVO2.

Aloin tässä noin viikko takaperin pohtimaan, että Pipsa on nyt viimeisen pari vuotta ollut ihan saatanan hyväjalkainen. Varpaat ei ole vaivanneet ollenkaan, mitään jäykkyyksiä tai muita epämääräisiä könkkäaskelia ei ole ollut. Mukana se on ollut aika täysivaltaisessa treenissä ristaristatoipumisen jälkeen. Aina kun Rapsa on tottistellut, on Pipsa tottistellut, aina kun Rapsa on tehnyt esineitä, on Pispa tehnyt esineitä. Metsässä riehuu normaalisti jne. Yritinpä tässä ihan yrittämällä saada sen oireilemaan (kyllä, hyvin tehty minä), eli tein sen kanssa kolmena peräkkäisenä päivänä voittajan tottiksen (sis. esteet) ja joka päivä lisäksi 2 maastotreeniä. Ei ontumaa, tai palpaatioarkuutta.

Joten päätin purkaan Pipsan eläkkeen ja lupsin sille, että se saa harrastaa juuri niin kauan, kun se vain haluaa. Ilmoitin sen siis 2 päiävn varoitusajalla äkkilähdöllä EK-kokeeseen. Koe alkoi jäljillä. Pipsa oli jotenkin hieman hämmentyneen oloinen janalla, ei ollut ihan satavaram siitä, että mitä oli menossa jäljestämään. >Lähti kuitenkin ihan hyvin ja nappasi varmasti takajäljen . Kun käänsin sen ympäri, niin ei kunnolla kiinnittynyt jälkeen, vaan harhaili vähän siksakkia. Eksyi jossain kohtaa jäljeltä, hortoili hetken, nappasi jonkun jäljen ja jäljesti viimeiselle kepille ja nosti sen varmasti. Mentiin ottamaan janalta uusi lähtö, eikä vieläkään kunnolla nostanut jälkeä. Päästin sen sitten irti ja vapaalla haula se nosti yhden kepin ennen kun aika loppui. Eli keppejä valitettavasti vain 2/4 ja takajälki. Jäljeltä esineruutuun. Pipsa ehkä ensimmäistä kertaa hyvin moneen kokeeseen ei esittänyt jäljestystä esineruudussa! Meni nenä ylhäällä. Valitettavasti se bongaili sivumerkeistä hajua ja kävi tarkistamassa monta merkittyä puuta, etteikö siinä oisi esinettä myös. Esineitä kerkesi ajassa nostaa van 2/4. Tämän jälkeen pudotettu. Seurasi nätisti. Jouduin täyskäännöksen jälkeen vähän murahtamaan, että istui sivulle. Lähti kovaa, tuli kovaa, istui nätisti eteen ja nätisti sivulle 20/20p. Tarkkuusruutu oli rehunurmella. Tuuli oli hirveä. En meinannut saada Pipsaa istumaan sivulle :D se olisi jo ollut menossa. Etsi nätisti, kiersi kerran nenä maassa sivurajat ja alkoi sen jälkeen aktiivisesti etsimään. Ei mennyt kauaa, kun sai hajun. ja alkoi tarkentamaan. Joutui hetken yrittämään nostamista, koska puuttuvat etuhampaat :D irrotti nätisti käskystä. Pisteitä 18/20. Haku tehtiin maastoista viimeiseksi. Ilmottautumisessa jo Pipsa nosteli vähän nenää alueen oikealle puolelle, joten alotin sinne. Meni ehkä 5m suoraan ja lähti oikomaan. Ehdin jokirota mielessäni, että en saa sitä edes yhtä pistoa etenemään suoraan, kun se alkoi haukkumaan :D hyväksyin ilmasun. N 25m syvyydessä hieman etulinjasta aluetta syvemmälle oli metallinen umppari. Haukku oli erittäin tasainen, kaksoiskäsky sivulleistumiseen, ekalla tuli seisomaan sivulle. Sen jälkeen vasemmalle tyhjä, oikealle tyhjä, vasemmalle tyjä, oikealle tyhjä, jolta palatessaan sai hajun vasemmalta ja yritti ylittää keskilinjan, tuli kutsusta luokse ja lähetin vasemmalle, teki nätin piston ja alkoi haukkumaan. Hyvä vahva ilmaisu myös tänne. Tuomarin kommentti hausta: näkee, että tämä on koiran vahvin osa-alue, sen työskentelyä oli ilo katsoa 70/70p. Tottis tehtiin kolmen kiertona. Me saatin ekaksi odotteluvuoro, sen jälkeen liikkeet ja lopuksi paikkamakuu. Seuraaminen oli todella nättiä, ei painanut, ei keulinut, kontakti pysyi koko ajan, oli aktiivinne. Istuminen hyvä, maahanmeno olisi voinut olla inasen nopeampi, seisominen hyvä. Tasamaanouto hyvä, hypyssä kolautti vähän mennessä, takasinpäin puhdas. Estenouto hyvä. Eteenmeno hyvä. Paikkamakuu hyvä. Yhteensä Pipsan parhaat tottispisteet 95/100p. Yhteensä siis 250/300p VOI2 ja EK3-koulari. Ai että oli ihana olla taas Pipsan kanssa kisoissa. Se into millä se tekee, on kyllä jotain ihan parasta<3

Kevät tuli, lumet suli ja me päästiin taas ulos reenaamaan ja sen myötä aktivoiduttiin noin vähän muutenkin reenien saralla.

HAKU 
Metsään ollaan päästy muutamankin kerran. Hyvin muistaa viime syksyllä tehdyt jutut. Ollaan tehty ihan suoria ilman apuja, ne on sujuneet pääasiassa hyvin. Tällä hetkellä kestää jo senkin, että huutaa pois, jos meinaa lähteä vinoon ja laittaa uudestaan. Näihinhän ei viime vuonna lähtenyt enää uudestaan, kun kerran oli huudettu pois. Kahdesti ollaan kokeiltu eteneväkin. Ensimmäinen etukulmaan. Näkyvyys oli vähän huono. Otettiin ääni etukulmaan, sitte mm siirty ja mä lähetin. Näkyvyys oli todellakin huono, mutta nopeesti se löysi, joten ei se kovin pahasti ole pieleen voinut mennä :D Toisen kerran otin myös ekalle pistolle, mutta alotettiin radan puolivälistä (koska kivemmat piilot). Sama ääniapusysteemi. Ja nyt (koska myös aluetta ns taaksepäin haisi, ja rapsa ei ollut käynyt siellä), niin sahas eka tarkistamaan etukulman ja sitten eteni oikeeseen suuntaan. Ihan tyhmä mun moka tämmönen, ei voi olettaa, että etenee oikeaa suuntaan, kun ei oo päässy tarkistamaan etualuetta.

ILMASU
Ei irronnut haukku ei. Paljon yritin, paljon kokeilin, kunnes nöyrryin ja meinasin lopettaa haun kokonaan, ja sitten päätin antaa vielä rullalle yhden mahdollisuuden. Alkuun kentällä niin, että mm näytti rullaa, käveli vähän kauemmas ja meni kyykkyyn rulla hyvin esillä. Pariin otteeseen kehasin, kun oli ottanut rullan suuhun, jolloin lähti sitä tuomaan hyvin. Näytölle ei missään kohtaa ollut ongelmaa lähteä. Aika nopeesti siirryttiin siihen, että rullaa ei enää näytetty, mm oli valmiina kentällä 50 metrissä. Nämä teki hyvin. Sitten vaikutus niin, että rulla ei ollutkaan mm luona niin selkeästi esillä. Tässä kohtaa ollaan nyt menossa. Nämä tekee hyvin. Välillä saattaa tulla vähän aivopieru ja alkaa tarjoamaan rullaa maalimiehelle ennen kun tuo sen mulle. Tänään otettin rullaa myös ensimmäistä kertaa maastossa. Oltiin peha-reeneissä, enkä halunnut ottaa rapsan kanssa vapaata hakua, niin tehtiin sitten ilmasua. Oltin treenaamassa hiekkakuopilla, joten toisella puolella mm oli piilossa hiekkakasan takana ja toisella puolella rinteessä olevassa pienessä kuusikossa. Ekan teki oikein nätisti, oli nopeasti ottanut rullan ja lähtenyt tuomaan. Seuraavilla kolmella oli hetken yrittänyt tarjota rullaa maalimiehelle, mutta sitten lähti tuomaan. Kentällä kun mä etenen, niin rapsa tulee suoritna reittiä, mutta täällä nyt toi rullaan samaa reittiä, kun mitä oli lähtenytkin. Tänään oli myös ekaa kertaa tehnyt niin, että oli maalimiehellä tiputtanut rullan, ja kun yritti nostaa sitä uudestaan, niin olikin vahingossa napannut kaulalla olevan kiintorullan suuhun ja tuli sen kanssa mun luokse :o

JÄLKI
En tehnyt koko viime kesänä Rapsan kanssa yhtään jälkeä, koska halusin, että se oppii ensin ilmavainun ja vasta sitten isketään nenää maahan. Tein siis eilen ensimmäiset alkeisreenit. Talloin ensin yhden namiruudun. Siinä tyskenteli tosi nätisti. Kerran meinasi eksyä ulos ruudusta, niin korjasi nopeasti itse takaisin tallotulle alueelle. Teki oikeastaan niin nättiä työtä, että uskalsin heti perään talloa sille pienen puolikaaren muotoisen jäljen nurtsille. Nami oli joka askeleella, ei kylläkään kerennyt ihan jokaista syömään. Pysyi hyvin jäljellä, piti maavainun, häntä vatkasi. Eiköhän sen siis kohta uskalla jo siirtää metsään :D

ESINERUUTU
Esineruudussahan painittiin viime syksynä sen kanssa, että Rapsa kyllä löysi, mutta ei tuonut. Koko talvi tehtiin töitä tämän eteen. Leikittiin, leikittiin, ja leikittiin vielä vähän lisää. Opittiin, että äiskän kanssa on aika kiva repiä asioita ja kaikki asiat, mitä tuodaan on ehkä hienoimpia asioita ikinä, ja niilläkin voidaan leikkiä. Ja kappas! Tänä keväänä tein ekan ruudun niin, että pojat odotti ruudun vieressä, kun talloin sen. Rapsa oli kytkettynä ruudun vieressä kattomassa kun Pipsa reenasi. Ja sitten päästi reenaamaan ite. Ja jeeeee!!! Heti kun oli nostanut esineen, niin lähti tuomaan <3 Tämän jälkeen ollaan reenattu vielä kahdesti. Molemmat kerrat vieraassa maastossa, vierailla esineillä ja niin, että ei ole nähnyt ruudun tallomista. Ja molemmilla kerroilla on tehnyt todella nätisti, uponnut hyvin 50 metriin ja tuonut tosi nätisti. Nyt pitäisi vissiin myös asentaa siihen etuesineet :D, koska vauhtia on pienissä jaloissa ehkä enemmän kun tarpeeksi tällä hetkellä.

TOTTIS
Tottiksessa tehdään vieläkin ihan vaan perusjuttuja. Seuraamista yhyissä pätkissä, suoraa ja pieniä kaarteita. Rytmi pysyy hyvin, paikka on oikea ja koira suora! JESS! Tykkäriä ollaan lähdetty rakentamaan ja Rapsalle yritän nyt opettaa sen saksalaiseksi, katsotaan mitä siitä tulee. Istuminen ja maahanmeno on ihan ok mallilla. Nopeutta niihin täytyy vielä saada lisää, mutta asennon otettuaan on tarkkaavainen mua kohtaan (jotain mitä Pipsalle en koskaan osannut opettaa). Seisominen on ihan alkeissa vielä, mutta sitä onneksit tarvitaan vasta kakkosessa. Luoksetulon loppu on suora ja tiivis. Muutamia ollaa otettu pidemmältä matkalta ja tulee kovaa, ei ihan niin voimakkaasti kun Pipsa, mutta Rapsan hieman diiiiselitemperametille ihan hyvällä asenteella. Hyppyä on lähdetty rakentamaan ja se onkin jo hypännyt muutaman kerran metriä. Aata ei ole tehny kisakorkuisena vielä, mutta madallettua kyllä. Nouto on vielä myös hyvin alkeissa. Kapulanpitoa ja eteenistumista ollaan tehty erikseen. Nyt ei pahemmin enää pureskele ja pitää kohtuu hyvällä otteella, vähän sitä tarvii vahvistaa vielä, että on tarpeeksi voimakas ote. Itse noutoa ollaan otettu vähän. Ollaan oikeastaan vaan yritetty saada nostoa hyväksi (nostaa todella varovaisesti luonnostaan) ja ne ekat paluuaskeleet reippaaksi.

Alkuviikosta sain vapaaharjottteluoikeuden tohon tamskin hallille ja ollaankin ahkerasti sitä jo käytetty. Rapsan kanssa ollaan reenailtu pääasiassa seuraamista. Totesin joku aika sitten, että se on todella häiriöherkkä, ja häiriössä vähän niinkun jähmetty tuijottamaan. Eli nyt ollaan reenattu niin, että kentällä on leluja, kapuloita jne. Ja seuruupätkät lyhkäsiä, liikkeellelähtöjä jne missä vaan on hyvä asenne ja fokus muhun päin. Edistynyt viikossa jo ihan sikana <3

Jääviäkin olaan vähän reenailtu. Istumista tekee vasta yleisestä ympärillä hömppäämisestä. Seuruusta osaa vasta jotenkuten mennä maahan. Maahanmenokin vaatii kyllä paljon vahvistelua yksittäisenä asiana. Mutta näin pitkän tauon jälkeen liikkeestäkin onnistui ihan kohtalaisesti :) Seisominen on vieläkin todella hankalaa. Iskee mielellään ahterin maahan... Mutta muutamia aika kivojakin toistoja olen saanut. Tietenkin iso käsiapu vielä mukana, mutta eiköhän se siitä.

Pipsan kanssa ollaan vähän innostuttu nosework jutuista. Kotona ollaan tehty nyt kahdesti etsintää. Ensin yritin purkkiradalla, mutta se menee Pipsalla vähän purkkien tarjoamiseksi ja unohtaa, että kyseessä on etsintätehtävä. Tein sitten, niin, että lätkäsin eukalyptysta hupatassulle, haju makkarin seinään kiinni, hajustumaan noin vartiksi ja koira etsimään. Reagoi ihan superisti hajuun törmättyään, paikansi nätisti. Yritti noutaa mulle seinästä sen hupatossun :D Ei ilmasua pitäisi vielä vähän hioa. Alla Pipsasen hieno etsintä videolla :)

Ei me loppuvuotta 2018 ihan niin hiljaisesti eletty, kun mitä blogin päivittämistiheys voisi olettaa :D Loppuvuodesta tuntui sille, että kaikki alkoi naksahtamaan paikoilleen. Joulukuun puolivälin tienoilla kaveri vinkkasi, että pieni musta pustykorvainen, lyhytkarvainen 4v belginarttu olisi kotia vailla. Meillä on ollut suuri pystykorvavaje Tuhman kuoleman jälkeen, joten seuraavana päivänä kävin tapaamassa Lystiä. Hauskan oloinen pitkäsääri. Juoksut olivat juuri loppumassa, joten Lysti jäi vielä viikoksi kasvattajalle laimentelemaan ihania tuoksujaan, ettei pojat ahdistelisi sitä heti kättelyssä liikaa. Viikkoa ennen joulua haettiin Lysti kotiin. 

Lystillä ja Rapsalla synkkasi heti. Ulkona ne juoksi rallia kun viimeistä päivää, sisällä ne paini, kunnes nukahtivat toistensa kainaloihin <3

Pipsa innostui välillä painimaan Lystin kanssa, mutta enemmän se näytti olevan tyytyväinen siihen, että joku muu piti Rapsan tyytyväisenä :D

Joulua vietettiin Kirkkonummella viikonloppuna ennen aattoa. Hieman jänskätti, että mitä Lysti sanoisi Mörköstä ja Lumosta. Mutta Lysti fiksuna tyttönä väisti murisivia karvapalloja. Pörröiset eivät juurikaan arvostaneet uutta tyttöä heidän kotonaan... Jouluaatto tuli ja meni töiden merkeissä. Juhlatuuli aattona oli muutenkin aika kaukana, sillä se oli ensimmäinen Joulu ilman synttäripoika Tuhmaa. Tuhmikki olisi Jouuna täyttänyt viisi. 

Uudenvuoden rientoihin oltiin kouluporukalla vuokrattu mökki Hattulasta. Ajatus oli lähteä sinne lauantaina iltapäivällä (aamupäivän kisatöissä Tamskilla), viettä mökillä la-su, mennä su-ma yöksi töihin ja siitä taas ma-ti mökille. Onnistuin kuitenkin puretuttamaan sormeni töissä perjantaina ja lauantaina sormessa olikin pieni paise ja työyö vaihtui saikkuun ja koko viikonloppu mökkeilyksi.

Lauantai meni mökillä rennosti. Lauantaina herättiin ennen muita. Käytin koirat aamulenksalla, Rapsa ja Lysti juoksi menemään kuin viimeistä päivää. Mentiin sisälle, muut vielä nukkuivat, aloin keittämään kahvia. Olin selkä kääntyneenä koiriin päin, sain napsautettua keittimen päälle, kun alkoi järyttävä rähinä. Rapsa onneksi luikki karkuun minkä pienistä kintuistaan pääsi, Lysti ja Pipsa oli toistensa kurkussa kiinni. Yritin vetää Pipsasta, Lysti tuli perässä, yritin vetää Lystistä, Pipsa tuli perässä. Pienoinen paniikki, että miten helvetissä saan ne irti toisistaan. Onneksi tiskialtaassa oli kattila puolillaan vettä. Heitin sen koirien päälle ja ne irroittivat, eivätkä onneksi jääneet kyräilemään toisiaan. Pikaisesti Pipsa käskyn alle makoilemaan, Lysti hinanaan ja kiinni keittiön pöytään. Pikainen tsekki, ei reikiä Lystissä. Pipsa pois käskyn alta ja perkele se on ihan kolmijalkainen. Lysti oli saanut purtua sitä oikeaan kyynärään. Jalka turposi alle vartissa nelinkertaiseksi toiseen jalkaan nähden. Ei muuta kun koirat autoon ja nokka piipaapiipaa.vauhtia kohti Hattulan päivystystä. Tuikkasin Pipsan unten maille, kipikset ja antibiootit suoneen. Jalasta rtg kuva, eikä luita vaikuttanut olevan kuitenkaan rikki. Karvojen ajelu paljasti yhden kulmurin mentävän reiän jalkapöydässä, muutamia pidempia ihonaarmuja kyynärän alueella ja yhden syvän kulmurin mentävän reiän kyynärän sisäpinnalla. Sondilla kokeilemalla haavaonteloa oli valtavasti ja purema näytti syvältä, joten luotto-ortopedin ahdistelu ja sain hänet onneksi kiinni ja hän lupautui katsomaan jalan läpi, vaikka oli sunnuntai. 

Toijalassa humautettiin Pipsalta uudestaan taju pois, avattiin hieman isommaksi kyynärän sisäpinnan reikää, että pääsi näkemään tuhot. Tämä reikä itsessään ei ollut niinkään ongelmallinen, se aiheutti onteloa enemm'n jalan etupinnalle, missä ei niinkään ole mitään tärkeää. Mutta haavan pidennyksessä todettiin, että kyynärän kohdalla ei hammas ollut mennyt ihosta läpi, mutta repinyt nahan alle kaiken rikki. Lihaskalvot, lihakset, kaikki paitsi nivelkapseli oli rikki kyynärään mentäessä :( Ortopedi ompeli kalvoista kiinni mitä kykeni, iho suljettiin löyhästi, että turvotuserite pääsee pois. Kyynärästä otetiin näyte, eikä purema onneksi mennyt niveleen asti. Lysti jäi samalla reissulla.

Vuodenvaihde meni Pipsalla tramalhuuruissa. P.S. opiaattipisa on serkä surtullinen, että erityisen huvittava. Jalka oli ohtuu kipeä pari päivää. Turvotus kesti pidempään. Ja jalka eritti tasaisesti koko aika (=kaikki paikat oli veressä ja Simban perässä sai kävellä mopin kanssa).

Jalka kävi läpi kaikki punasen/purppuran värit, kunnes mustelma alkoi asettumaan. 

Tällä viikolla, eli reilu 10 päivää puremasta alkoi haavan reunat olla sen verran kääntyneinä sisäänpäin, ettei niillä ollut mitään mahdollisuutta enää ottaa yhteen siististi. Onneksi potilas on mitä kiletin, joten ei tarvinnut uutta humautusta, vaan paikallispuudutuksessa avattiin vanhat ompeleet, tuoreistettiin haavan reunat ja ommeltiin uudestaan kiinni. Nyt tiiviimmin.

Nyt kinttu on parantunut aika kivasti. Kun kudosneste ei enää pääse vuotamaan pihalle, on tikkien kohdalla pientä turotusta, mutta haava nätisti sulkeutunut, koska kama ei pääse enää ulos. Turvotuskin on jo aika hyvin asettunut. Tältä kinttu näyttää nyt. Haavan kohdalla turvotus kokonaan pois. Kainalossa on tommoinen möykky, erottuu nätisti myös kuvasta. Se ei ole nestettä, vaan tuntuu kiinteälle. Mahdollisesti jotain revennyt, eikä löytänyt tietään takaisin kotiin. Tästä hyvästä Pipsa voitti itselleen vielä toisen kierroksen ortopedin väänneltävänä. Pitääkin heti maanantaina yrittää muistaa soittaa aikaa.

Muuten ollaan epäsäännöllisen säännöllisesti treenattu. Mitä Rapsa osaa?
TOTTIS
- luoksetulon lopun osaa lyhyeltä etäisyydeltä ilman käsiapuja. Välillä saattaa jäädää ihan 2 astetta peppu vinoon mun suunnasta katsottonua vasemmalle. Osaa tulla eteen vasta edestä, eli ei osaa vinoja kulmia vielä. Ei myöskään osaa pitkiä matkoja. 
- seuraaminen: tekee pääasiassa kivalla asenteella. Osaa seurata ilman apuja suoralla ja loivia käännöksiä. Tiukkoja kulmia ja täyskäännöksiä ei vielä ole tehty seuraamisen yhteydessä. Tekee niitä kyllä paikallaan käännöksinä, mutta kääntää niissä rumasti päät ulospäin, joten ei vielä valmiita ympättäväksi seuruuseen. Perusasennosta lähtee joskus liikkeelle vähän varovaisesti, eikä juurikaan kestä häiriötä vielä. Alla olevalla videolla esimerkiski näkyy, että ensimmäistä kertaa treenataan niin, että hallissa joku haukkuu. Ottaa siitä paljon häiriötä ja tarvitsee paljon tsemppiä. Pääasääntöisesti kuitenkin seuraa suorassa, hyvässä paikassa, häntä heiluu ja näyttää iloiselta.
- perusasento. Tarkoitus on ottaa se peruasentoon takaa kiertämällä. Kierrä käskyllä osaa kiertää takaa tiiviisti ja tulla perusasentoon. Ehkä jää inasen peppu selän taakse istumaan, eli vaatii vielä hienosäätöä. Mun käsi perusasennossa viel väärässä kohdassa, en ole keskinyt, että mihin sen asettaisin...
- edestä osaa myös tulla vasemman kautta sivulle. pääsääntöisesti nätisti ja suoraan. 
- Paikkamakuu: tehnyt nyt ensimmäistä kertaa ryhmämakuuta sekä niin, että mä käyn piilossa. Makaa rauhallisena ja keskittyneenä, ei nuuskuttele. Suuria häiriöitä ei ole vielä kokeiltu. Sivulta menee maahan taaksepäin (etujalkakaukotekniikalla) tällä ei jää kyynärät ilmaan ja pysyy suorassa.
- Jäävät: Istuminen. Istuu! ei enää läsähdä maahan :D ei olle tehty vielä seuraamisesta, vaan vapaatyylisestä sivullahengailusta. Saisi olla nopeampi ja vahvempi, mutta ehkä se sieltä vielä tulee. 
- Jäävtä: Maahanmeno: Menee maahan! Pysyy maassa. On tehty joitain kertoja seuraamisestakin, muta siitä on jo aikaa. Nyt ollaan tehty vain eriliisenä tekniikkatreeninä. Menee taaksepäin maahan ja menee halukkaan näköisenä ja jää ryhdikkäästi makaamaan. (noin miljoona kertaa parempi makuu kun Pipsalla :D)
-  Jäävät: seisominen.  Pompputyylillä lopikat oli niin valtavia, että sitä piti hieman jatkojalostaa. Kokeiltiin sen jälkeen peruutusta, mutta peruuttamalla alkoi tarjoamaan pientä pomppua taaksepäin ja tätä on nyt lähdetty vahvistamaan. Ei vielä missään määrin varma tai muutenkaa kovin hyvä, mutta palikat alkaa olla kohta ehkä olemassa. Seisomassa ei pysy, ei vaikka kuinka pyytäisi. Läsähtää heti istumaa :o Onneksi seisomista tarvitaan vasta avossa, joten ei heti tule vastaan
- Nouto: nähnyt kapulan ehkä kaksi kertaa, joten noudosta ei vielä voida puhua. Yritti kantaa kapulaa laipasta. Leikkii kapulalla etujaloillaan. Eli todella pitkä polku vielä edessä, että siitä saadaan koekelpoinen:D
- Hyppy: Tehty kerran niin, että apparin kanssa ollaan eri puolella hyppyä ja rapsa suhaa meidän väliä ja saa aina namia, kun menee hypyn yli. Saatanallisia kenguruloikkia, vaikka hyppyn 15cm korkea:D ei siis vielä ihan salonkikelpoinen tämäkään. 

HAKU
- Rapsa tekee suoria pistoja ilman apuja. Pistot on pääsääntöisesti suoria, välillä tulee aivopieruja. 
- Maaston muoto usein vielä vie pientä lasta, eli vaikeisiin kohtiin on tehty ääniavulla. 
- Kestää jo yhden tai max 2 toistoa samaan kohtaan, jos ei ensimmäisellä olekaan löytänyt. 
- Tuntuu selkeästi etsivän nenällä, koska saattaa juosta ihan vierestä ohi, jos on tuulen väärällä puolella.
- Motivaatio kohdillaan, lähtee maastoon mielellään, iloinen löytäessään maalimiehen.
- Ilmaisusta ei vielä tietoakaan. En ole saanut Rapua haukkumaan vaikka olen kuinka yrittänyt sitä härnätä. Se on just siinä veitsen terällä, että voisi sanoa HAU, mutta ei vaan suostu avaamaan turpavärkkiään. Kohta alan vajota epätoivoon ja askartelen sille rullan. Paitsi että en halua rullakoiraa :( Auttakaa joku, parhaat vinkit kehiin. Miten tehdään mykästä haukkuva?

HAKUVIDEO

​ESINERUUTU
- Tehty hajuhakutyyliin. Käydään yhdessä hakemassa haju liinassa, palataan etulinjalle ja lähetän. Tähän tyyliin etsii lähetyksen jälkeen sitkeästi ja löytää. Nyt myös palauttaa kohtuu suoraviivaisesti :D
- Ollut vain 1 esine kerrallaan, ettei palautusvaihdeessa tule houkutusta etsiä esine suussa lisää.
- Pelkällä lähetyksellä ilman hajuhakua alle jää pyörimään ensin etulijalle ja syventää siitä. Juoksee tähän tyyliin vähän nenä kiinn, joten ei vielä ihan käyttökelpoinen. Täytyy reenata lisää. 

MITÄ PAPU HALUAISI TEHDÄ 2019 
Tai siis Rapsalta ei kysytä. Mitä Emma haluaisi Papun kanssa tehdä 2019 olisi varmaan parempi :D
- Alkuvuodesta mennään luustokuviin. Jännittää jo valmiiksi, vaikka se onkin välikuvattu terveeksi.
- Keväällä BH koe. 
- Syksyllä HK1.
- Kesän/syksyn aikana taipparit.
- Hieman kutkuttaisi kokeilla Rapsan kanssa myös tokoa, joten mahdollisesti ALO1 voisi olla myös tavoite tulevalle vuodelle.
- Kun haku alkaa loksahtaa paikalleen, niin voisi aloittaa kesällä myös jäljestämään ja sitä kautta alkaisi olla EK asiat kohdillaan.

MITÄ PIPSA HALUAISI TEHDÄ 2019
- Pysyä terveenä
- Käydä vepekisoissa Jessin kanssa
- Ehkä rallytokoillaan.

Blogi on elellyt vähän omalla painollaan, kun meillä on ollut kaikenlaista suurta häslinkiä ja muutosta elämässä. Kuukausi sitten narunjatke kävi työhaastattelussa Tampereella ja heti haastattelun päätteeksi tarjottiinkin uutta työpaikkaa. Seuraavana päivänä kävimme asuntonäytössä ja paria hetkeä myöhemmin oli nimet papereissa. Meidän porukka muuttaa Tampereella.

Kuun vaihteessa sitten pakattiin Harjavallan elämä laatikoihin ja suunnattiin auton nokka kohti Tamperetta. Ai juu autokin vaihtui samassa rytäkässä, eli ajelemme nykyään caddyn sijaan volvolla :D Alkukuukausi on mennyt uutta kotia laitellessa ja uusiin lenkkimaastoihin tutustuessa. Vähän ollaan päästy jo treenailemaankin.

HAKU:
Simba pääsi viime treeneissä tekemään lyhyen setin. Oikeaan etukulmaan ensimmäinen lähetys ja kulmasta löytö. Haukku erinomainen ja tasainen. Hieman vallaton kun käveltiin yhdessä piilolta takaisin keskilinjalle :D Ajatus oli tehdä yksi pisto vielä vasemmalle, josta etenevän ukon nosto. Pipsa lähti vinoon, huusin pois, jollon teki protestiksi taaksepäin työskentelevän piston etukulmaan. Tuli kiltisti kutsusta pois. Laitoin sitten oikealle tyhjälle pistolle, jonne teki täydellisen laatikon ja sitten vasemmalle ihan tavan suora pisto, jolta löytö. Labra oli ns liekeissä ja sillä oli niin kivaa. Pitää kattoa, josko veisi sen vielä kokeeseen ensi keväällä :D

Rapsakka on nyt päässyt pari kertaa väliajalla treenaamaan. Ollaan käyty kahden eri porukan kanssa ja Rapulle uusissa maastoissa. Maastot huomattavasti hankalampia kun Hvalloissa:D Ekoissa Tamperetreeneissä taidettiin ottaa kaikki 4 pistoa äänellä ihan vaan varmuuden vuoksi. Viimeisissä reeneissä otin kaksi äänellä ja kaksi ilman, kun keskittyi keskilinjalla erinomaisesti näytettyyn suuntaan. Vaikka maasto oli hankala (paljon kaatuineita puita ja kumpuja) niin Rapskakka on kyllä tehnyt ihan todella kivan näköisiä pistoja. Hitto kun sen saisi vielä haukkumaan mulle, niin olisi ihan ihanaa. Nythän se kyllä räksyttää Pipsalle leikin keskellä, mutta mä en saa siitä härnättyä yhtään minkäänlaista ääntä ulos. 

TOTTIS:
Rapun sivulletulot vasemman kautta näyttää aika tosi kivoille. Tekee nätisti ilman apuja, tulee aina suoraan ja oikeaan kohtaan, Pitä kivasti kontaktia, kun on tullut sivulle <3 Lyhkäsiä seuruita ollaan otettu ilman apuja suoraan liikkeestä. Liikkeellelähdöt on sille jotenkin ihan todella vaikeita, menee epävarman näköiseksi. Istumista ollaan aloitettu treenaamaan käsiavulla. En ole ihan varma, että mimmosen siitä haluan, niin ei olla sitä ihan hirveästi vielä tehty. Maahanmeno näyttää aikas tosi kivalle <3 Seisominen on kanssa vähän vallaton. Pohdin, että onko pomppu Rapulle oikea tyyli, vai pitäisikö kokeilla kuitenkin peruutuksen kautta. 

Pipsa on tehnyt lyhyttä settiä ja se on niin iloinen :D vaihtelevasti rallia ja tottista. 

Siellä se nyt on koiranetissäkin mustaa valkoisella <3 Jotenkin ihan absurdia ajatella, että tämmöinen täysin noviisi epäkoiraihminen on onnistunut kouluttamaan elämänsä ensimmäisestä koirasta jotain edes kohtuudella toimivaa. Kertoo ehkä enemmän koirasta, kun ohjaajasta :D Tämmöisiä kultakimpaleita tuskin maailmassa on montaa. Ja ei edes vaan kohtuudella toimivaa, vaan ajatuksen lailla toimivaa. Pipsa on kyllä ollut enemmän kun on voinut pyytää. Sopivan kova, sopivan pehmeä, erittäin röyhkeä. Helppo kouluttaa, oppii väärät asiat hetkessä :D Ja ennen kaikkea, kohta tulee 8v mittariin ja tyyppi on elämänsä kunnossa <3 Toivotaan meille vielä ainakin toiset kahdeksan vuotta samalla sykkeellä. 

Vaikka Simballa on joitain pieniä puutteita (esim terveyden ja joidenkin mielestä ulkonäön saralla), on sillä mun mielestä labradorille rotuna kuitenkin huomattavasti enemmän annettavaa, kun mitä siinä on huonoja piirteitä. Tästä syystä kävästiin viikolla Turussa Petvetissä ja napattiin vähän pikkupipsoja pakkaseen pahan päivän varalle. Tälläkin saralla Pipsa on pieni ylisuorittaja :D Yhtä siemennysannosta lähdettiin hakemaan, mutta pakkasessa odottaa nyt 10 olkea, mikä meinaa 5 siemennysannosta. Ihan kaikkia en itselleni tarvitse :D Sperma oli myös laadultaan ensiluokkaista. Yli 95% liikkuvuudella varustettua, eikä juuri ollenkaan siittiövikoja. Pipsa myös yllätti pari päivää takaperin melkein astumalla nartun :o saatiin se just huudettua alas selästä :D vanhoilla päivillään alkaa nähtävästi mun henkinen yliote lipsumaan ja hän näyttää todelliset piirteensä :D Mutta summa summarum Pipsa on hyvästä suvusta, se toimii käytännön metsällä erinomaisesti ja on siellä sitkeä, äänetön ja supervainuinen, se taipuu harrastukseen kun harrastukseen ja se on maailman paras ja laiskin perhekoira. Se saattaakin näistä hyvistä puolistaan johtuen mahdollisesti olla tarjottavissa sopivalle (kyynäräterveestä suvusta olevalle) nartulle sulhoksi. Kysy ihmeessä tarkemmin, mikäli kiinnostus heräsi ([email protected]). 

Ollaan nyt oltu aika laiskoja treenaamaan. Päivystyksiä on ollut paljon ja metsälenkit itsessään ovat olleet tarpeeksi hauskoja:D Pääasiassa se mitä ollaan treenattu, on haku ja esineet. Vähän tottista. Rapun kanssa haussa ollaan edetty jo suoriin 50m avuttomiin pistoihin. Kaksi treeniä se tekikin näitä ihan super, kunnes viime treeneissä sille tuli joku bugi ja ei lähtenytkään enää sinne, minne lähetettiin. Aloitin vasemmalle, suuntasin, lähetin, ja Rapu pinkasee jonnekin takavasemmalle. Uusi yritys ja se lähtee hyvin vinoon oikealle. Sanon että perkele suoraan, jollon se ei lähde enää ollenkaan. kerran aikaisemminhan se on tehnyt tämän saman, että käynyt kerran pistolla ja omasta mielestään alue tyhjä ja ei suostu lähtemään uudestaan. Sillon sorruin ja otettiin sille maalimiehelle ääniapu ja sen jälkeen löysikin hyvin. Tällä kertaa totesin, että penska on jo 7kk, ihan kaikkea se ei saa enää anteeksi, joten sitten vaan ilkeästi käskin sen pistolle. Ei meinannut lähteä, ei sitten millään, kunnes oikein painokkaasti perkelepistolleperkelemeneNYT se vihdoin suostui lähtemään minne lähetetiin ja löysi onneksi maalimiehen heti. Tässä kohtaa päästäänkin Rapun tällä hetkellä suurimpaan heikkouteen, mikä on ohjaajapehmeys. Se meni ihan lukkoon, kun sanoin sille perkele, ja sen takia pistolle lähtöä joutuikin vääntämään hetken, kun se ei oikeasti meinannut liikkua yhtään mihinkään. Mutta sitten päästään Rapun hyvään puoleen, sillä vaikka se vihdoin lähtiessään oli ihan maan suurimmassa paineessa, niin maalimiehen löydettyään se oli taas ihan rento ja seuraavalle pistolle lähti ihan samalla innolla kun aina ennenkin! Luultavimmin joudutaan sen kanssa vielä jokunen kerta hakkaamaan päitä yhteen tällä tavalla, mutta nyt oli kiva huomata, että se kestää sen kohtuu hyvin, vaikka hetkellisesti näyttääkin pahalle.

Pipsa ehkä oli maailman iloisin noutaja, kun se on päässyt pari kertaa myös treenaamaan. Ihan kun se ei koskaan millään tauolla olisi ollutkaan. Ilmaisu on rytmikäs ja hyvä, ei haittaa umppari, ei maakuoppa, ei kiven päällä oleva maalimies. Pistolle lähtee täysiä, suoruudessa hieman toivomisen varaa ja hallinnassa myös :D Vauhti korjaa virheet on Pipsan motto näissä asioissa.